Siirry pääsisältöön

Ajatuksia trans-mongolia reissusta

Kirjoittelin nyt ylös ajatuksia toisille vinkiksi jos suunnittelevat kyseistä reissua.

-nyt kun itse tein reissun talvella, voin suositella sitä. Kesällä toki sää on mukavampi ja ehkä helpompi kulkea kun ei ole niin pirun kylmä kokoajan. Mutta siperian kokeminen talvella on kieltämättä eksoottista

-En suosittele reissua ensimmäiseksi ulkomaanmatkaksi. Reissulla tulee vastaan sellaisia lainalaisuuksia, että niihin on tottunut vain jos on jo kokenut pari kertaa epätoivoa jossainpäin maailmaa. Säästä kulttuurishokki ja käy ensin jossain euroopassa, jos et sitten ole niin seikkailunnälkäinen.

- Aikaa matkaan kannattaa varata vähintään kolme viikkoa

- Jos on kasvissyöjä, kannattaa varata kuivamuonaa mukaan matkan ensimmäisiksi päiviksi, koska Venäjältä löytyy vaihtelevasti ruokaa. Itse pääsimme kunnon kauppaan vasta Tartastaniassa. Kasvisruokailijat eivät välttämättä Venäjällä pääse täyttämään kulttuurisia nautintojaan samalla tavalla kuin lihansyöjät.

- Matka on turvallinen, Mongoliaiset taksikuskit kusettaa.

- Junassa on talvella ihan sika kuuma. Naiset tietää että kuivashampoo ja kosteuspyyhkeet tekevät oloon ihmeitä. Tukka hyvin niin kaikki on hyvin.

- Kannattaa etukäteen käyttää Venäläistä kaveria hyväksi joka kirjoittaa venäjäksi "haluan alapedin/yläpedin junan keskiosasta. kiitos." Muuten pärjää sanakirjalla kun lisää tekstiin sanat "Moskova-Kazan" "illalla" "aamulla jne"

- Jos ottaa pelkän alapedin, tarkoittaa se myös sitä että yläpetiläinen istuu teidän sängyssänne koko päivän siihen asti että tulee yö.

- Jos olet kaunis suomalainen nainen, et tule toimeen juna-emännän kanssa.

- Matka maksoi: Lennot Kiinasta kotisuomeen 340 e, Junamatka Pietariin 80 e.
Venäjään, Mongoliaan ja Kiinaan kului rahaa kului ruokaan, hostelleihin ja junamatkoihin: 1141 e. (Kiinassa shoppailtiin myös aika sikana)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eka päivä osastolla

Mites tota edes lähtis kuvailemaan? Oli aikamoinen matto jalkojen alta alotus englannissa. Ihan ekaksi tietenkään sulla ei ole minkäänlaisia työvaatteita koska kukaan ei oo niitä tilannu ja teet omissa farkuissa duunia (naminami) ja kukaan ei tunnu edes tietävän että sä oot tullut töihin.  Aloitin siis Watfordin sairaalassa Emergency assestment unitissa eilen, ESAU on kirurgisten potilaiden arviointiyksikkö johon he tulee tavallaan skippaamalla ensiavun ja pääsevät siitä nopeasti mahdolliseen leikkaukseen. Eilen meillä oli suurimmaksi osaksi akuuttivatsapotilaita: munuaisvaivoja sekä umpisuolen tulehduksia. Osastona ESAU on juuri sitä mitä tulin hakemaan: saa olla jaloillaan kokoajan, paljon potilaita ja pääsee tekemään kaikenmoista.  Jokaisella on se uus työpäivä uudella osastolla, sä oot jo uus, siihen ei tarvi enää yhtää ylimääräistä spektaakkelia koska kaikki on ihan tarpeeksi hermostuttavaa ylipäätänsä. Puhumattakaan englannissa missä kaikki käyt kaiken vielä vä...

"Frankly my dear - I dont give a damn"

Aloin tekemään työpankkivuoroja viimeviikolla koska elämä on vaan niin kallista täällä. Pärjäisin ihan ok jos suomessa kela ei haluaisi mun roposia liian paljon tienatuista töistä. Koska maksan mätkyjä pois ennenku tulee edes mätkyjä, joudun tekemään enemmän töitä. Teen siis nyt parin viikon aikana 6x12h putkeen kaksi kertaa yhdellä vapaapäivällä. Onneksi tämä putki loppuu pääsiäiseen jolloin perheeni tulee kylään (Äiti lähetä lisää rahaa tsekit on loppu) Tein ensimmäisen yövuoroni viimeviikolla. Sain onneksi olla rakkaassa emergency assestmentissani ja yö meni osittain hyvinkin mallikkaasti, ajatellen että en saanut tähänkään vuoroon mitään perehdytystä. Pahimmillaan herätin vain yhden lääkärin yöllä. Toinen suurimmista mokistani oli yrittää mennä taukohuoneeseen kun siellä oli toinen hoitaja nukkumassa. Jäin siis oven taakse tunniksi kukkumaan eväineni. Asiahan ei olisi muuten ollut kummoinen mutta kaikki tavarani oli taukohuoneessa ja osastolla on yöllä hemmetin kylmä. Aamulla o...

No jo on ilmoja pidellyt!

On uskomatonta, miten pieni sään muutos saa fiiliksen nousemaan. Tähän asti elämä täällä englannissa on ollut tasaista puurtamista, toivotonta ja pää metsäänpäin menoa. Sitten yhtäkkiä! Aurinko tuli ulos ja elämä maistuu makealta. Tällä kaikella hymyilyllä voi olla myös se takana, että sain gradun palautettua ja saan hakea pian maisteripapereitani. Olihan se "pieni" juttu harteilla. Eilen kävellessä töistä kotiin oli jo aika sellanen fiilis, että englantihan onki ihan okei. Lääkärit on alkaneet kutsua mua etunimellä, oon kehittynyt sairaanhoitajana tuhatkertaisesti, puhun englantia jo sujuvasti (aksentilla) ja olen saanut kavereita. Työ on edelleen sika rankkaa mutta sitä on helpompi kestää. Tässä onnellisuuspöllyssä tilasin myös lennot suomeen. Tulen käymään suomessa nopeasti, mutta silti! Oon ensin Porissa viikonlopun ja siirryn sitten Helsinkiin ihan yhtä pikaisesti. Todella ihanaa tulla käymään suomessa pitkästä aikaa, edellisestä reissusta onkin jo viisi kuukautta ai...