Siirry pääsisältöön

Matkalle Santiago De Compostelaan

Vaihdan työpaikkaa noin kuukauden päästä ja olen aivan sika onnellinen. Työpaikan vaihtaminenkaan englannissa ei kuitenkaan käy niin helposti kuin kuvittelisi. Täytyy käydä tuhat sata lappusta lippusta, terveydenhoitajakäyntiä, todistusten kopioimista ja eteenkin kaikista turhauttavin vaihe : Suosittelijat. Suosittelijoita täytyy olla vähintään kolmen vuoden ajalta ja jokaisen heidän täytyy todistaa että olen ollut ok työntekijä. Mä vihaan aiheuttaa muille ylimääräisiä töitä ja nämä refrenssit ovat juuri niitä. Onneksi sain jo pomoni tekemään yhden (joka oli muuten paskin ikinä), ja sain yliopiston opettajan kirjoittamaan toisen ja entisen pomoni porista kirjoittamaan yhden. Eli voiton puolella jo ollaan. Rikosrekisterini on myös tullut postista ja verta otettu tuberkuloosin varalta (nämä kun eivät koskaan usko että suomalaiset ovat rokotettu tubia vastaan).

Mutta siis asiaan. Koska vaihdan työpaikkaa, joudun käyttämään lomani ennen lopetustani. Englannissa ei tunneta lomarahoja, eli jos et pidä lomapäiviä, Et saa mitään kuin lämmintä kättä. Minulle on siis kertynyt puolen vuoden aikana kaksi viikkoa lomaa jotka minun on pakko pitää. Vaikka olen rahaton, pari viikkoa Lontoossa on aivan liian pitkä aika elbaamiseen, siispä mietin että mihin voisin tehdä "Semihalvan" loma matkan pariksi viikoksi. Päätin siis lähteä kävelemään Santiago De Compostelaan kahdeksi viikoksi Pyhän Jaakobin pyhiinvaellusreitille. Matkaa reissulle tulee nin 310-330km Leonin katedraalilta Santiago De Compostelan katedraalille, jonne uskotaan että apostoli, Jeesuksen lapsenlapsi Jaakob, on haudattu.

Koko reissu on yksi merkittävämpiä krisillisiä pyhiinvaellusreittejä ja on ollut olemassa jo yli tuhat vuotta ja on yksi kolmesta reitistä, jolla voi saada syntinsä anteeksi. Kaksi muuta ovat reitit Roomaan ja Jerusalemiin. Vaikka tälle reissulle en nyt varsinaisesti lähde uskonnollisissa tarkoituksessa, onhan se kuitenkin historiallisesti merkittävä. Minulle reissu tulee olemaan itsereflektion paikka ja aika uudistautua.

 


Reitin päädyttyä passi tulee olemaan täynnä leimoja reissun aikana tehdyistä, nähdyistä jutuista ja siitä saa sitten todistuksen maalipaikalla (Santiago De Compostelan katedraalissa) suoritetusta "Compostelasta". Compostela täytyy suorittaa joko kävellen, polkupyörällä tai hevosen selässä. Jokaisen pyhiinvaeltajan täytyy matkustaa vähintään 100 km ylläolevin keinoin ja 200km jos kyseessä on polkupyörä. Todistuksena kävelystä on matkalla saadut leimat eri pysähdyspaikoista. Lisäksi pyhiinvaellus täytyy tehdä uskonnollisista, hengellisistä tai sitä etsien. Leimoja matkan aikana saa kirkoista, hostelleista, luostareista, katedraaleista ja kahviloista. Viimeisen 100km:n aikana passi täytyy olla leimattu ainakin kahdesti päivässä.

Uudet vaelluskengät, makuupussi ja reissupyyhe!
 


Sellaista siis luvassa, neljän viikon päästä tähän aikaan olen jo kävellyt 50km (toivottavasti!)

Eevis

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synttärihulinoita ja uusia asuntoja

Pari kuukautta on mennyt tosi nopeaa uusissa duuneissa. Tykkään uudesta paikasta kovasti ja mun työkaverit on aivan huikeita. Työ on silti todella vaativaa ja olen vastuussa melkein joka päivä. Kotoutuksessa on niin tuhat ja sata asiaa jotka voi mennä pieleen ja usein kaikki meneekin niin pieleen kuin mahdollista. Silti, en kaipaa osastotyötä enää yhtään. En tippakaan. Sain asunnon sairaalan alueelta, ihan sairaalan vierestä. Janika oli mitannut että  uudelta kämpältä kestää alle 5minuuttia töihin. Kämppä on siis kaksio, jossa molemmilla meillä on omat huoneet. Asunto on suht uusi ja kiva. Oon ihan innoissani muutosta. Sen lisäksi kämppä sijaitsee myös aivan watfordin stadionin vieressä, eli kun Manchester United tulee pelaamaan täytyy vaan pelata kovasti tinderiä, jos vaikka Zlatan tulis siellä vastaan. 😏 Muuten täällä menee ihan kivasti, juhöittiin 25-vuotiasta Janika-kämppistä tänään ja huomenna takas töihin. Tämähän muikkeli täyttääkin ensviikolla 30.. Apua. Anyway, peace and ...

Eka päivä osastolla

Mites tota edes lähtis kuvailemaan? Oli aikamoinen matto jalkojen alta alotus englannissa. Ihan ekaksi tietenkään sulla ei ole minkäänlaisia työvaatteita koska kukaan ei oo niitä tilannu ja teet omissa farkuissa duunia (naminami) ja kukaan ei tunnu edes tietävän että sä oot tullut töihin.  Aloitin siis Watfordin sairaalassa Emergency assestment unitissa eilen, ESAU on kirurgisten potilaiden arviointiyksikkö johon he tulee tavallaan skippaamalla ensiavun ja pääsevät siitä nopeasti mahdolliseen leikkaukseen. Eilen meillä oli suurimmaksi osaksi akuuttivatsapotilaita: munuaisvaivoja sekä umpisuolen tulehduksia. Osastona ESAU on juuri sitä mitä tulin hakemaan: saa olla jaloillaan kokoajan, paljon potilaita ja pääsee tekemään kaikenmoista.  Jokaisella on se uus työpäivä uudella osastolla, sä oot jo uus, siihen ei tarvi enää yhtää ylimääräistä spektaakkelia koska kaikki on ihan tarpeeksi hermostuttavaa ylipäätänsä. Puhumattakaan englannissa missä kaikki käyt kaiken vielä vä...

No jo on ilmoja pidellyt!

On uskomatonta, miten pieni sään muutos saa fiiliksen nousemaan. Tähän asti elämä täällä englannissa on ollut tasaista puurtamista, toivotonta ja pää metsäänpäin menoa. Sitten yhtäkkiä! Aurinko tuli ulos ja elämä maistuu makealta. Tällä kaikella hymyilyllä voi olla myös se takana, että sain gradun palautettua ja saan hakea pian maisteripapereitani. Olihan se "pieni" juttu harteilla. Eilen kävellessä töistä kotiin oli jo aika sellanen fiilis, että englantihan onki ihan okei. Lääkärit on alkaneet kutsua mua etunimellä, oon kehittynyt sairaanhoitajana tuhatkertaisesti, puhun englantia jo sujuvasti (aksentilla) ja olen saanut kavereita. Työ on edelleen sika rankkaa mutta sitä on helpompi kestää. Tässä onnellisuuspöllyssä tilasin myös lennot suomeen. Tulen käymään suomessa nopeasti, mutta silti! Oon ensin Porissa viikonlopun ja siirryn sitten Helsinkiin ihan yhtä pikaisesti. Todella ihanaa tulla käymään suomessa pitkästä aikaa, edellisestä reissusta onkin jo viisi kuukautta ai...