Siirry pääsisältöön

Valittamisen kulttuuri

Jos jonkun britit osaavat, niin on valittaminen. Ennen englantia tullessani en ollut suomessa juurikaan törmännyt valituksiin sairaanhoidossa. Toki facebookissa on kiertänyt pari kertaa "tällaistako paskaa vanhuksille syötetään vanhainkodissa"- tyyppisiä viestejä mutta yleisesti suomalaiset eivät ole valittavaa tyyppiä. Hoidosta tai hoitajan naamasta saattaan jupista kaverille kaljalla mutta en ole koskaan törmännyt ennen englantiin tuloa siihen, että potilas vaivautuu ilmoittamaan kuinka tyytymätön hän oli saamaansa hoitoon. Kuten eilen kävi.

Kyseessä oli klassinen esimerkki, potilas tulee haavanhoitoon onkalonsa takia jonka sisällä on kaltostat sidos. Tiesin jo etukäteen mitä varten potilas on tulossa, joten minulla oli kaikki valmiina. Ja tällaisista haavoista minulla on paljon kokemusta. Kyseinen kaltostat- sidos on kuitenkin hajonnut haavan sisälle enkä saanut kaikkea pois. luulin kuitenkin saanneen kaiken pois ja puhdistan haavaa kunnes potilaan yleisö alkaa tulla tuijottelemaan haavaa. No sieltä löytyikin vielä pala sidosta. Voi paska, ajattelen jo. Mutta yleisö on tyytyväinen ja potilas on tyytyväinen. Koko porukka lähtee kotiin kunnes tunnin päästä tulee puhelu "I want to speak with the nurse in charge" ja siitä alkaa koko show.



Englannissa minusta on tehty pari valitusta ja yleensä en ota niitä henkilökohtaisesti koska joka tarinalla on kaksi puolta, silti tämä eilinen kismittää itseäni suuresti koska aloin juuri pitämään työpaikastani ja pomokin alkoi olemaan ihan mukava. Yleisin valitus on että en ole kuulemma tarpeeksi empaattinen tai minulla on naama norsunvitulla ja minulla on koska on kiiire ja en jaksa aina hymyillä. Yritän viljellä englantilaisten rakastamaa "please" sanaa, mutta jos olen vastaavahoitaja ja hommat on kesken ja kiire, ei en osaa olla tarpeeksi lempeä. Ja hauskintahan tässä on yleensä, että potilaat tekevät valituksen miten puhun toisille hoitajille, ei sillä että puhuisin heille ikävästi! Eräs potilas teki valituksen kerran että "She was just shouting orders to another nurses" johon pomoni kyllä vastasi silloin "She is nurse in charge. That is her job." Pomon kanssa kun puhuimme myöhemmin tilanteesta, hän vain sanoi "Eeva you know english people love word please"

Mutta osaan sen jo minäkin! Jos haluan jotain tässä maassa ja asiat eivät ole menneet just eikä sillä tavalla kun haluan niin valitan. "I was very unhappy with the service I got. Usually I am very gratefull person, very unlike this". Siitä seuraa yleensä kuponkeja ja erityistä palvelua ja joillakin putingeilla kuten WGH:lla missä olin aikaisemmin töissä, on ihan oma valituspalvelunsa jossa on töissä KOLME ihmistä.

Mutta tällaista täällä, katsotaan kuinka lystikäs keskustelu tästä saadaan pomon kanssa aikaiseksi.

Eevis

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synttärihulinoita ja uusia asuntoja

Pari kuukautta on mennyt tosi nopeaa uusissa duuneissa. Tykkään uudesta paikasta kovasti ja mun työkaverit on aivan huikeita. Työ on silti todella vaativaa ja olen vastuussa melkein joka päivä. Kotoutuksessa on niin tuhat ja sata asiaa jotka voi mennä pieleen ja usein kaikki meneekin niin pieleen kuin mahdollista. Silti, en kaipaa osastotyötä enää yhtään. En tippakaan. Sain asunnon sairaalan alueelta, ihan sairaalan vierestä. Janika oli mitannut että  uudelta kämpältä kestää alle 5minuuttia töihin. Kämppä on siis kaksio, jossa molemmilla meillä on omat huoneet. Asunto on suht uusi ja kiva. Oon ihan innoissani muutosta. Sen lisäksi kämppä sijaitsee myös aivan watfordin stadionin vieressä, eli kun Manchester United tulee pelaamaan täytyy vaan pelata kovasti tinderiä, jos vaikka Zlatan tulis siellä vastaan. 😏 Muuten täällä menee ihan kivasti, juhöittiin 25-vuotiasta Janika-kämppistä tänään ja huomenna takas töihin. Tämähän muikkeli täyttääkin ensviikolla 30.. Apua. Anyway, peace and ...

Eka päivä osastolla

Mites tota edes lähtis kuvailemaan? Oli aikamoinen matto jalkojen alta alotus englannissa. Ihan ekaksi tietenkään sulla ei ole minkäänlaisia työvaatteita koska kukaan ei oo niitä tilannu ja teet omissa farkuissa duunia (naminami) ja kukaan ei tunnu edes tietävän että sä oot tullut töihin.  Aloitin siis Watfordin sairaalassa Emergency assestment unitissa eilen, ESAU on kirurgisten potilaiden arviointiyksikkö johon he tulee tavallaan skippaamalla ensiavun ja pääsevät siitä nopeasti mahdolliseen leikkaukseen. Eilen meillä oli suurimmaksi osaksi akuuttivatsapotilaita: munuaisvaivoja sekä umpisuolen tulehduksia. Osastona ESAU on juuri sitä mitä tulin hakemaan: saa olla jaloillaan kokoajan, paljon potilaita ja pääsee tekemään kaikenmoista.  Jokaisella on se uus työpäivä uudella osastolla, sä oot jo uus, siihen ei tarvi enää yhtää ylimääräistä spektaakkelia koska kaikki on ihan tarpeeksi hermostuttavaa ylipäätänsä. Puhumattakaan englannissa missä kaikki käyt kaiken vielä vä...

No jo on ilmoja pidellyt!

On uskomatonta, miten pieni sään muutos saa fiiliksen nousemaan. Tähän asti elämä täällä englannissa on ollut tasaista puurtamista, toivotonta ja pää metsäänpäin menoa. Sitten yhtäkkiä! Aurinko tuli ulos ja elämä maistuu makealta. Tällä kaikella hymyilyllä voi olla myös se takana, että sain gradun palautettua ja saan hakea pian maisteripapereitani. Olihan se "pieni" juttu harteilla. Eilen kävellessä töistä kotiin oli jo aika sellanen fiilis, että englantihan onki ihan okei. Lääkärit on alkaneet kutsua mua etunimellä, oon kehittynyt sairaanhoitajana tuhatkertaisesti, puhun englantia jo sujuvasti (aksentilla) ja olen saanut kavereita. Työ on edelleen sika rankkaa mutta sitä on helpompi kestää. Tässä onnellisuuspöllyssä tilasin myös lennot suomeen. Tulen käymään suomessa nopeasti, mutta silti! Oon ensin Porissa viikonlopun ja siirryn sitten Helsinkiin ihan yhtä pikaisesti. Todella ihanaa tulla käymään suomessa pitkästä aikaa, edellisestä reissusta onkin jo viisi kuukautta ai...