Siirry pääsisältöön

nopeasti pietarista

Sanotaanko ihan ekaksi etta vihaan kyriillista nappaimistoa..

Pietari oli hieno paikka. Allergo juna vei meidat suomen asemalle josta aloitimme metro-seikkailun.
Etsittiin aluksi junalipun myynti josta maksoimme 5000 RUB saadaksemme junaliput Kazaniin asti. sen
jalkeen etsimme pari tuntia hostellia jonka loysimme lopulta.
Babushka house, hostelli oli tosi kiva, vaikka siita lopulta maksettiin yli 30 euroa.

Koska juna Moskovaan lahti viime yona kahdelta, otettiin viela toinen puolikas yo.

Pietari oli upea paikka jos ei lasketa markia kenkia, apinoita neuvosto-asuissa ja kuolleita koiria. Kaytiin katsomassa eritmitaasi, Iisakin kirkko ja verikirkko.

Nyt siis Moskovasta moi, jos paasen yhteisymmarrykseen kyrillisen aakkosten kanssa kirjoitan viela lisaa, tama saa riittaa tasta.

Kukaan ei puhu englantia, mutta venalaiset ovat ihania.

EEva

Kommentit

  1. Anonyymi21. joulukuuta 2010 klo 12.31

    Hei Eeva ja Mikko. Avasin blogin eka kertaa. Mukava huomata, että olet kirjoittanut tänne. Kaikki siis teillä hyvin. Tulee kyllä murhdittua...Täällä on edelleen kylmää, mutta te nyt menette viellä kylmempään suuntaan. Jouluun on aikaa enää kolme yötä. Huomenna vielä töihin ja sitten joululomalle. Hyviä ajatuksia teille molemmille. t.Helena

    VastaaPoista
  2. Eevis23. joulukuuta 2010 klo 8.04

    Ala turhaan murehdi! Kaikki menee tosi hyvin!

    T. Eeva ja Mikko

    VastaaPoista
  3. Anonyymi24. joulukuuta 2010 klo 3.55

    Jouluaatto. Täällä on harvinaisen kylmä ja osassa Suomea siis ennätyksellisesti lunta. Sitähän satoi jo lähteissännekin. Olavi loukkasi kylkensä tenniksessä ja vietti aattoaamun lääkärissä. Joulurauha julistettiin Suomen Turust vanhaan tapaan. Äsken syötiin joulupuuroa, johon Mikkon on monena vuonna osallistunut. Toivottavasti te molemmat ensi vuonna. Nyt vietetään rauhallista aattoiltapäivää. Oikein hyvää ja rauhallista joulua. Lämpiminen ajatuksin Helena

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eka päivä osastolla

Mites tota edes lähtis kuvailemaan? Oli aikamoinen matto jalkojen alta alotus englannissa. Ihan ekaksi tietenkään sulla ei ole minkäänlaisia työvaatteita koska kukaan ei oo niitä tilannu ja teet omissa farkuissa duunia (naminami) ja kukaan ei tunnu edes tietävän että sä oot tullut töihin.  Aloitin siis Watfordin sairaalassa Emergency assestment unitissa eilen, ESAU on kirurgisten potilaiden arviointiyksikkö johon he tulee tavallaan skippaamalla ensiavun ja pääsevät siitä nopeasti mahdolliseen leikkaukseen. Eilen meillä oli suurimmaksi osaksi akuuttivatsapotilaita: munuaisvaivoja sekä umpisuolen tulehduksia. Osastona ESAU on juuri sitä mitä tulin hakemaan: saa olla jaloillaan kokoajan, paljon potilaita ja pääsee tekemään kaikenmoista.  Jokaisella on se uus työpäivä uudella osastolla, sä oot jo uus, siihen ei tarvi enää yhtää ylimääräistä spektaakkelia koska kaikki on ihan tarpeeksi hermostuttavaa ylipäätänsä. Puhumattakaan englannissa missä kaikki käyt kaiken vielä vä...
2 kommenttia
Lue lisää

"Frankly my dear - I dont give a damn"

Aloin tekemään työpankkivuoroja viimeviikolla koska elämä on vaan niin kallista täällä. Pärjäisin ihan ok jos suomessa kela ei haluaisi mun roposia liian paljon tienatuista töistä. Koska maksan mätkyjä pois ennenku tulee edes mätkyjä, joudun tekemään enemmän töitä. Teen siis nyt parin viikon aikana 6x12h putkeen kaksi kertaa yhdellä vapaapäivällä. Onneksi tämä putki loppuu pääsiäiseen jolloin perheeni tulee kylään (Äiti lähetä lisää rahaa tsekit on loppu) Tein ensimmäisen yövuoroni viimeviikolla. Sain onneksi olla rakkaassa emergency assestmentissani ja yö meni osittain hyvinkin mallikkaasti, ajatellen että en saanut tähänkään vuoroon mitään perehdytystä. Pahimmillaan herätin vain yhden lääkärin yöllä. Toinen suurimmista mokistani oli yrittää mennä taukohuoneeseen kun siellä oli toinen hoitaja nukkumassa. Jäin siis oven taakse tunniksi kukkumaan eväineni. Asiahan ei olisi muuten ollut kummoinen mutta kaikki tavarani oli taukohuoneessa ja osastolla on yöllä hemmetin kylmä. Aamulla o...
6 kommenttia
Lue lisää

No jo on ilmoja pidellyt!

On uskomatonta, miten pieni sään muutos saa fiiliksen nousemaan. Tähän asti elämä täällä englannissa on ollut tasaista puurtamista, toivotonta ja pää metsäänpäin menoa. Sitten yhtäkkiä! Aurinko tuli ulos ja elämä maistuu makealta. Tällä kaikella hymyilyllä voi olla myös se takana, että sain gradun palautettua ja saan hakea pian maisteripapereitani. Olihan se "pieni" juttu harteilla. Eilen kävellessä töistä kotiin oli jo aika sellanen fiilis, että englantihan onki ihan okei. Lääkärit on alkaneet kutsua mua etunimellä, oon kehittynyt sairaanhoitajana tuhatkertaisesti, puhun englantia jo sujuvasti (aksentilla) ja olen saanut kavereita. Työ on edelleen sika rankkaa mutta sitä on helpompi kestää. Tässä onnellisuuspöllyssä tilasin myös lennot suomeen. Tulen käymään suomessa nopeasti, mutta silti! Oon ensin Porissa viikonlopun ja siirryn sitten Helsinkiin ihan yhtä pikaisesti. Todella ihanaa tulla käymään suomessa pitkästä aikaa, edellisestä reissusta onkin jo viisi kuukautta ai...
3 kommenttia
Lue lisää