Siirry pääsisältöön

Adventure of lifetime

Alkaa olla aikamoinen viimeinen countdown ESAU:ssa. Otin tänään saikkupäivän itselleni eli toisin sanoen jäin vuosilomalleni tänään. Pomo ei varmasti ole iloinen tästä, mutta eipä toisaalta kiinnosta. Mulla on siis enää kolme vuoroa jäljellä vanhalla osastolla ja sitten pääsen uuteen paikkaan. Kävin jo tapaamassa uutta pomoa ja tilaamassa itselleni hoitsumekon! Ensin ajattelin että omg en ikinä tule käyttämään mitään hoitsumekkoa mutta tässä hyvinkin vanhanaikaisessa yhteiskunnassa se näyttää ihan kivalta! Pidän vielä kuitenkin tallessa kaikenvaralta ainakin toisen vanhoista tunikoistani, enkä palauta niitä vanhalle pomolle ihan vielä.


Perinteinen hoitsumekko, mekon kanssa saa käyttää vain mustia tai ihonvärisiä sukkahousuja. Kengät tulee olla mustat. Kesällä voi saada luvan esimieheltä ottaa sukkahousut pois jalasta.

Tässä on ollut vähän kaikenlaista sen jälkeen kun tulin suomesta. Koska olen vähän tyhmä, olin lähettänyt graduni kansitukseen pariviikkoa sitten, ajatellen että ihanaa, tämäkin urakka on ohi. No ei. Olin unohtanut tiivistelmästä yhden sanan gradun otsikosta ja yliopisto vaatii uudelleen kansituksen. Nyt on kuitenkin lähetetty uudet gradut kansitettavaksi ja ne lienee postissa matkalla yliopistolle. Tää on taas näitä "Olet Eeva idiootti hommia" mutta noh. Vähän ehkä purin huultani mutta päätin lähteä lenkille. Rahaahan se on vaan, omaa tyhmyyttäni. Eikä ole eka kerta.



Viimeaikoina olen myös ottanut pienen heittäytyjä asenteen, ja siitäkin on tullut vähän turpaan. Sain kutsun brittiarmeijan leirille Etelä-Lontooseen, siellä oli kivat juhlat mutta päädyin pihalle yksin aamuyöllä kello kolme ympäröiviin parakeihin. Mutta tämä tyttö selviää kyllä aina kaikesta. Vois kai sitä lämäyttää itteeään naamaan mutta noh, junat kulkee ja kotiin pääsee. Kokemuksea rikkaampana aina.

Vaikka pahimmillaan täällä elämä potkii kovasti päähän, parhaimmillaan se on naurua, aurinkoa ja lasillinen pimmsiä.

Suomihoitsut "kaljalla" Etelä-Lontoossa



Eevis


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synttärihulinoita ja uusia asuntoja

Pari kuukautta on mennyt tosi nopeaa uusissa duuneissa. Tykkään uudesta paikasta kovasti ja mun työkaverit on aivan huikeita. Työ on silti todella vaativaa ja olen vastuussa melkein joka päivä. Kotoutuksessa on niin tuhat ja sata asiaa jotka voi mennä pieleen ja usein kaikki meneekin niin pieleen kuin mahdollista. Silti, en kaipaa osastotyötä enää yhtään. En tippakaan. Sain asunnon sairaalan alueelta, ihan sairaalan vierestä. Janika oli mitannut että  uudelta kämpältä kestää alle 5minuuttia töihin. Kämppä on siis kaksio, jossa molemmilla meillä on omat huoneet. Asunto on suht uusi ja kiva. Oon ihan innoissani muutosta. Sen lisäksi kämppä sijaitsee myös aivan watfordin stadionin vieressä, eli kun Manchester United tulee pelaamaan täytyy vaan pelata kovasti tinderiä, jos vaikka Zlatan tulis siellä vastaan. 😏 Muuten täällä menee ihan kivasti, juhöittiin 25-vuotiasta Janika-kämppistä tänään ja huomenna takas töihin. Tämähän muikkeli täyttääkin ensviikolla 30.. Apua. Anyway, peace and love

Ja he asuivat paratiisisaarella elämänsä loppuun asti.. NOT

Vaikka elämä Balilla on stressittömämpää kuin Suomessa, byrokratian kanssa se ei ole helppoa. Ilman työpaikkaa et voi eleillä saarella kuin kerrallaan kaksi kuukautta social viisumilla, johon tarvitset sponsorin. Ilman sponsoria voit uusia vekkulisti viisumisi kerran kuukaudessa lentämällä Indonesiasta pois saaden visa on arrival viisumin lentokentältä. Work viisumi maksaa 800e ja keskipalkka on alueittain 100- 150euroa, aikamoinen yhtälö? Lähetin vähän aikaa sitten sähköpostia paikalliselle työnantajalle, jos hän olisi valmis antamaan minulle työtä Balilta kesänajaksi. "Thank you for your application. Unfortunately we can only offer interviews to Indonesian nationals for non-managerial positions, as it is, generally not possible for foreigner to get work permit for an administrative position that can be filled my an indonesian. You will find this at all companies in Bali." Eli takaisin lähtöruutuun. Asiahan on niin, että sain harjoittelupaikan Balilta ensi syksyksi joka

Hedelmäcoktaili ilman lisäaineita

Ihmiset jotka tuntevat minut, tietävät että minulla ei ole jääkaapissa juuri koskaan mitään. Täällä on sama juttu. Ruoka maksaa paikallisessa warungissa euron luokkaa ja keittiöni täällä ei ole mikään ihmeellinen. Pidän jääkaapissa juomia lähinnä.Pari viikkoa sitten innostuin ostamaan hedelmiä paikallisesta marketista. Meidän kylältä saa lähinnä hyvin vihreitä banaaneja sekä mangoja. Tutustuin siis markisaan, mangostaniin, litsiin sekä salakiin, joista aikaisemmin tunsin ainoastaan litsin sekä markisan, joka suomessa tunnetaan myös nimellä passionhedelmä. Markisa Markisa . Kokemus oli yllättävä, koska en millään osannut yhdistää markisaa passionhedelmään koska maku täällä tropiikissa on aika erilainen, toki myös suomessa passionhedelmä on rutussa sekä tummanvärinen kun täällä markisa on kimmoisa ja keltainen, vähän niinkuin päärynän ja mandariinin sekoitus. Tutkimustyötä tehdessä selvisikin, että passionfruitia on kahta eri lajiketta ja itse söin juuri tätä golden passion frui