Siirry pääsisältöön

Elämä on nyt!

Viime viikot on menneet tosi nopeasti. Olen ollut nyt uudessa työpaikassa kolmeviikkoa ja siellä menee yllättävän hyvin. Työ on tarpeeksi kinkkistä ja työkaverit on mahtavia persoonia. Samalla viikolla kuin aloitin, meiltä lopetti yksi sairaanhoitaja, minkä takia jouduin ottamaan enemmän vastuuta kuin samassa tilanteessa aloittava hoitaja joutuisi, mutta olen aina valmiina haasteeseen. Kaikki on mennyt tosi hyvin! Kyseessä ei edelleenkään ole elämäni unelmatyöpaikka, mutta tarpeeksi kiva paikka olla seuraavat kuusi kukautta Watfordissa.

Meidän kämppiselämä loppuu noin kahdeksan viikon päästä ja siitä alkaa taas pieni hyppy tuntemattomaan. En vielä yhtään tiedä mihin olen muuttamassa mutta olen laittanut varauksen sairaalan omaan kerrostaloon, johon Janika on muuttamassa syyskuussa. Kämppä olisi sikäli ihan perfect koska se sijaitsee sairaalan alueella, vuokra on kohtuullinen ja talo on siisti. Sain pari viikkoa sitten aikamoisen hermoromahduksen tilanteen takia (Lähinnä lähestyvä kolmenkyypinkriisi on aiheuttanut aikamoisia sydämentykytyksiä sekä Brexit-krapula ei auttanut asiaa) ja hain töitä Hullista, Manchesterista ja Lontoosta. Tuli sellainen olo, että en halua hukata enää elämäni aikana aikaa sellaisiin asioihin mistä en nauti (esim Watford). Mistään työpaikasta en ole kuullut vielä, enkä edes tiedä lähtisinkö Hullin kaltaiseen kaupunkiin, Pohjois-Englantiin. Tein kuitenkin diilin itseni kanssa, että jos saan työhaastattelun Angeliin (Lontooseen) menen sinne ja otan työn vastaan. Siinä olisi kyseessä unelmaduunini ja sellaisia tilaisuuksia ei välttämättä enää tule ikinä.

Olen ollut aina sitä mieltä, että elämässä pitää ottaa riskejä. Elämässä ei ole aikaa odotella että onni tulee koputtelemaan oveen. Täytyy tehdä juuri niitä asioita jotka tekevät sinut onnelliseksi. Ihmiset tuntuvat ajattelevan, että huominen on jo meille annettu, mutta eihän se mene niin. Huomenna kaikki voi olla toisin, huomenna ei välttämättä ole enää samaa mahdollisuutta.
Missään nimessä ei pidä ajatella mitä muut siitä ajattelevat, sillä ei ole mitään merkitystä. Vain sillä on merkitystä, että lähti ja koki ja toteutti unelmiaan. Meillä on niin rajallinen aika täällä, täytyy oikeasti tehdä sitä mitä rakastaa.

Uskokaa ja tarttukaa unelmiinne nyt, huomenna siihen ei välttämättä ole enää mahdollista.

Eeva




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synttärihulinoita ja uusia asuntoja

Pari kuukautta on mennyt tosi nopeaa uusissa duuneissa. Tykkään uudesta paikasta kovasti ja mun työkaverit on aivan huikeita. Työ on silti todella vaativaa ja olen vastuussa melkein joka päivä. Kotoutuksessa on niin tuhat ja sata asiaa jotka voi mennä pieleen ja usein kaikki meneekin niin pieleen kuin mahdollista. Silti, en kaipaa osastotyötä enää yhtään. En tippakaan. Sain asunnon sairaalan alueelta, ihan sairaalan vierestä. Janika oli mitannut että  uudelta kämpältä kestää alle 5minuuttia töihin. Kämppä on siis kaksio, jossa molemmilla meillä on omat huoneet. Asunto on suht uusi ja kiva. Oon ihan innoissani muutosta. Sen lisäksi kämppä sijaitsee myös aivan watfordin stadionin vieressä, eli kun Manchester United tulee pelaamaan täytyy vaan pelata kovasti tinderiä, jos vaikka Zlatan tulis siellä vastaan. 😏 Muuten täällä menee ihan kivasti, juhöittiin 25-vuotiasta Janika-kämppistä tänään ja huomenna takas töihin. Tämähän muikkeli täyttääkin ensviikolla 30.. Apua. Anyway, peace and love

Ja he asuivat paratiisisaarella elämänsä loppuun asti.. NOT

Vaikka elämä Balilla on stressittömämpää kuin Suomessa, byrokratian kanssa se ei ole helppoa. Ilman työpaikkaa et voi eleillä saarella kuin kerrallaan kaksi kuukautta social viisumilla, johon tarvitset sponsorin. Ilman sponsoria voit uusia vekkulisti viisumisi kerran kuukaudessa lentämällä Indonesiasta pois saaden visa on arrival viisumin lentokentältä. Work viisumi maksaa 800e ja keskipalkka on alueittain 100- 150euroa, aikamoinen yhtälö? Lähetin vähän aikaa sitten sähköpostia paikalliselle työnantajalle, jos hän olisi valmis antamaan minulle työtä Balilta kesänajaksi. "Thank you for your application. Unfortunately we can only offer interviews to Indonesian nationals for non-managerial positions, as it is, generally not possible for foreigner to get work permit for an administrative position that can be filled my an indonesian. You will find this at all companies in Bali." Eli takaisin lähtöruutuun. Asiahan on niin, että sain harjoittelupaikan Balilta ensi syksyksi joka

Hedelmäcoktaili ilman lisäaineita

Ihmiset jotka tuntevat minut, tietävät että minulla ei ole jääkaapissa juuri koskaan mitään. Täällä on sama juttu. Ruoka maksaa paikallisessa warungissa euron luokkaa ja keittiöni täällä ei ole mikään ihmeellinen. Pidän jääkaapissa juomia lähinnä.Pari viikkoa sitten innostuin ostamaan hedelmiä paikallisesta marketista. Meidän kylältä saa lähinnä hyvin vihreitä banaaneja sekä mangoja. Tutustuin siis markisaan, mangostaniin, litsiin sekä salakiin, joista aikaisemmin tunsin ainoastaan litsin sekä markisan, joka suomessa tunnetaan myös nimellä passionhedelmä. Markisa Markisa . Kokemus oli yllättävä, koska en millään osannut yhdistää markisaa passionhedelmään koska maku täällä tropiikissa on aika erilainen, toki myös suomessa passionhedelmä on rutussa sekä tummanvärinen kun täällä markisa on kimmoisa ja keltainen, vähän niinkuin päärynän ja mandariinin sekoitus. Tutkimustyötä tehdessä selvisikin, että passionfruitia on kahta eri lajiketta ja itse söin juuri tätä golden passion frui