Siirry pääsisältöön

No excuses - making excuse is failing to take responsibility.

Elämä englannissa on yhtä vuoristorataa. Välillä tuntuu että töissä rullaa kaikki, välillä tuntuu että saan sanomista mistä tahansa asiasta. Kaikki sanomiset nakertaa niin kuin orava jäistä käpyä. Koskaan en ole joutunut töissäni olemaan niin monta kertaa "puhuttelussa". Olo on kuinka jollain sh-opiskelijalla. Eilen pomo joutui nuhtelemaan minua siitä, että en ollut täyttänyt papereihin iltakiertoja.  Pomon mukaan saan koko osaston näyttämään huonolta.

Vihaan selityksiä. Sen sijaan että sanoisin, että HCA-parini oli sanonut minulle että ne on tehty,
vastasin vaan pomolle "No excuses - It wont happen again". Toinen esimies sanoi, että minun täytyy priorisoida työni. Englantilainen superhoitaja pystyy tähän.  Minulta jokainen 10 min mitä juoksen lääkäreiden perässä on potilaiden paperitöistä pois.  Selityksiä selityksiä. Ja miten täällä muuten kukaan tietää mitä olet tehnyt; se pitää olla paperilla. Ei mitään merkitystä muulla.
Osasto sai kuitenkin lopulta 88% Test your care - testistä. Pomo sai huokaista helpotuksesta ja mä sain vähän jäitä hattuun.

No excuses. Älä syytä olosuhteita, vaivoja tai muita ihmisiä.



Kaikki tämä tietysti heijastuu myös kotiin ja kämppiselämään. Tiedän että en ole helpoin ihminen. Olen äänekäs, sotkuinen ja usein pinna kireällä. Välitän kuitenkin ympärillä olevista ihmisistä paljon, enkä missään nimessä heitä halua loukata millään tavalla. Joskus on helpompi olla selittelemättä mitään vaan katsoa itseensä. Selittely on epäonnistumista. Selittelyllä ei oteta vastuuta tekemistään tai tekemättömistään asioista. 
 
No excuses. Joskus ihminen on vaan luuseri, ole luuseri ja ota vastuu tekemisistä. Älä selitä. Teit väärin, ota vastuu äläkä yritä luetella syitä miksi tekosi olisi vähemmän tyhmä. 



ps. Joku söi mun pähkinävoin töissä. Se tuntui tragedialta eilen, tänään kuitenkin Brysselin uhrien kohdalla tämä kaikki menettää merkityksensä.

Eevis

Kommentit

  1. Vitsit tätä rasittaa kyttäyskulttuuria, aina löytyy jotain valittamista teit sitten työt miten hyvin tahansa, aina joku pieni juttu löytyy! Vois ne esimieht vaikka autta työtaakassa liiallisen kyttäämisen sijaan. Pisteet kyllä sun asenteelle! Mä oon kyllä vähän sellainen selittelijä tyyppi, toki otan kyllä vastuun jos syytä on mut jos syytetään jostain turhasta niin sit kyl nousee karvat ja kynnet pystyyn...

    Todella ärsyttävää kun eväät syödään/juodaan! Ens kerralla teet ansan j miksaat pähkinävoin lactulosen tai jonku vielä ällömmän kanssa. Kirjotin viimeks mun kahvipurkkiin "might be poisoned" lapun mut otin sen sit heti pois, salettii olis seurannu puhuttelu ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HAHA! Joo laksatiiveja vaan pähkinävoihin ja unohdan sit ite että siellä on niitä...

      Kiitos aina Anna tsempistä!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synttärihulinoita ja uusia asuntoja

Pari kuukautta on mennyt tosi nopeaa uusissa duuneissa. Tykkään uudesta paikasta kovasti ja mun työkaverit on aivan huikeita. Työ on silti todella vaativaa ja olen vastuussa melkein joka päivä. Kotoutuksessa on niin tuhat ja sata asiaa jotka voi mennä pieleen ja usein kaikki meneekin niin pieleen kuin mahdollista. Silti, en kaipaa osastotyötä enää yhtään. En tippakaan. Sain asunnon sairaalan alueelta, ihan sairaalan vierestä. Janika oli mitannut että  uudelta kämpältä kestää alle 5minuuttia töihin. Kämppä on siis kaksio, jossa molemmilla meillä on omat huoneet. Asunto on suht uusi ja kiva. Oon ihan innoissani muutosta. Sen lisäksi kämppä sijaitsee myös aivan watfordin stadionin vieressä, eli kun Manchester United tulee pelaamaan täytyy vaan pelata kovasti tinderiä, jos vaikka Zlatan tulis siellä vastaan. 😏 Muuten täällä menee ihan kivasti, juhöittiin 25-vuotiasta Janika-kämppistä tänään ja huomenna takas töihin. Tämähän muikkeli täyttääkin ensviikolla 30.. Apua. Anyway, peace and love

Ja he asuivat paratiisisaarella elämänsä loppuun asti.. NOT

Vaikka elämä Balilla on stressittömämpää kuin Suomessa, byrokratian kanssa se ei ole helppoa. Ilman työpaikkaa et voi eleillä saarella kuin kerrallaan kaksi kuukautta social viisumilla, johon tarvitset sponsorin. Ilman sponsoria voit uusia vekkulisti viisumisi kerran kuukaudessa lentämällä Indonesiasta pois saaden visa on arrival viisumin lentokentältä. Work viisumi maksaa 800e ja keskipalkka on alueittain 100- 150euroa, aikamoinen yhtälö? Lähetin vähän aikaa sitten sähköpostia paikalliselle työnantajalle, jos hän olisi valmis antamaan minulle työtä Balilta kesänajaksi. "Thank you for your application. Unfortunately we can only offer interviews to Indonesian nationals for non-managerial positions, as it is, generally not possible for foreigner to get work permit for an administrative position that can be filled my an indonesian. You will find this at all companies in Bali." Eli takaisin lähtöruutuun. Asiahan on niin, että sain harjoittelupaikan Balilta ensi syksyksi joka

Hedelmäcoktaili ilman lisäaineita

Ihmiset jotka tuntevat minut, tietävät että minulla ei ole jääkaapissa juuri koskaan mitään. Täällä on sama juttu. Ruoka maksaa paikallisessa warungissa euron luokkaa ja keittiöni täällä ei ole mikään ihmeellinen. Pidän jääkaapissa juomia lähinnä.Pari viikkoa sitten innostuin ostamaan hedelmiä paikallisesta marketista. Meidän kylältä saa lähinnä hyvin vihreitä banaaneja sekä mangoja. Tutustuin siis markisaan, mangostaniin, litsiin sekä salakiin, joista aikaisemmin tunsin ainoastaan litsin sekä markisan, joka suomessa tunnetaan myös nimellä passionhedelmä. Markisa Markisa . Kokemus oli yllättävä, koska en millään osannut yhdistää markisaa passionhedelmään koska maku täällä tropiikissa on aika erilainen, toki myös suomessa passionhedelmä on rutussa sekä tummanvärinen kun täällä markisa on kimmoisa ja keltainen, vähän niinkuin päärynän ja mandariinin sekoitus. Tutkimustyötä tehdessä selvisikin, että passionfruitia on kahta eri lajiketta ja itse söin juuri tätä golden passion frui