Saavuin lopulta sitten Santiago De Compostelaan. Uskomatonta, mutta totta. Viimeiselle päivälle oli 19kilometriä mikä meni todella rattoisasti ja olinkin Katetdraalilla jo puolenpäivän aikaan. Kävin hakemassa todistukseni ja olin sitten virallisesti pyhiinvaeltaja. Illalla otimme iisisti ystävien kanssa kuunnellen livebändiä ja juoden aivan liikaa viiniä.
Reissu on nyt takana ja olen palannut koti-Lontooseen. Lontoossa minua odotti uusi työpaikka ja muutto. Täällä istun nyt muuttolaatikoiden keskellä ja pohdin mennyttä reissua. Aloin jo vähän tottua Camino-elämään: aikaisiin nousuihin, ihanaan aamukahviin ja huoneen jakamiseen kymmenien ihmisten kanssa, ihanaan kuumaan suihkuun sekä sen jälkeen omaan makuupussiin kömpimiseen.
Tärkeintä ehkä mitä itse opin, oli että minun täytyy olla armollinen itselleni. Lähdin reissuun hyvin treenanneena kaikki erilaiset skenaariot päässäni läpikäyden. Silti jalkojen kantamattomuus ylläti minut ihan täysin. Vaikka fyysisesti jaksoin, jalkapohjani ja varpaani eivät jaksaneet. Silloin piti purra huulta ja ymmärtää, että tänään täytyy vaan lopettaa. Olin muutenkin yleensä hitaimpia kävelijöitä ja katselin usein kun nopeat liitivät ohi kuin heillä olisi ollut bensaa suonissaan.
Tajusin myös että kipu piti minut myös kiinni enemmän nykyhetkessä. Kipu on osa elämää, on eri asia miten siihen asennoituu. Yllätyin kyllä kuinka sisukas olin, en tiennyt että itsestäni löytyisi sellaisia voimia koska useat kerrat halusin soittaa taksin ja luovuttaa. Joskus mietin että olisi helpompi vaan satuttaa itsensä tai saada jalkansa pakettiin, että saisi luvalla vaan laittaa leikin kesken.
Käveleminen on parasta meditaatiota ja pääsin kuin pääsinkin kokemaan kunnon zen-tilan. Olen nyt nauttinut tästä täydellisestä rauhallisuudesta kun sitä on vielä riittänyt. Tärkeintä reissuissa on juuri tämä, mitä niistä voi ottaa mukaansa omaan elämäänsä.
Tämä reissu itseesi ei maksa paljon rahaa. Tarvitset vain rinkan ja hyvät kengät, armollisuutta sekä periksiantamattomuutta. Reissun voi aloittaa mistä tahansa kohdasta mutta Compostelan (pyhiinvaeltajien passin) saa vain jos vaeltaa todistetusti 100km Santiago de Compostelaan.
Suosittelen kaikille reissua, seuraavaksi matkustankin seksikkääseen suomeen!
Eevis
 |
| 7 km matkaa jäljellä! |
Reissu on nyt takana ja olen palannut koti-Lontooseen. Lontoossa minua odotti uusi työpaikka ja muutto. Täällä istun nyt muuttolaatikoiden keskellä ja pohdin mennyttä reissua. Aloin jo vähän tottua Camino-elämään: aikaisiin nousuihin, ihanaan aamukahviin ja huoneen jakamiseen kymmenien ihmisten kanssa, ihanaan kuumaan suihkuun sekä sen jälkeen omaan makuupussiin kömpimiseen.
 |
| Todistetusti pyhiinvaeltaja! |
Reissu voitti suurimman osan matkoistani ihan 6-0. Ei niitä voi edes verrata. Luulen, että koska olen matkustanut niin paljon, että en ole pitkään aikaan saanut oikeaa haastatta matkustelusta. Camino toi minulle uuden laista sisukkuutta, jota olen kaivannut kauan. Luulen, että minusta on tullut niin mukavuudenhaluinen etten ole pitkään aikaan haastanut itseäni mutta nyt pääsin tekemään sen oikein kunnolla.
On todella kliseistä sanoa, että tiedät miltä se tuntuu, kun olet itse kävellyt oman caminosi. Siinä reissussa on jotain taikuutta. Tai sitten se on vaan se itsensä voittaminen. Itsensä voittaminen kun jalkoihin sattuu tuhannesti, itkettää mutta sitten kiipeät vuoren päälle ja näät kauniin maiseman. Tai kun revit sukat vaelluskengät jalastasi ja joku toinen vaeltaja tulee ohi ja kyselee voiko hän auttaa. Siinä sitten jaatte palan suklaata ja pohditte miten selviätte seuraavaan määränpäähän.
On todella kliseistä sanoa, että tiedät miltä se tuntuu, kun olet itse kävellyt oman caminosi. Siinä reissussa on jotain taikuutta. Tai sitten se on vaan se itsensä voittaminen. Itsensä voittaminen kun jalkoihin sattuu tuhannesti, itkettää mutta sitten kiipeät vuoren päälle ja näät kauniin maiseman. Tai kun revit sukat vaelluskengät jalastasi ja joku toinen vaeltaja tulee ohi ja kyselee voiko hän auttaa. Siinä sitten jaatte palan suklaata ja pohditte miten selviätte seuraavaan määränpäähän.
 |
| Airbnb kissi |
Tärkeintä ehkä mitä itse opin, oli että minun täytyy olla armollinen itselleni. Lähdin reissuun hyvin treenanneena kaikki erilaiset skenaariot päässäni läpikäyden. Silti jalkojen kantamattomuus ylläti minut ihan täysin. Vaikka fyysisesti jaksoin, jalkapohjani ja varpaani eivät jaksaneet. Silloin piti purra huulta ja ymmärtää, että tänään täytyy vaan lopettaa. Olin muutenkin yleensä hitaimpia kävelijöitä ja katselin usein kun nopeat liitivät ohi kuin heillä olisi ollut bensaa suonissaan.
Tajusin myös että kipu piti minut myös kiinni enemmän nykyhetkessä. Kipu on osa elämää, on eri asia miten siihen asennoituu. Yllätyin kyllä kuinka sisukas olin, en tiennyt että itsestäni löytyisi sellaisia voimia koska useat kerrat halusin soittaa taksin ja luovuttaa. Joskus mietin että olisi helpompi vaan satuttaa itsensä tai saada jalkansa pakettiin, että saisi luvalla vaan laittaa leikin kesken.
Käveleminen on parasta meditaatiota ja pääsin kuin pääsinkin kokemaan kunnon zen-tilan. Olen nyt nauttinut tästä täydellisestä rauhallisuudesta kun sitä on vielä riittänyt. Tärkeintä reissuissa on juuri tämä, mitä niistä voi ottaa mukaansa omaan elämäänsä.
Tämä reissu itseesi ei maksa paljon rahaa. Tarvitset vain rinkan ja hyvät kengät, armollisuutta sekä periksiantamattomuutta. Reissun voi aloittaa mistä tahansa kohdasta mutta Compostelan (pyhiinvaeltajien passin) saa vain jos vaeltaa todistetusti 100km Santiago de Compostelaan.
Suosittelen kaikille reissua, seuraavaksi matkustankin seksikkääseen suomeen!
Eevis
Kommentit
Lähetä kommentti