Siirry pääsisältöön

Moving and handling

Meille kuuluu paljon koulutuksia ennenkuin päästään käsiksi osastotyöhön: diabetes-, tukisukka-asioita käytiin useammalla tunnilla. Tänään päästiin käsiksi siirtoharjoituksiin.
Siirtäminen on yksi sairaanhoidon peruspilareista eikä pitäisi olla kenellekkään hoitotyötä tekevälle vieras asia. Kertaus on silti opintojen äiti, eteenkin kun englannissa useat käytännöt olivat täysin uusia. Osa oli silti täysin tuttua ja turvallista onneksi.

 



Paluu luokkaan oli kuin ensimmäisen kerran hoitsupuvun päälle vetäminen vuonna 2008. Tunne oli täysin sama kuin silloin laboraatiotunnille meno. Tänään sentään käytiin perusjuttuja; potilaan nousua nojatuolista, potilaan kävelyttämistä, potilaan nostoa nostolaitteella ja nostoliinan käyttöä. 

Oma kokemukseni kuntoutusosastolta oli aikalailalla ajantasalla (kiitos kotiutushoitaja Merjan!) mutta silti hämmästeltävää riitti esimerkiksi sen kanssa että miten potilasta voi auttaa saamatta lakisyytettä. Lakisyytteen uhka on nyt mainittu jokaisella koulutusosiolla tähän asti..


Huomenna on viimeinen koulutuspäivä ja sitten päästäänkin tositoimiin.

Eevis

Kommentit

  1. Anna12. tammikuuta 2016 klo 13.11

    Mahtavaa että oot jatkanu blogia enkkumeiningeistä! Meilläkin oli aikamoinen pommi odottamassa kun muutettiin kun kylpyhuoneessa alkoi kasvaa sieniä ammen alta! Edelleen yli 2 vuoden jälkeen odotellaan kylppäriremppaa. Ei onneksi sentään kuoltu kaasuvuotoon joka sekin oli jatkunut kuukausia ja tästä kaikesta saa tietenkin maksaa itsensä kipeäksi (viittaan vuokran hintaan Lontoossa).

    Moving and handling oli vähän hämmentävä mullekkin vaikka suurin osa tuttuja rutiineja. Tollasta hirttonaruviritelmää en oo kyllä nähny! Suomalaisia poikkilakanoita ja nostoliinoja on kyllä ikävä, puhumattakaan vaipoista! Kiva että kaikki on kuitenkin sujunut ilmeisen hyvin ja viihdyt uudessa duunissa. Yritetään treffata joku päivä niin päästään livenä vaihtamaan kokemuksia :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synttärihulinoita ja uusia asuntoja

Pari kuukautta on mennyt tosi nopeaa uusissa duuneissa. Tykkään uudesta paikasta kovasti ja mun työkaverit on aivan huikeita. Työ on silti todella vaativaa ja olen vastuussa melkein joka päivä. Kotoutuksessa on niin tuhat ja sata asiaa jotka voi mennä pieleen ja usein kaikki meneekin niin pieleen kuin mahdollista. Silti, en kaipaa osastotyötä enää yhtään. En tippakaan. Sain asunnon sairaalan alueelta, ihan sairaalan vierestä. Janika oli mitannut että  uudelta kämpältä kestää alle 5minuuttia töihin. Kämppä on siis kaksio, jossa molemmilla meillä on omat huoneet. Asunto on suht uusi ja kiva. Oon ihan innoissani muutosta. Sen lisäksi kämppä sijaitsee myös aivan watfordin stadionin vieressä, eli kun Manchester United tulee pelaamaan täytyy vaan pelata kovasti tinderiä, jos vaikka Zlatan tulis siellä vastaan. 😏 Muuten täällä menee ihan kivasti, juhöittiin 25-vuotiasta Janika-kämppistä tänään ja huomenna takas töihin. Tämähän muikkeli täyttääkin ensviikolla 30.. Apua. Anyway, peace and ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Eka päivä osastolla

Mites tota edes lähtis kuvailemaan? Oli aikamoinen matto jalkojen alta alotus englannissa. Ihan ekaksi tietenkään sulla ei ole minkäänlaisia työvaatteita koska kukaan ei oo niitä tilannu ja teet omissa farkuissa duunia (naminami) ja kukaan ei tunnu edes tietävän että sä oot tullut töihin.  Aloitin siis Watfordin sairaalassa Emergency assestment unitissa eilen, ESAU on kirurgisten potilaiden arviointiyksikkö johon he tulee tavallaan skippaamalla ensiavun ja pääsevät siitä nopeasti mahdolliseen leikkaukseen. Eilen meillä oli suurimmaksi osaksi akuuttivatsapotilaita: munuaisvaivoja sekä umpisuolen tulehduksia. Osastona ESAU on juuri sitä mitä tulin hakemaan: saa olla jaloillaan kokoajan, paljon potilaita ja pääsee tekemään kaikenmoista.  Jokaisella on se uus työpäivä uudella osastolla, sä oot jo uus, siihen ei tarvi enää yhtää ylimääräistä spektaakkelia koska kaikki on ihan tarpeeksi hermostuttavaa ylipäätänsä. Puhumattakaan englannissa missä kaikki käyt kaiken vielä vä...
2 kommenttia
Lue lisää

Hedelmäcoktaili ilman lisäaineita

Ihmiset jotka tuntevat minut, tietävät että minulla ei ole jääkaapissa juuri koskaan mitään. Täällä on sama juttu. Ruoka maksaa paikallisessa warungissa euron luokkaa ja keittiöni täällä ei ole mikään ihmeellinen. Pidän jääkaapissa juomia lähinnä.Pari viikkoa sitten innostuin ostamaan hedelmiä paikallisesta marketista. Meidän kylältä saa lähinnä hyvin vihreitä banaaneja sekä mangoja. Tutustuin siis markisaan, mangostaniin, litsiin sekä salakiin, joista aikaisemmin tunsin ainoastaan litsin sekä markisan, joka suomessa tunnetaan myös nimellä passionhedelmä. Markisa Markisa . Kokemus oli yllättävä, koska en millään osannut yhdistää markisaa passionhedelmään koska maku täällä tropiikissa on aika erilainen, toki myös suomessa passionhedelmä on rutussa sekä tummanvärinen kun täällä markisa on kimmoisa ja keltainen, vähän niinkuin päärynän ja mandariinin sekoitus. Tutkimustyötä tehdessä selvisikin, että passionfruitia on kahta eri lajiketta ja itse söin juuri tätä golden passion frui...
2 kommenttia
Lue lisää