Postikortteja maailmalta.

Kuten jo edellisessä postauksessani vähän avasin, olin siis Singaporessa messanger of peace scout koulutuksessa. Aihe on itselleni hyvin tärkeä ja oli aika upea tunne olla mukana tekemässä jotain merkityksellistä. Tiesin jo ennalta, että en hirveän paljon kerkeäisi tutustumaan Singaporeen. Tiesin aikaisemmin Singaporesta sen, että siellä on kauhean tarkat lait siitä mitä saa tai ei saa tehdä. Olin ymmärtänyt myös, että Singapore on maailman puhtaimpia maita jossa kuolemantuomio voidaan langettaa ensimmäisen asteen murhasta ja huumausainerikoksista Lensin siis finskillä Singaporeen, kone oli puoliksi buukattu mikä tiesi täyden rivin nannaa. 12 tuntia koneessa meni ripeästi ja pian olinkin keskellä monen eri kulttuurin fuusiota. Singapore sijaitsee siis Kaakkois-Aasiassa ja on saari 137 km päiväntasaajalta! Singaporessa asuu viisi miljoonaa ihmistä ja on toisiksi tiheimmin asuttu maa koko maailmassa (1. Monaco). Tiedoksi nyt purkkaihmisille. Sitä ei tarvitse salakuljettaa. Xylitol...

Nepalia lukuunottamatta kaikki matkani ovat olleet lomailua. Nyt olen saanut kuitenkin mahdollisuuden oikeasti tehdä maailmasta paremman paikan lähtemällä reilun viikon päästä Singaporeen. Pääsen osallistumaan World Scout Foundationin konferenssiin. Joka puolella maailmaa, partiolaiset tekevät projekteja jotka auttavat ihmisiä. Partiolaiset selvittävät konflikteja kouluissa ja estävät kiusaamista, johtavat projekteja, auttavat köyhiä ja nälkäisiä, ratkaisevat ympäristöongelmia ja ovat mukana lukuisissa muissa palvelutehtävissä. Messanger of Peace on aloite, joka tuo nämä kaikki ihmiset työskentelemään yhdessä. Jokainen partiolainen jolla on palvelutehtävä on rauhan lähettiäs (Messanger of Peace). Yhdessä partiolaiset voivat koota verkoston lähettiläistä jokapuolella maailmaa. Aloita palvelutehtävä omassa yhteisössäsi. Näetkö ongelman omassa ympäristössäsi? Voitko ratkaista ongelman? Jos pystyt, voit olla myös messanger of peace. Mitä odotat?  

Kävin lomalla viimeksi Rovaniemellä. Rovaniemi on aivan aliarvostettu kaupunki, josta kuvitellaan sen olevan vain brittituristien käymisen kohde. Rollosta, niinkuin minun sukupolveni sitä kutsuu, löytyy aivan uusi ulottuvuus jos sen sisään tahtoo kurkata. Ensinnäkin, Rovaniemeläiset ihmiset tai lappilaiset (riippuu keneltä kysyy.) ovat ihania ihmisiä. Jos törmäät lappilaiseen, tiedät että luvassa on hauskoja juttuja. He eivät ole moksiskaan juuri mistään. Itse olen huomannut länsirannikolla asuneena, että se mikä erottaa ihmiset lappilaisista on se, että rovaniemeläiset eivät pidä sinua juuri minään. Sanonta kuulostaa rankalta mutta se on totta. Lapissa teot ratkaisevat ja jos olet rehellinen ja avoin ihminen, sinusta pidetään. Itse rakastan Pohjois-Suomalaista suoruutta asioista: ne kerrotaan niinkuin asiat ovat. Rovaniemelle matkustaminen on myös todella helppoa. Helsingistä lentää Rovaniemelle lentoja päivittäin. Itse suosin norwegiania, jolla pääsee noin tunnissa Rovaniemelle n...

Mä pääsen kotiin torstaina. Lennän siis Pohjois Suomee täältä etelästä. Siellä on lunta, siellä on kylmä ja siellä elämä on juhlaa. Puhun siis rakkaasta Rovaniemestäni jossa elämä on juhlaa ja ihmiset leppoisia.  Jos joskus kuulee jonkun turistin vähättelevän Rovaniemeä, niin se ei vaan ole koskaan tajunnut sitä! Itsehän en pilki tai ajele moottorikelkalla. En syö poroa tai puolukoita. Viime reissuni rakkaaseen kotikaupunkiini teinkin kahden espanjalaisen kanssa ja sanotaanko, että meno oli hyvinkin naurettavaa lapin lisineen kaikkineen. Nyt aijon kuitenkin matkallani keskittyä chillailuun ja yritän päästä Rovaniemeläisyyden ytimeen. Pelottaa. Kovasti.

Viimeisenä päivänä Ammanissa kierreltiin paikalliset nähtävyydet. Olin itse vaan niin poikki, että ei paljon jaksettu roomalaista teatteria pitemmälle, tiedättekö tunteen kun ei jaksa tuijottaa enää yhtään roomalaista pylvästä?! Mikko ja Mohammad jälkkärillä Mentiin nukkumaan pakolliset päiväunet. Paikallinen Mohammad otti meihin yhteyttä, että haluaisi näyttää meille kaupunkia ja sehän meille sopi. Ajeltiin hetki Amman keskustassa jamentiin syömään Jaffaan, suosittelen: hieno ravintola paikallisilla hinnoilla.  Jälkkäriksi haettiin vielä paikallista herkkua: alla paksua juustoa joka muistutti sulatettua leipäjuustoa ja päällä makeaa raastettua porkkanaa ja pistaasipähkinöitä. Mohammed oli loisto tyyppi. Lopulta palattiin hostelliin ja pakattiin kamat, oli aika palata Libanoniin.

Vietimme viimeiset päivät Jordaniassa tutustuen Ammaniin ja sen lähialueisiin. Saatiin suhteellisen hyvä diili hostellilta round-trippiin. Jordaniassa kulkee kyllä busseja pohjois-etelä akselilla hyvin, mutta jostain syystä Petra on ainoa nähtävyys joka on bussilla matkustaessa käsillä. Suosittelen siis tekemään hyviä diilejä. Lähdettiin siis Mikon kanssa vähän länteen päin tutustuen ensin pieneen kaupunkiin nimeltä Madaba. Madaba mainitaan mm. Joshuan kirjassa. Nousimme autolla Nebo-vuoren päälle, johon raamatun mukaan Mooses johdatti kansansa ja näki luvatun maan. Mooses on myös haudattu alueelle. Bethany Lisää jeesustelua lupasi käynti myös Bethanyssa, jordan virran rannalle jossa Johannes Kastaja kastoi Jeesuksen. Paikkaa voisi kuvailla pyhimmistä pyhimmäksi kristityille, pääsimme myös nauttimaan Israelin puolella pulikoivista turisteista. Päivän kohokohta oli kuitenkin kuollut meri. Käytiin tietysti "uimassa" kellumassa oikeastaan. Paikka on täydellinen kok...

Kerettiin Mikon kanssa jo vähän kyllästyä Libanoniin ja ostettiin lennot Jordaniaan. Minä muuna tahansa aikana oltaisiin ehkä voitu loikata Syyrian läpi, mutta nyt epävakaan tilanteen takia lennot olivat varmasti paras vaihtoehto. Kisu Farah hostellin edessä Saavuttiin Ammaniin ja yövyttiin kylmään mutta mukavaan hostelliin. Hostelli oli paljon halvempi kuin Libanonissa ja vaikutti olevan vanha koulurakennus. Hostelli oli jäätävän kylmä, mutta suihku oli kuuma. Hostellin hintaan kuului myös aamiainen mikä oli ihan super luksusta. Aamulla päätettiin jatkaa matkaa etelään. Mikko sai minut jotenkin huijattua minibussiin (!) jolla köröteltiin sitten kohti Petraa. Matka hoitui ahtaassa tilassa paikallisten kanssa minibussissa, oikein paikallinen nautinto. Neljän tunnin päästä olimme onnellisesti Wadi Musassa josta kiirehdimme näkemään Petra (suolaiseen) 55 euron hintaan per nassu. Mutta voi että! Kyllä se oli sen arvoinen! Mikko Petran kukkuloilla Petra siis sijai...