Siirry pääsisältöön

Etkai sentään sinisellä kynällä kirjoita?

Kolmas vuoro osastolla menossa ja homma on lievästi helpottunut. Ohjaaja ei enää juurikaan huuda mulle. Enemmänkin muistuttelee pienistä asioista; esimerkiksi siitä, että sinistä kynää ei saa käyttää. Mutta olo on selvästi jo paljon rentoutuneempi kun pystyy jo itse tarttumaan asioihin ja osaa lukea meidän potilastaulua. Englannissa käytetään hirveä määrä lyhenteitä joita on nyt joutunut tavaamaan pari päivää. ED, FBC, IVABX, CXR, NBM...jne

Sairaalassa ei ole nyt yhtään tilaa niin meidän "poli" on muutettu osastoksi. Meidän sairaala on ollut jo pitkään suuren kuormituksen alla ja ensiapukin oli suljettu viimeviikolla pienten onnettomuuksien osalta. Meille ei ole tullut enempää potilaita sitten sunnuntain.



Osastosihteeri kysyi multa että voinko viedä potilaan CT-kuvaukseen, olin heti et joo toki. Mun ohjaaja kuitenkin nosti mellakan et ei Eeva voi viedä ketään potilasta kuvaukseen koska ei ole registered nurse. Tunnin päästä mun ohjaaja tuli ilmoittamaan että viet potilaan mutta et kerro kenellekkään siitä, jos joku kysyy olet rekisteröitynyt sairaanhoitaja (mitä olen, paitsi jos kysytään englannin terveysministeriöltä).


Kortissa lukee Staff nurse mutta suttasin sen, koska lääkärit pyytää mua kokoajan muuten tekemään toimenpiteitä joita en saa vielä lainmukaan tehdä.  


Menin sitten potilaan kanssa kuvaukseen, mulla oli kyllä HCA:n vaatteet (health care assistant) koska en saa nurse-vaatteitani vasta kun olen rekisteröitynyt. (Sairaalassa on isokirjo erinvärisiä sinisiä kaikille hoitajille.) Radiologi katto mua pitkään ja kysy "Are you a stuff nurse?!" Vastasin vaan "yes I am." Potilaan ollessa kuvauksessa sain pitää taukoa ja lopulta istuinkin tovin radiologiankopissa juoden teetä portteerien kanssa. Ei se lopulta ollut hassumpaa. Koko toimeenpiteessä kesti lopulta melkein kaksi tuntia koska kukaan ei ollut kertonut, että potilaalle tehdään dreeni kuvauksen yhteydessä.

Illan päätteeksi poli jäi osastoksi koska lääkärit ei olleet päässyt lopputulokseen siitä mikä meidän potilaita vaivasi. Yksi lähti umpisuolen poistoon ja kolmas pääsi kotiin. Kotona pestiin kämppisten kanssa meidän sairaalavaatteita omassa pesukoneessa koska sairaalalla ei ole mitään omaa pesusysteemia niin niiden kanssa mennään kotiin (naminami). Onneksi sentään sain parin uusia vaatteita! 

Uusi pränikkä työpaita vanhan käytetyn paidan tilalle!

Puspus

Eevis





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synttärihulinoita ja uusia asuntoja

Pari kuukautta on mennyt tosi nopeaa uusissa duuneissa. Tykkään uudesta paikasta kovasti ja mun työkaverit on aivan huikeita. Työ on silti todella vaativaa ja olen vastuussa melkein joka päivä. Kotoutuksessa on niin tuhat ja sata asiaa jotka voi mennä pieleen ja usein kaikki meneekin niin pieleen kuin mahdollista. Silti, en kaipaa osastotyötä enää yhtään. En tippakaan. Sain asunnon sairaalan alueelta, ihan sairaalan vierestä. Janika oli mitannut että  uudelta kämpältä kestää alle 5minuuttia töihin. Kämppä on siis kaksio, jossa molemmilla meillä on omat huoneet. Asunto on suht uusi ja kiva. Oon ihan innoissani muutosta. Sen lisäksi kämppä sijaitsee myös aivan watfordin stadionin vieressä, eli kun Manchester United tulee pelaamaan täytyy vaan pelata kovasti tinderiä, jos vaikka Zlatan tulis siellä vastaan. 😏 Muuten täällä menee ihan kivasti, juhöittiin 25-vuotiasta Janika-kämppistä tänään ja huomenna takas töihin. Tämähän muikkeli täyttääkin ensviikolla 30.. Apua. Anyway, peace and ...

Eka päivä osastolla

Mites tota edes lähtis kuvailemaan? Oli aikamoinen matto jalkojen alta alotus englannissa. Ihan ekaksi tietenkään sulla ei ole minkäänlaisia työvaatteita koska kukaan ei oo niitä tilannu ja teet omissa farkuissa duunia (naminami) ja kukaan ei tunnu edes tietävän että sä oot tullut töihin.  Aloitin siis Watfordin sairaalassa Emergency assestment unitissa eilen, ESAU on kirurgisten potilaiden arviointiyksikkö johon he tulee tavallaan skippaamalla ensiavun ja pääsevät siitä nopeasti mahdolliseen leikkaukseen. Eilen meillä oli suurimmaksi osaksi akuuttivatsapotilaita: munuaisvaivoja sekä umpisuolen tulehduksia. Osastona ESAU on juuri sitä mitä tulin hakemaan: saa olla jaloillaan kokoajan, paljon potilaita ja pääsee tekemään kaikenmoista.  Jokaisella on se uus työpäivä uudella osastolla, sä oot jo uus, siihen ei tarvi enää yhtää ylimääräistä spektaakkelia koska kaikki on ihan tarpeeksi hermostuttavaa ylipäätänsä. Puhumattakaan englannissa missä kaikki käyt kaiken vielä vä...

No jo on ilmoja pidellyt!

On uskomatonta, miten pieni sään muutos saa fiiliksen nousemaan. Tähän asti elämä täällä englannissa on ollut tasaista puurtamista, toivotonta ja pää metsäänpäin menoa. Sitten yhtäkkiä! Aurinko tuli ulos ja elämä maistuu makealta. Tällä kaikella hymyilyllä voi olla myös se takana, että sain gradun palautettua ja saan hakea pian maisteripapereitani. Olihan se "pieni" juttu harteilla. Eilen kävellessä töistä kotiin oli jo aika sellanen fiilis, että englantihan onki ihan okei. Lääkärit on alkaneet kutsua mua etunimellä, oon kehittynyt sairaanhoitajana tuhatkertaisesti, puhun englantia jo sujuvasti (aksentilla) ja olen saanut kavereita. Työ on edelleen sika rankkaa mutta sitä on helpompi kestää. Tässä onnellisuuspöllyssä tilasin myös lennot suomeen. Tulen käymään suomessa nopeasti, mutta silti! Oon ensin Porissa viikonlopun ja siirryn sitten Helsinkiin ihan yhtä pikaisesti. Todella ihanaa tulla käymään suomessa pitkästä aikaa, edellisestä reissusta onkin jo viisi kuukautta ai...