Siirry pääsisältöön

C'est la vie

Sain tänään kivan yllätyksen kun tulin töihin yövuoroon. Tupa täynnä aivan sairaan kipeitä ihmisiä. Esaussa oli käyny 26 potilasta ja mulle jäi 10 ihmistä ihmeteltäväksi.
Ensinnäkin sairaala oli ihan tukossa nii eihän siellä ollu paikkoja kellekkää. Riemua repi myös narkki joka oli vetäny heroiinia muualle kuin suoneen mikä oli jättänyt kauniin tulehtuneen käden jäljelle. Pari veemäistä mummoa myös itki miksi nuoret naiset saa olla sängyssä mutta hänen täytyy olla nojatuolissa.

Tuhat ja sata kertaa "im so sorry"
"i am so sorry" "I am so sorry" jokaiselle. Erikseen. Kolme kertaa.

Lopulta saatiin paikka jokaiselle.
Lääkäri kerkes jo valituksensa mulle sanoa kun en saa kanyloida.
Lupas tehdä valituksen johtoportaaseen. sanoin että anna mennä, että en kanuloi ketään jos ei ole hätätilanne.



Lopulta yksi potilas nojatuolissa. Tramadolia naamaan ja potilas unille, lopuille korvatulpat korviin ja pahoittelut.

Edessä neljän ihmisen paperit jotka pitäisi taiteilla puhumatta kellekkään.
Mutta eihän siinä mitää eroa siihen ole mitä täällä tehdään joka päivä.
Kelsitään asioita päästä kun ei tiedetä.



Joskus mietin lujasti että miksi teen näin kiittämätöntä työtä. Mutta sit ajattelen, että jossakin sitä pitää oppia. Kai jokaisessa jutussa joku pointti on? Onhan?

Neljän viikon päästä mulla on viimeinen
työpäivä tällä osastolla. Odotan sitä.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synttärihulinoita ja uusia asuntoja

Pari kuukautta on mennyt tosi nopeaa uusissa duuneissa. Tykkään uudesta paikasta kovasti ja mun työkaverit on aivan huikeita. Työ on silti todella vaativaa ja olen vastuussa melkein joka päivä. Kotoutuksessa on niin tuhat ja sata asiaa jotka voi mennä pieleen ja usein kaikki meneekin niin pieleen kuin mahdollista. Silti, en kaipaa osastotyötä enää yhtään. En tippakaan. Sain asunnon sairaalan alueelta, ihan sairaalan vierestä. Janika oli mitannut että  uudelta kämpältä kestää alle 5minuuttia töihin. Kämppä on siis kaksio, jossa molemmilla meillä on omat huoneet. Asunto on suht uusi ja kiva. Oon ihan innoissani muutosta. Sen lisäksi kämppä sijaitsee myös aivan watfordin stadionin vieressä, eli kun Manchester United tulee pelaamaan täytyy vaan pelata kovasti tinderiä, jos vaikka Zlatan tulis siellä vastaan. 😏 Muuten täällä menee ihan kivasti, juhöittiin 25-vuotiasta Janika-kämppistä tänään ja huomenna takas töihin. Tämähän muikkeli täyttääkin ensviikolla 30.. Apua. Anyway, peace and love
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ja he asuivat paratiisisaarella elämänsä loppuun asti.. NOT

Vaikka elämä Balilla on stressittömämpää kuin Suomessa, byrokratian kanssa se ei ole helppoa. Ilman työpaikkaa et voi eleillä saarella kuin kerrallaan kaksi kuukautta social viisumilla, johon tarvitset sponsorin. Ilman sponsoria voit uusia vekkulisti viisumisi kerran kuukaudessa lentämällä Indonesiasta pois saaden visa on arrival viisumin lentokentältä. Work viisumi maksaa 800e ja keskipalkka on alueittain 100- 150euroa, aikamoinen yhtälö? Lähetin vähän aikaa sitten sähköpostia paikalliselle työnantajalle, jos hän olisi valmis antamaan minulle työtä Balilta kesänajaksi. "Thank you for your application. Unfortunately we can only offer interviews to Indonesian nationals for non-managerial positions, as it is, generally not possible for foreigner to get work permit for an administrative position that can be filled my an indonesian. You will find this at all companies in Bali." Eli takaisin lähtöruutuun. Asiahan on niin, että sain harjoittelupaikan Balilta ensi syksyksi joka
Lähetä kommentti
Lue lisää

Hedelmäcoktaili ilman lisäaineita

Ihmiset jotka tuntevat minut, tietävät että minulla ei ole jääkaapissa juuri koskaan mitään. Täällä on sama juttu. Ruoka maksaa paikallisessa warungissa euron luokkaa ja keittiöni täällä ei ole mikään ihmeellinen. Pidän jääkaapissa juomia lähinnä.Pari viikkoa sitten innostuin ostamaan hedelmiä paikallisesta marketista. Meidän kylältä saa lähinnä hyvin vihreitä banaaneja sekä mangoja. Tutustuin siis markisaan, mangostaniin, litsiin sekä salakiin, joista aikaisemmin tunsin ainoastaan litsin sekä markisan, joka suomessa tunnetaan myös nimellä passionhedelmä. Markisa Markisa . Kokemus oli yllättävä, koska en millään osannut yhdistää markisaa passionhedelmään koska maku täällä tropiikissa on aika erilainen, toki myös suomessa passionhedelmä on rutussa sekä tummanvärinen kun täällä markisa on kimmoisa ja keltainen, vähän niinkuin päärynän ja mandariinin sekoitus. Tutkimustyötä tehdessä selvisikin, että passionfruitia on kahta eri lajiketta ja itse söin juuri tätä golden passion frui
2 kommenttia
Lue lisää