Siirry pääsisältöön

Elämä on nyt!

Viime viikot on menneet tosi nopeasti. Olen ollut nyt uudessa työpaikassa kolmeviikkoa ja siellä menee yllättävän hyvin. Työ on tarpeeksi kinkkistä ja työkaverit on mahtavia persoonia. Samalla viikolla kuin aloitin, meiltä lopetti yksi sairaanhoitaja, minkä takia jouduin ottamaan enemmän vastuuta kuin samassa tilanteessa aloittava hoitaja joutuisi, mutta olen aina valmiina haasteeseen. Kaikki on mennyt tosi hyvin! Kyseessä ei edelleenkään ole elämäni unelmatyöpaikka, mutta tarpeeksi kiva paikka olla seuraavat kuusi kukautta Watfordissa.

Meidän kämppiselämä loppuu noin kahdeksan viikon päästä ja siitä alkaa taas pieni hyppy tuntemattomaan. En vielä yhtään tiedä mihin olen muuttamassa mutta olen laittanut varauksen sairaalan omaan kerrostaloon, johon Janika on muuttamassa syyskuussa. Kämppä olisi sikäli ihan perfect koska se sijaitsee sairaalan alueella, vuokra on kohtuullinen ja talo on siisti. Sain pari viikkoa sitten aikamoisen hermoromahduksen tilanteen takia (Lähinnä lähestyvä kolmenkyypinkriisi on aiheuttanut aikamoisia sydämentykytyksiä sekä Brexit-krapula ei auttanut asiaa) ja hain töitä Hullista, Manchesterista ja Lontoosta. Tuli sellainen olo, että en halua hukata enää elämäni aikana aikaa sellaisiin asioihin mistä en nauti (esim Watford). Mistään työpaikasta en ole kuullut vielä, enkä edes tiedä lähtisinkö Hullin kaltaiseen kaupunkiin, Pohjois-Englantiin. Tein kuitenkin diilin itseni kanssa, että jos saan työhaastattelun Angeliin (Lontooseen) menen sinne ja otan työn vastaan. Siinä olisi kyseessä unelmaduunini ja sellaisia tilaisuuksia ei välttämättä enää tule ikinä.

Olen ollut aina sitä mieltä, että elämässä pitää ottaa riskejä. Elämässä ei ole aikaa odotella että onni tulee koputtelemaan oveen. Täytyy tehdä juuri niitä asioita jotka tekevät sinut onnelliseksi. Ihmiset tuntuvat ajattelevan, että huominen on jo meille annettu, mutta eihän se mene niin. Huomenna kaikki voi olla toisin, huomenna ei välttämättä ole enää samaa mahdollisuutta.
Missään nimessä ei pidä ajatella mitä muut siitä ajattelevat, sillä ei ole mitään merkitystä. Vain sillä on merkitystä, että lähti ja koki ja toteutti unelmiaan. Meillä on niin rajallinen aika täällä, täytyy oikeasti tehdä sitä mitä rakastaa.

Uskokaa ja tarttukaa unelmiinne nyt, huomenna siihen ei välttämättä ole enää mahdollista.

Eeva




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synttärihulinoita ja uusia asuntoja

Pari kuukautta on mennyt tosi nopeaa uusissa duuneissa. Tykkään uudesta paikasta kovasti ja mun työkaverit on aivan huikeita. Työ on silti todella vaativaa ja olen vastuussa melkein joka päivä. Kotoutuksessa on niin tuhat ja sata asiaa jotka voi mennä pieleen ja usein kaikki meneekin niin pieleen kuin mahdollista. Silti, en kaipaa osastotyötä enää yhtään. En tippakaan. Sain asunnon sairaalan alueelta, ihan sairaalan vierestä. Janika oli mitannut että  uudelta kämpältä kestää alle 5minuuttia töihin. Kämppä on siis kaksio, jossa molemmilla meillä on omat huoneet. Asunto on suht uusi ja kiva. Oon ihan innoissani muutosta. Sen lisäksi kämppä sijaitsee myös aivan watfordin stadionin vieressä, eli kun Manchester United tulee pelaamaan täytyy vaan pelata kovasti tinderiä, jos vaikka Zlatan tulis siellä vastaan. 😏 Muuten täällä menee ihan kivasti, juhöittiin 25-vuotiasta Janika-kämppistä tänään ja huomenna takas töihin. Tämähän muikkeli täyttääkin ensviikolla 30.. Apua. Anyway, peace and ...

Eka päivä osastolla

Mites tota edes lähtis kuvailemaan? Oli aikamoinen matto jalkojen alta alotus englannissa. Ihan ekaksi tietenkään sulla ei ole minkäänlaisia työvaatteita koska kukaan ei oo niitä tilannu ja teet omissa farkuissa duunia (naminami) ja kukaan ei tunnu edes tietävän että sä oot tullut töihin.  Aloitin siis Watfordin sairaalassa Emergency assestment unitissa eilen, ESAU on kirurgisten potilaiden arviointiyksikkö johon he tulee tavallaan skippaamalla ensiavun ja pääsevät siitä nopeasti mahdolliseen leikkaukseen. Eilen meillä oli suurimmaksi osaksi akuuttivatsapotilaita: munuaisvaivoja sekä umpisuolen tulehduksia. Osastona ESAU on juuri sitä mitä tulin hakemaan: saa olla jaloillaan kokoajan, paljon potilaita ja pääsee tekemään kaikenmoista.  Jokaisella on se uus työpäivä uudella osastolla, sä oot jo uus, siihen ei tarvi enää yhtää ylimääräistä spektaakkelia koska kaikki on ihan tarpeeksi hermostuttavaa ylipäätänsä. Puhumattakaan englannissa missä kaikki käyt kaiken vielä vä...

No jo on ilmoja pidellyt!

On uskomatonta, miten pieni sään muutos saa fiiliksen nousemaan. Tähän asti elämä täällä englannissa on ollut tasaista puurtamista, toivotonta ja pää metsäänpäin menoa. Sitten yhtäkkiä! Aurinko tuli ulos ja elämä maistuu makealta. Tällä kaikella hymyilyllä voi olla myös se takana, että sain gradun palautettua ja saan hakea pian maisteripapereitani. Olihan se "pieni" juttu harteilla. Eilen kävellessä töistä kotiin oli jo aika sellanen fiilis, että englantihan onki ihan okei. Lääkärit on alkaneet kutsua mua etunimellä, oon kehittynyt sairaanhoitajana tuhatkertaisesti, puhun englantia jo sujuvasti (aksentilla) ja olen saanut kavereita. Työ on edelleen sika rankkaa mutta sitä on helpompi kestää. Tässä onnellisuuspöllyssä tilasin myös lennot suomeen. Tulen käymään suomessa nopeasti, mutta silti! Oon ensin Porissa viikonlopun ja siirryn sitten Helsinkiin ihan yhtä pikaisesti. Todella ihanaa tulla käymään suomessa pitkästä aikaa, edellisestä reissusta onkin jo viisi kuukautta ai...