Siirry pääsisältöön

C'est la vie

Sain tänään kivan yllätyksen kun tulin töihin yövuoroon. Tupa täynnä aivan sairaan kipeitä ihmisiä. Esaussa oli käyny 26 potilasta ja mulle jäi 10 ihmistä ihmeteltäväksi.
Ensinnäkin sairaala oli ihan tukossa nii eihän siellä ollu paikkoja kellekkää. Riemua repi myös narkki joka oli vetäny heroiinia muualle kuin suoneen mikä oli jättänyt kauniin tulehtuneen käden jäljelle. Pari veemäistä mummoa myös itki miksi nuoret naiset saa olla sängyssä mutta hänen täytyy olla nojatuolissa.

Tuhat ja sata kertaa "im so sorry"
"i am so sorry" "I am so sorry" jokaiselle. Erikseen. Kolme kertaa.

Lopulta saatiin paikka jokaiselle.
Lääkäri kerkes jo valituksensa mulle sanoa kun en saa kanyloida.
Lupas tehdä valituksen johtoportaaseen. sanoin että anna mennä, että en kanuloi ketään jos ei ole hätätilanne.



Lopulta yksi potilas nojatuolissa. Tramadolia naamaan ja potilas unille, lopuille korvatulpat korviin ja pahoittelut.

Edessä neljän ihmisen paperit jotka pitäisi taiteilla puhumatta kellekkään.
Mutta eihän siinä mitää eroa siihen ole mitä täällä tehdään joka päivä.
Kelsitään asioita päästä kun ei tiedetä.



Joskus mietin lujasti että miksi teen näin kiittämätöntä työtä. Mutta sit ajattelen, että jossakin sitä pitää oppia. Kai jokaisessa jutussa joku pointti on? Onhan?

Neljän viikon päästä mulla on viimeinen
työpäivä tällä osastolla. Odotan sitä.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eka päivä osastolla

Mites tota edes lähtis kuvailemaan? Oli aikamoinen matto jalkojen alta alotus englannissa. Ihan ekaksi tietenkään sulla ei ole minkäänlaisia työvaatteita koska kukaan ei oo niitä tilannu ja teet omissa farkuissa duunia (naminami) ja kukaan ei tunnu edes tietävän että sä oot tullut töihin.  Aloitin siis Watfordin sairaalassa Emergency assestment unitissa eilen, ESAU on kirurgisten potilaiden arviointiyksikkö johon he tulee tavallaan skippaamalla ensiavun ja pääsevät siitä nopeasti mahdolliseen leikkaukseen. Eilen meillä oli suurimmaksi osaksi akuuttivatsapotilaita: munuaisvaivoja sekä umpisuolen tulehduksia. Osastona ESAU on juuri sitä mitä tulin hakemaan: saa olla jaloillaan kokoajan, paljon potilaita ja pääsee tekemään kaikenmoista.  Jokaisella on se uus työpäivä uudella osastolla, sä oot jo uus, siihen ei tarvi enää yhtää ylimääräistä spektaakkelia koska kaikki on ihan tarpeeksi hermostuttavaa ylipäätänsä. Puhumattakaan englannissa missä kaikki käyt kaiken vielä vä...
2 kommenttia
Lue lisää

"Frankly my dear - I dont give a damn"

Aloin tekemään työpankkivuoroja viimeviikolla koska elämä on vaan niin kallista täällä. Pärjäisin ihan ok jos suomessa kela ei haluaisi mun roposia liian paljon tienatuista töistä. Koska maksan mätkyjä pois ennenku tulee edes mätkyjä, joudun tekemään enemmän töitä. Teen siis nyt parin viikon aikana 6x12h putkeen kaksi kertaa yhdellä vapaapäivällä. Onneksi tämä putki loppuu pääsiäiseen jolloin perheeni tulee kylään (Äiti lähetä lisää rahaa tsekit on loppu) Tein ensimmäisen yövuoroni viimeviikolla. Sain onneksi olla rakkaassa emergency assestmentissani ja yö meni osittain hyvinkin mallikkaasti, ajatellen että en saanut tähänkään vuoroon mitään perehdytystä. Pahimmillaan herätin vain yhden lääkärin yöllä. Toinen suurimmista mokistani oli yrittää mennä taukohuoneeseen kun siellä oli toinen hoitaja nukkumassa. Jäin siis oven taakse tunniksi kukkumaan eväineni. Asiahan ei olisi muuten ollut kummoinen mutta kaikki tavarani oli taukohuoneessa ja osastolla on yöllä hemmetin kylmä. Aamulla o...
6 kommenttia
Lue lisää

No jo on ilmoja pidellyt!

On uskomatonta, miten pieni sään muutos saa fiiliksen nousemaan. Tähän asti elämä täällä englannissa on ollut tasaista puurtamista, toivotonta ja pää metsäänpäin menoa. Sitten yhtäkkiä! Aurinko tuli ulos ja elämä maistuu makealta. Tällä kaikella hymyilyllä voi olla myös se takana, että sain gradun palautettua ja saan hakea pian maisteripapereitani. Olihan se "pieni" juttu harteilla. Eilen kävellessä töistä kotiin oli jo aika sellanen fiilis, että englantihan onki ihan okei. Lääkärit on alkaneet kutsua mua etunimellä, oon kehittynyt sairaanhoitajana tuhatkertaisesti, puhun englantia jo sujuvasti (aksentilla) ja olen saanut kavereita. Työ on edelleen sika rankkaa mutta sitä on helpompi kestää. Tässä onnellisuuspöllyssä tilasin myös lennot suomeen. Tulen käymään suomessa nopeasti, mutta silti! Oon ensin Porissa viikonlopun ja siirryn sitten Helsinkiin ihan yhtä pikaisesti. Todella ihanaa tulla käymään suomessa pitkästä aikaa, edellisestä reissusta onkin jo viisi kuukautta ai...
3 kommenttia
Lue lisää