Siirry pääsisältöön

Häähommia ja uusia duuneja

Palasin juuri Suomesta maailman ihanimmista häistä! Oli aivan ihanaa keskeyttää raskas alkukesä lähtemällä käymään Kainuussa! Ilma oli kuin morsian. Morsian ylipäätänsä oli superkaunis ja sulhanen komea. Morsiuspari Melissa ja Jaakko sai toisensa ja harva silmäpari säilyi kuivana. Tutustuin morsiameen ja sulhaseen asuessani Balilla ja olemme siitä asti pitäneet yhteyttä. Olin todella otettu että sain olla osana tätä hienoa päivää ja heidän rakkauttaan. Parasta oli myös nähdä oma bali-gang Suomessa ja Balilta tullut Indonesiavahvistus.



Vaikka häät olivat kuinka ihanat, kyseessä oli vain mini reissu Suomeen. Pian täytyi palata taas Lontooseen tekemään töitä. Aloitin pari viikkoa sitten Portlandin sairaalassa naistentautien poliklinikalla. Portlandin sairaala on Englannin isoin yksityinen lasten ja naisten sairaala ja sijaitsee ihan Lontoon ytimessä. Naistentautien poliklinikalla tutkitaan ja hoidetaan erilaisten gynekologisten ongelmien mm. vuotohäiriöiden, alavatsakipujen ja papa-muutosten vuoksi hoitoon hakeutuvia naisia. Meillä on myös hedelmöityshoitoja, raskaudenkeskeytyksiä sekä antes- ja postnataalipotilaita.

Olen viihtynyt klinikalla todella hyvin. Englantilaiseen tyyliin en ole saanut vielä virkapukuani mutta kyllähän se työ leikkaussalivaatteissakin menee. Työ on aika fyysisesti helppoa. Meillä on todella paljon henkilökuntaa ja kaikki ovat olleet todella mukavia. Mutta työn fyysesti ollessa helppoa, toinen kääntöpuoli onkin sen henkinen raskaus. Meillä tehdään abortteja ja naisille tapahtuu luonnollisia keskenmenoja, meillä kerrotaan syöpä-diagnooseja. Elämä ja kuolema on vahvasti läsnä kun toinen nainen on viimeisillään raskaana ja toinen on juuri menettänyt lapsensa.

Mutta tämä oli juurikin syynä miksi halusin tälle erikoisalalle, koska siinä ollaan niin lähellä ihmisyyttä ja elämän hienoutta, pahimmissa ja parhaimmissa tilanteissa. Niin ihanaa myös kuin reissu suomeen oli, todisti se taas kuinka kaukaista töiden tekeminen Suomessa on. Tunnen nyt kotini olevan Lontoossa. 

Näkemisiin!

Eevis

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eka päivä osastolla

Mites tota edes lähtis kuvailemaan? Oli aikamoinen matto jalkojen alta alotus englannissa. Ihan ekaksi tietenkään sulla ei ole minkäänlaisia työvaatteita koska kukaan ei oo niitä tilannu ja teet omissa farkuissa duunia (naminami) ja kukaan ei tunnu edes tietävän että sä oot tullut töihin.  Aloitin siis Watfordin sairaalassa Emergency assestment unitissa eilen, ESAU on kirurgisten potilaiden arviointiyksikkö johon he tulee tavallaan skippaamalla ensiavun ja pääsevät siitä nopeasti mahdolliseen leikkaukseen. Eilen meillä oli suurimmaksi osaksi akuuttivatsapotilaita: munuaisvaivoja sekä umpisuolen tulehduksia. Osastona ESAU on juuri sitä mitä tulin hakemaan: saa olla jaloillaan kokoajan, paljon potilaita ja pääsee tekemään kaikenmoista.  Jokaisella on se uus työpäivä uudella osastolla, sä oot jo uus, siihen ei tarvi enää yhtää ylimääräistä spektaakkelia koska kaikki on ihan tarpeeksi hermostuttavaa ylipäätänsä. Puhumattakaan englannissa missä kaikki käyt kaiken vielä vä...

"Frankly my dear - I dont give a damn"

Aloin tekemään työpankkivuoroja viimeviikolla koska elämä on vaan niin kallista täällä. Pärjäisin ihan ok jos suomessa kela ei haluaisi mun roposia liian paljon tienatuista töistä. Koska maksan mätkyjä pois ennenku tulee edes mätkyjä, joudun tekemään enemmän töitä. Teen siis nyt parin viikon aikana 6x12h putkeen kaksi kertaa yhdellä vapaapäivällä. Onneksi tämä putki loppuu pääsiäiseen jolloin perheeni tulee kylään (Äiti lähetä lisää rahaa tsekit on loppu) Tein ensimmäisen yövuoroni viimeviikolla. Sain onneksi olla rakkaassa emergency assestmentissani ja yö meni osittain hyvinkin mallikkaasti, ajatellen että en saanut tähänkään vuoroon mitään perehdytystä. Pahimmillaan herätin vain yhden lääkärin yöllä. Toinen suurimmista mokistani oli yrittää mennä taukohuoneeseen kun siellä oli toinen hoitaja nukkumassa. Jäin siis oven taakse tunniksi kukkumaan eväineni. Asiahan ei olisi muuten ollut kummoinen mutta kaikki tavarani oli taukohuoneessa ja osastolla on yöllä hemmetin kylmä. Aamulla o...

No jo on ilmoja pidellyt!

On uskomatonta, miten pieni sään muutos saa fiiliksen nousemaan. Tähän asti elämä täällä englannissa on ollut tasaista puurtamista, toivotonta ja pää metsäänpäin menoa. Sitten yhtäkkiä! Aurinko tuli ulos ja elämä maistuu makealta. Tällä kaikella hymyilyllä voi olla myös se takana, että sain gradun palautettua ja saan hakea pian maisteripapereitani. Olihan se "pieni" juttu harteilla. Eilen kävellessä töistä kotiin oli jo aika sellanen fiilis, että englantihan onki ihan okei. Lääkärit on alkaneet kutsua mua etunimellä, oon kehittynyt sairaanhoitajana tuhatkertaisesti, puhun englantia jo sujuvasti (aksentilla) ja olen saanut kavereita. Työ on edelleen sika rankkaa mutta sitä on helpompi kestää. Tässä onnellisuuspöllyssä tilasin myös lennot suomeen. Tulen käymään suomessa nopeasti, mutta silti! Oon ensin Porissa viikonlopun ja siirryn sitten Helsinkiin ihan yhtä pikaisesti. Todella ihanaa tulla käymään suomessa pitkästä aikaa, edellisestä reissusta onkin jo viisi kuukautta ai...