Kiinahan sensuurinsa takia ei antanut minun kirjoittaa matkakertomuksiani teille, siispä postaan ne näin jälkeenpäin.
Maailan suurimman väkiluvun omistama Kiina kyllä yllätti minut täysin. Oli aikaisemmin dissannut kyseistä maata, en kyllä enää muista miksi mutta joku lie asenne vamma oli. (Nyt se on kuitenkin kadonnut)
Peking oli kiva kaupunki jossa oli helppo liikkua, kaikki oli järjestetty fiksusti ja porukka oli mukavaa. Alkoi jo vähän epäilyttämään että onks tää nyt ihan totta? Matkustellessa nyt on kuitenkin jo tottunut että syljetään päälle, tökitään ja kusetetaan. Kiina oli kuitenkin päinvastainen kokemus ja erittäin positiivinen. Ensimmäinen Pekingihminen löytyi n. 300 000 sitten joten kai niillä on ollut aikaa tottua turisteihin sitten.
Lyhyesti Peking oli meille: hutongit, Kiinan muuri, kiellettykaupunki, MAO (on muuten pieni mies), taivallisenrauhan aukio ja tottakai my personal favorite: Silkstreet. Mikko söi koiraa ja mä nautin tofusta josta sain kyllä yliannostuksen.
Herra Toivainen yritti vääntää joskus minulle rautalangasta Kiinan historiaa. Lyhykäisyydessään Kiinaa hallitsee kommunistinenpuolue mutta on "sosiaalinen markkinatalous". Aina jotenkin ymmärsin Maon olevan terroristi, mutta Kiinassa hyvin palvottu mies. Maolla oli lisäksi neljä vaimoa (ja ainakin neljä lasta) eli kai se sit ihan kova jätkä oli. Me ostettiin tietysti Maon punainen kirja mutta en ole kerennyt tutustua siihen vielä kovin hyvin.
Aijon kirjoittaa vielä kootun ohjeistuksen Trans-siberia reissua suunnitteleville, mutta tämän blogisarjan lopetan tähän. Kiitos kaikille lukijoille ja hyvää jäniksen vuotta vaan kaikille, palataan taas kun alan suunnittelemaan seuraavaa reissua (huomenna?) :)
Eeva
Kommentit
Lähetä kommentti