Siirry pääsisältöön

Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat

Oon nyt asunut kuukauden Lontoossa ja kuukauden uudessa duunissa Highgatessa. Päivät on menneet uskomattoman nopeasti ja nautin työstäni ekaa kertaa pitkään aikaan. Ainoa negatiivinen asia mitä voin löytää työstäni, on uusi pomo joka on sanotaanko mielenkiintoinen. Huhu kertoo että hän on edellisessä elämässään ollut nunna ja ehkä sieltä on tarttunut pieni ja tarkka ote myös. Tiedän että pinnan alla on myös hyvin mukava nainen, mutta viime aikoina on ollut vähän pinna kireällä kyseisen tyypin takia. Mutta koska minulle maksetaan nyt ok palkkaa ja työ on mielenkiintoista olen vähän antanut mennä toisesta korvasta ulos tämän kyseisen tyypin solvauksia.

 Meidän klinikka on siis todella laajaa erikoisairaanhoitoa johon kuuluu Gyne, gastro, psykiatria, ENT, Trauma, ortopedia, plastikkakirurgia jne. Sen lisäksi me tehdään verinäytteitä, haavanhoitoa ja pientoimenpiteitä kuten kystien poistoa. Joskus joudutaan myös tuuraamaan Röngtenissä ultraääni-injektoissa ja muissa toimenpiteissä.

Oon ollut pari kertaa nyt töissä vastaavana sairaanhoitajana, pomoni oli yläkerrassa mutta mun tehtäväksi asetettiin johtaa tiimiä. Englannissa tuntuu että aina sairaanhoito on kauhean esimiesjohdannaista ja kaikki "seuraa johtajaa". Mun on erittäin vaikea tässä vaiheessa leikkiä mitään pikkupomoa kun kaikki hca:t ovat olleet mua pitempään töissä mutta selviydytty siitä silti ihan hyvin. Meidän pomolla tuntuu olevan pakkomielle "I am clean" - clinell lappuihin ja tiedän jo, että koska mun tehtävä on tarkastaa huoneet jokapäivä on mulla valmiiksi kirjoitettuja virheitä lappuja joita lätkin systemaattisesti seiniin että pomo on tyytyväinen. Mun pomo haluaa myös mun jatkuvasti kyseeinalaistavan alaisten työtä ja kertoa niille tarkasti mitä niiden pitää tehdä. Kuten aikasemmin jo totesin, että en todellakaan ala pomottelemaan ihmisiä jotka ovat tehneet työtä pitempään kuin minä mutta sen kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.

Päivät töissä menee todella nopeasti, nopeasti osastotaulua silmälläpitäen että kaikki lääkärit on tyytyväisiä ja kaikilla on kahvia (tai joissaintapauksessa tonnikalapaniini, sipsit, hedelmäsalaatti, jugurtti ihan mitä lääkäri sinäpäivänä sitten haluaakin) Tää työ on aikamoista nuoleskelua, mutta toisaalta siitä mulle maksetaan. Pitää kaikki tyytyväisenä.

Mutta pitkästa aikaa voin todeta, että elämä on ihan jees. Pari juttua edelleen tarvis vähän fiksailua mutta ylipäätänsä ollaan nyt päästy kyllä jostakin jyvälle, ja se tuntuu tosi hyvältä.



Peace & Love

Eevis

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synttärihulinoita ja uusia asuntoja

Pari kuukautta on mennyt tosi nopeaa uusissa duuneissa. Tykkään uudesta paikasta kovasti ja mun työkaverit on aivan huikeita. Työ on silti todella vaativaa ja olen vastuussa melkein joka päivä. Kotoutuksessa on niin tuhat ja sata asiaa jotka voi mennä pieleen ja usein kaikki meneekin niin pieleen kuin mahdollista. Silti, en kaipaa osastotyötä enää yhtään. En tippakaan. Sain asunnon sairaalan alueelta, ihan sairaalan vierestä. Janika oli mitannut että  uudelta kämpältä kestää alle 5minuuttia töihin. Kämppä on siis kaksio, jossa molemmilla meillä on omat huoneet. Asunto on suht uusi ja kiva. Oon ihan innoissani muutosta. Sen lisäksi kämppä sijaitsee myös aivan watfordin stadionin vieressä, eli kun Manchester United tulee pelaamaan täytyy vaan pelata kovasti tinderiä, jos vaikka Zlatan tulis siellä vastaan. 😏 Muuten täällä menee ihan kivasti, juhöittiin 25-vuotiasta Janika-kämppistä tänään ja huomenna takas töihin. Tämähän muikkeli täyttääkin ensviikolla 30.. Apua. Anyway, peace and ...

Eka päivä osastolla

Mites tota edes lähtis kuvailemaan? Oli aikamoinen matto jalkojen alta alotus englannissa. Ihan ekaksi tietenkään sulla ei ole minkäänlaisia työvaatteita koska kukaan ei oo niitä tilannu ja teet omissa farkuissa duunia (naminami) ja kukaan ei tunnu edes tietävän että sä oot tullut töihin.  Aloitin siis Watfordin sairaalassa Emergency assestment unitissa eilen, ESAU on kirurgisten potilaiden arviointiyksikkö johon he tulee tavallaan skippaamalla ensiavun ja pääsevät siitä nopeasti mahdolliseen leikkaukseen. Eilen meillä oli suurimmaksi osaksi akuuttivatsapotilaita: munuaisvaivoja sekä umpisuolen tulehduksia. Osastona ESAU on juuri sitä mitä tulin hakemaan: saa olla jaloillaan kokoajan, paljon potilaita ja pääsee tekemään kaikenmoista.  Jokaisella on se uus työpäivä uudella osastolla, sä oot jo uus, siihen ei tarvi enää yhtää ylimääräistä spektaakkelia koska kaikki on ihan tarpeeksi hermostuttavaa ylipäätänsä. Puhumattakaan englannissa missä kaikki käyt kaiken vielä vä...

No jo on ilmoja pidellyt!

On uskomatonta, miten pieni sään muutos saa fiiliksen nousemaan. Tähän asti elämä täällä englannissa on ollut tasaista puurtamista, toivotonta ja pää metsäänpäin menoa. Sitten yhtäkkiä! Aurinko tuli ulos ja elämä maistuu makealta. Tällä kaikella hymyilyllä voi olla myös se takana, että sain gradun palautettua ja saan hakea pian maisteripapereitani. Olihan se "pieni" juttu harteilla. Eilen kävellessä töistä kotiin oli jo aika sellanen fiilis, että englantihan onki ihan okei. Lääkärit on alkaneet kutsua mua etunimellä, oon kehittynyt sairaanhoitajana tuhatkertaisesti, puhun englantia jo sujuvasti (aksentilla) ja olen saanut kavereita. Työ on edelleen sika rankkaa mutta sitä on helpompi kestää. Tässä onnellisuuspöllyssä tilasin myös lennot suomeen. Tulen käymään suomessa nopeasti, mutta silti! Oon ensin Porissa viikonlopun ja siirryn sitten Helsinkiin ihan yhtä pikaisesti. Todella ihanaa tulla käymään suomessa pitkästä aikaa, edellisestä reissusta onkin jo viisi kuukautta ai...