Siirry pääsisältöön

pysakkeja

Krasnoyarskista jatkettiin Irkutsiin koska ei saatu Sludjankaan lippuja. Mikolla oli hieno suunnitelma mita me nahdaan Irkutsissa kunnes paastyamme Irkutsin juna-asemalle ja saatiin liput Sludjankaan etta lipussa ei lue milloin se lahtee. Tiedettiin etta kyse on elektrisesta junasta joka ei ole sama juttu kuin naa tavalliset ekspressit milla yleensa kuljetaan. Paiva sitten menikin jonotellessa tiskilta toiselle kysellen, etta mihinkohan aikaan taa juna mahtais lahtea ja miltakohan raiteelta. Saatiin kolme aikaa paperille mahdollisista lahtoajoista. No sehan auttoi meita paljon?
Paras vastaus mita Mikko sai tiskilta sanottuaan "hello" oli "STOP!". - Taalla tykataan puhua englantia sitten niin paljon etta..
Itse taytyy sanoa etta alkoi jo aikalailla kiukustuttamaan tama kulttuuri siina vaiheessa ja ehka myos siksi eniten etta en oikeasti itse opetellut Venajaa ennen reissua.

Lopulta me selvittiin junaan (me selvitaan aina) ja saavuttiin pienelle taajamalle. Sanoin heti Mikolle etta taa oli varmaan taas tosi hyva idea taa 18.000 ihmisen Sludjanka. No oltiinpa nahty Baikal junan ikkunasta sentaan.

Mina viihdytin juna-asemalla itseani pienen kissanpennun kanssa ja katsoin rikossarjoja milisin kanssa kun Mikko kavi kavelemassa Baikal-jarvella. (Eka kerta kaikkea). Paatettiin kuitenkin, etta vaikka kuinka suloinen paikka Sludjanka onkin, jatketaan matkaa eteenpain..

Kommentit

  1. Salla17. heinäkuuta 2013 klo 5.59

    Hahaa :) Mullekin on käynyt sama STOP-tilanne. Se on superhämmentävää. Ihania kirjoituksia. Tuli hirvee matkakuume. T: Salla

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synttärihulinoita ja uusia asuntoja

Pari kuukautta on mennyt tosi nopeaa uusissa duuneissa. Tykkään uudesta paikasta kovasti ja mun työkaverit on aivan huikeita. Työ on silti todella vaativaa ja olen vastuussa melkein joka päivä. Kotoutuksessa on niin tuhat ja sata asiaa jotka voi mennä pieleen ja usein kaikki meneekin niin pieleen kuin mahdollista. Silti, en kaipaa osastotyötä enää yhtään. En tippakaan. Sain asunnon sairaalan alueelta, ihan sairaalan vierestä. Janika oli mitannut että  uudelta kämpältä kestää alle 5minuuttia töihin. Kämppä on siis kaksio, jossa molemmilla meillä on omat huoneet. Asunto on suht uusi ja kiva. Oon ihan innoissani muutosta. Sen lisäksi kämppä sijaitsee myös aivan watfordin stadionin vieressä, eli kun Manchester United tulee pelaamaan täytyy vaan pelata kovasti tinderiä, jos vaikka Zlatan tulis siellä vastaan. 😏 Muuten täällä menee ihan kivasti, juhöittiin 25-vuotiasta Janika-kämppistä tänään ja huomenna takas töihin. Tämähän muikkeli täyttääkin ensviikolla 30.. Apua. Anyway, peace and ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Eka päivä osastolla

Mites tota edes lähtis kuvailemaan? Oli aikamoinen matto jalkojen alta alotus englannissa. Ihan ekaksi tietenkään sulla ei ole minkäänlaisia työvaatteita koska kukaan ei oo niitä tilannu ja teet omissa farkuissa duunia (naminami) ja kukaan ei tunnu edes tietävän että sä oot tullut töihin.  Aloitin siis Watfordin sairaalassa Emergency assestment unitissa eilen, ESAU on kirurgisten potilaiden arviointiyksikkö johon he tulee tavallaan skippaamalla ensiavun ja pääsevät siitä nopeasti mahdolliseen leikkaukseen. Eilen meillä oli suurimmaksi osaksi akuuttivatsapotilaita: munuaisvaivoja sekä umpisuolen tulehduksia. Osastona ESAU on juuri sitä mitä tulin hakemaan: saa olla jaloillaan kokoajan, paljon potilaita ja pääsee tekemään kaikenmoista.  Jokaisella on se uus työpäivä uudella osastolla, sä oot jo uus, siihen ei tarvi enää yhtää ylimääräistä spektaakkelia koska kaikki on ihan tarpeeksi hermostuttavaa ylipäätänsä. Puhumattakaan englannissa missä kaikki käyt kaiken vielä vä...
2 kommenttia
Lue lisää

No jo on ilmoja pidellyt!

On uskomatonta, miten pieni sään muutos saa fiiliksen nousemaan. Tähän asti elämä täällä englannissa on ollut tasaista puurtamista, toivotonta ja pää metsäänpäin menoa. Sitten yhtäkkiä! Aurinko tuli ulos ja elämä maistuu makealta. Tällä kaikella hymyilyllä voi olla myös se takana, että sain gradun palautettua ja saan hakea pian maisteripapereitani. Olihan se "pieni" juttu harteilla. Eilen kävellessä töistä kotiin oli jo aika sellanen fiilis, että englantihan onki ihan okei. Lääkärit on alkaneet kutsua mua etunimellä, oon kehittynyt sairaanhoitajana tuhatkertaisesti, puhun englantia jo sujuvasti (aksentilla) ja olen saanut kavereita. Työ on edelleen sika rankkaa mutta sitä on helpompi kestää. Tässä onnellisuuspöllyssä tilasin myös lennot suomeen. Tulen käymään suomessa nopeasti, mutta silti! Oon ensin Porissa viikonlopun ja siirryn sitten Helsinkiin ihan yhtä pikaisesti. Todella ihanaa tulla käymään suomessa pitkästä aikaa, edellisestä reissusta onkin jo viisi kuukautta ai...
3 kommenttia
Lue lisää