Siirry pääsisältöön

Turkki - Antalya

Päätin palkita itseni vuoden puurastuksen jälkeen rantalomalla. En ole päässyt kunnon aurinkorantalomalle ikuisuuksiin. Palloittelin Bulgarian, Turkin ja Kreikan välillä mutta Turkki voitti edullisuutensa ja lämpötilojensa takia. Meiltä saa töistä 25 plus 8 päivää lomaa vuodessa, ja sillä pääsee ihan mukavasti lomailemaan. Yleensä mulla on enemmän lomaa kuin rahaa mennä lomalle. Toisin kuin suomessa, lomaa ei saa yleensä ottaa kuin kaksi viikkoa yhteensä putkeen. Eli hirveän kauas ei reissuillaan kerkeä.

Päätin lähteä Antalyaan, koska löysin lennot 130 eurolla Lontoosta. En tiennyt kohteesta juuri mitään muuta kuin että siellä on ranta. Tiesin Johanna Tukiaisen keikkailevan sen sijaan Alanyassa. En tiedä menikö arpa juuri oikein. Varasin koko viikon itselleni All inclusive hotellin 170 eurolla joka paljastui lopulta turhakkeeksi koska ruoka oli niin edullista hotellin ulkopuolella. Hotellin altaalla kävin viihtymässä kerran. Mutta tulipa koettua kuitenkin loputon jälkiruokabaari.

Mitä jäi sitten Turkista käteen? Ihmiset olivat todella ystävällisiä. He eivät puhuneet paljon englantia mutta venäjää sen sijaan olisivat osanneet. Olin itse Lara Beachilla ja se näytti olevan itämaanaapurin lempikohde. Turkissa oli mahtava ruoka ja kaikki oli todella edullista. Rahaa minulla paloi Turkkiin oli sata puntaa, joka on vähemmän rahaa kuin kulutan Lontoossa normiasioihin viikossa. Antalya sen sijaan oli vähän pettymys koska siellä ei ollut tarpeeksi tekemistä mutta aurinkoa piisasi. Antalyaan en menisi uudestaan ehkä mutta Turkkiin ehdottomasti.

Seuraavaksi onkin vuorossa kuukauden päästä Kenia!

Eevis

Lara beach

Vesiputoukset

Vanha kaupunki


Ranta-katti

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synttärihulinoita ja uusia asuntoja

Pari kuukautta on mennyt tosi nopeaa uusissa duuneissa. Tykkään uudesta paikasta kovasti ja mun työkaverit on aivan huikeita. Työ on silti todella vaativaa ja olen vastuussa melkein joka päivä. Kotoutuksessa on niin tuhat ja sata asiaa jotka voi mennä pieleen ja usein kaikki meneekin niin pieleen kuin mahdollista. Silti, en kaipaa osastotyötä enää yhtään. En tippakaan. Sain asunnon sairaalan alueelta, ihan sairaalan vierestä. Janika oli mitannut että  uudelta kämpältä kestää alle 5minuuttia töihin. Kämppä on siis kaksio, jossa molemmilla meillä on omat huoneet. Asunto on suht uusi ja kiva. Oon ihan innoissani muutosta. Sen lisäksi kämppä sijaitsee myös aivan watfordin stadionin vieressä, eli kun Manchester United tulee pelaamaan täytyy vaan pelata kovasti tinderiä, jos vaikka Zlatan tulis siellä vastaan. 😏 Muuten täällä menee ihan kivasti, juhöittiin 25-vuotiasta Janika-kämppistä tänään ja huomenna takas töihin. Tämähän muikkeli täyttääkin ensviikolla 30.. Apua. Anyway, peace and ...

Eka päivä osastolla

Mites tota edes lähtis kuvailemaan? Oli aikamoinen matto jalkojen alta alotus englannissa. Ihan ekaksi tietenkään sulla ei ole minkäänlaisia työvaatteita koska kukaan ei oo niitä tilannu ja teet omissa farkuissa duunia (naminami) ja kukaan ei tunnu edes tietävän että sä oot tullut töihin.  Aloitin siis Watfordin sairaalassa Emergency assestment unitissa eilen, ESAU on kirurgisten potilaiden arviointiyksikkö johon he tulee tavallaan skippaamalla ensiavun ja pääsevät siitä nopeasti mahdolliseen leikkaukseen. Eilen meillä oli suurimmaksi osaksi akuuttivatsapotilaita: munuaisvaivoja sekä umpisuolen tulehduksia. Osastona ESAU on juuri sitä mitä tulin hakemaan: saa olla jaloillaan kokoajan, paljon potilaita ja pääsee tekemään kaikenmoista.  Jokaisella on se uus työpäivä uudella osastolla, sä oot jo uus, siihen ei tarvi enää yhtää ylimääräistä spektaakkelia koska kaikki on ihan tarpeeksi hermostuttavaa ylipäätänsä. Puhumattakaan englannissa missä kaikki käyt kaiken vielä vä...

No jo on ilmoja pidellyt!

On uskomatonta, miten pieni sään muutos saa fiiliksen nousemaan. Tähän asti elämä täällä englannissa on ollut tasaista puurtamista, toivotonta ja pää metsäänpäin menoa. Sitten yhtäkkiä! Aurinko tuli ulos ja elämä maistuu makealta. Tällä kaikella hymyilyllä voi olla myös se takana, että sain gradun palautettua ja saan hakea pian maisteripapereitani. Olihan se "pieni" juttu harteilla. Eilen kävellessä töistä kotiin oli jo aika sellanen fiilis, että englantihan onki ihan okei. Lääkärit on alkaneet kutsua mua etunimellä, oon kehittynyt sairaanhoitajana tuhatkertaisesti, puhun englantia jo sujuvasti (aksentilla) ja olen saanut kavereita. Työ on edelleen sika rankkaa mutta sitä on helpompi kestää. Tässä onnellisuuspöllyssä tilasin myös lennot suomeen. Tulen käymään suomessa nopeasti, mutta silti! Oon ensin Porissa viikonlopun ja siirryn sitten Helsinkiin ihan yhtä pikaisesti. Todella ihanaa tulla käymään suomessa pitkästä aikaa, edellisestä reissusta onkin jo viisi kuukautta ai...