Siirry pääsisältöön

Koiruuksia

Viime maanantaina Balilla vietettiin nyepia, silent dayta toisin sanoen hiljaisuuden päivää. Päivää vietetään joka vuosi Balilaisen kalenterin mukaan. Päivän mukaan Hindut meditoivat, paastoavat ja viettävät päivän hiljaisuudessa ilman minkäänlaisia viihdykkeitä.
Aamu kuudesta aamu kuuteen hindut reflektoivat itseään ja tekojaan. Reflektiolle ei saa tulla minkäänlaisia esteitä, niinpä kaikki viihdykkeet ovat kiellettyjä. Pääsäännöt ovat että tulenteko on kielletty, valoa tulee olla mahdollisimman vähän, työtä ei saa tehdä, mistään ei saa nauttia, mihinkään ei saa matkustaa ja hc-hindut eivät myöskään puhu tai syö.

Aamupäivän aktiviteetit altaalla

Ainoat ihmiset jotka saavat oleilla pihalla nyepin aikaanovat "pecalangit", pecalangit vartioivat katuja ja että kukaan ei riko sääntöjä, tästä ei siis pääse luistamaan edes turistit ja kaikkien oletetaan kunnioittavan sääntöjä. Myös lentokenttä pysyy kiinni koko päivän. Ainoa poikkeus on ambulansseilla. Jos turisti eksyy "vahingossa" ulos hotellistaan, pecalang eskorttaa hänet kiltisti takaisin. Jos meno yltyy liian villiksi, pecalangit kirjoitavat sakkoja.

Bulet orrella

Me siis vietettii nyepiä myös kämppisten kanssa lähinnä uima-altaalla. Olin myös ottanut hoitoon pienen koiranpennun Margon. Margo on 5 viikkoinen katukoira joka tuli hoitoon, koska myöskään hänet pelastanut organisaatio BARC (http://www.balidogrefuge.com/) ei saanut myöskään olla auki nyepinä. Barciin jäi siis oleilemaan 100 pentua yksin nyepin takia, heistä onneksi kuitenkin adoptoitiin nyepi viikonlopuksi 53 pentua. Siispä pidin huolta Margosta viikonlopun ajan. ( Tottakai myös menin ilmoittamaan Barcille että voin tulla myös vapaaehtoiseksi, voitteko uskoa että hurahdin koiriin????!!!)

Margo ensimmäisenä iltana väskänä

Koska nyepinä kuuluu olla sisällä ja ulos ei saa mennä, viihdytimme toisiamme väreillä suurimmaksi osaksi. Nyepi oli mahtava kokemus ja illalla me nähtiin linnunrata kirkkaalta taivaalta!

Vielä kuukausi koulua jäljellä! KÄÄK!

Eeva



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synttärihulinoita ja uusia asuntoja

Pari kuukautta on mennyt tosi nopeaa uusissa duuneissa. Tykkään uudesta paikasta kovasti ja mun työkaverit on aivan huikeita. Työ on silti todella vaativaa ja olen vastuussa melkein joka päivä. Kotoutuksessa on niin tuhat ja sata asiaa jotka voi mennä pieleen ja usein kaikki meneekin niin pieleen kuin mahdollista. Silti, en kaipaa osastotyötä enää yhtään. En tippakaan. Sain asunnon sairaalan alueelta, ihan sairaalan vierestä. Janika oli mitannut että  uudelta kämpältä kestää alle 5minuuttia töihin. Kämppä on siis kaksio, jossa molemmilla meillä on omat huoneet. Asunto on suht uusi ja kiva. Oon ihan innoissani muutosta. Sen lisäksi kämppä sijaitsee myös aivan watfordin stadionin vieressä, eli kun Manchester United tulee pelaamaan täytyy vaan pelata kovasti tinderiä, jos vaikka Zlatan tulis siellä vastaan. 😏 Muuten täällä menee ihan kivasti, juhöittiin 25-vuotiasta Janika-kämppistä tänään ja huomenna takas töihin. Tämähän muikkeli täyttääkin ensviikolla 30.. Apua. Anyway, peace and ...

Eka päivä osastolla

Mites tota edes lähtis kuvailemaan? Oli aikamoinen matto jalkojen alta alotus englannissa. Ihan ekaksi tietenkään sulla ei ole minkäänlaisia työvaatteita koska kukaan ei oo niitä tilannu ja teet omissa farkuissa duunia (naminami) ja kukaan ei tunnu edes tietävän että sä oot tullut töihin.  Aloitin siis Watfordin sairaalassa Emergency assestment unitissa eilen, ESAU on kirurgisten potilaiden arviointiyksikkö johon he tulee tavallaan skippaamalla ensiavun ja pääsevät siitä nopeasti mahdolliseen leikkaukseen. Eilen meillä oli suurimmaksi osaksi akuuttivatsapotilaita: munuaisvaivoja sekä umpisuolen tulehduksia. Osastona ESAU on juuri sitä mitä tulin hakemaan: saa olla jaloillaan kokoajan, paljon potilaita ja pääsee tekemään kaikenmoista.  Jokaisella on se uus työpäivä uudella osastolla, sä oot jo uus, siihen ei tarvi enää yhtää ylimääräistä spektaakkelia koska kaikki on ihan tarpeeksi hermostuttavaa ylipäätänsä. Puhumattakaan englannissa missä kaikki käyt kaiken vielä vä...

Hedelmäcoktaili ilman lisäaineita

Ihmiset jotka tuntevat minut, tietävät että minulla ei ole jääkaapissa juuri koskaan mitään. Täällä on sama juttu. Ruoka maksaa paikallisessa warungissa euron luokkaa ja keittiöni täällä ei ole mikään ihmeellinen. Pidän jääkaapissa juomia lähinnä.Pari viikkoa sitten innostuin ostamaan hedelmiä paikallisesta marketista. Meidän kylältä saa lähinnä hyvin vihreitä banaaneja sekä mangoja. Tutustuin siis markisaan, mangostaniin, litsiin sekä salakiin, joista aikaisemmin tunsin ainoastaan litsin sekä markisan, joka suomessa tunnetaan myös nimellä passionhedelmä. Markisa Markisa . Kokemus oli yllättävä, koska en millään osannut yhdistää markisaa passionhedelmään koska maku täällä tropiikissa on aika erilainen, toki myös suomessa passionhedelmä on rutussa sekä tummanvärinen kun täällä markisa on kimmoisa ja keltainen, vähän niinkuin päärynän ja mandariinin sekoitus. Tutkimustyötä tehdessä selvisikin, että passionfruitia on kahta eri lajiketta ja itse söin juuri tätä golden passion frui...