Siirry pääsisältöön

Ulan-Ude

Nyt on siis takana historiani kauhein junamatka. Juna 326. Mikko pelottelee etta joudutaan viela matkustamaan silla junalla mutta ma en suostu, en suostu!
Sludjankan asemalta paastiin junaan jossa oli vaihteeksi yhta keljumpi junaemanta. Vaunussa meita odotti kaksi leppoisaa ja puheliasta Venalaista jotka oli juoneet pullon Finlandiaa. Eli todella huumorisia kavereita. Onneksi saatiin sentaan yksi vitsi lohkaistua finlandia pullosta ennen kuin painuin ylos sankyyn, nyt oli vaan sellainen olo etta en jaksa olla seurallinen.
Yolla juna teki useamman tonayksen, luultiin aluksi etta se oli tormannyt karhuun mutta ei se ollut, kunhan vaan kolisi ja toksahteli. Se oli vissiin ihan normaalia.
Aamulla herattiin siihen etta koko vaunu savusi, kysyin venalaisilta mita nyt tapahtuu? onko vaunu tulessa? Venalaiset vaan nauraa alakerrassa ja laittaa takaisin nukkumaan.
Mikko ymmarsi sen verran emantia, etta nyt siirrytaan toiseen vaunuun odottamaan pysakkia. Ei me lopulta tietty mika siella paloi tai vuosi. Kerran aikaisemmin tormattiin myos Irkutsin juna-asemalla tulipaloon, ei siella kukaan oikein mitaan siihen sanonut.

Nyt siis kuitenkin Ulan-Udessa. Tarkoitus oli jo jatkaa matkaa Mongoliaan mutta joudumme odottamaan tata ihanaa 326 junaa, etta voimme jatkaa matkaa huomenna. Eilen nahtiin kuitenkin maailman suurin Leninin paa ja syotiin mahtavaa Korealaista ruokaa.
Postikortteja ei olla loydetty kokomatkan ajalta. Ehka Mongolista loytyy, tieda hanta

Pusuja ja haleja!

ps. Aikaerokin on aika melkoinen. Junat kulkevat kokoajan Moskovan aikaa, mutta itse pitaisi olla ajassa joka on +5 Moskovan aikaa. Alkaa tassa itsekkin olla aika sekaisin. No nukutaan aina kun vasyttaa.

Kommentit

  1. Hei matkaajat. Olen yrittänyt laittaa tekstiviestejä. Tänään lueskelin matkakertomustanne. Aikamoista. Onneksi ette ainakaan kirjoittanut mistään ihan hälyyttävästä. Eevalla on varmaan pieniä hankaluuksia kasvisruokavalionsa kanssa. Havainto, että ihmiset ovat ystävällisiä on aika universaali. Siitä osaa aina iloisesti yllättyä. Kun olitte poistuneet Moskovasta, niin siellä alkoi sataa jäävettä ja mm. lentokentät suljettu. Tänne on vaihteeksi luvattu lisää lunta ja pakkasta! Missäs te olette ottamassa vastaan uutta vuotta? Nauttikaa matkastanne, kohtahan olette perillä Pekingissä. Junamatkailu Venäjän halki on mitä ilmeisimmin kasvattava kokemus! Kaikkea hyvää teille ja lämpimiä ajatuksia. H ja O

    VastaaPoista
  2. Kiitos Helena kommenteista, kylla tama on mukava reissu meille ollut :)
    Nyt vietetaan uuttavuotta Mongoliassa ja ensiviikolla siirrytaan Pekinkiin.

    EEVa

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synttärihulinoita ja uusia asuntoja

Pari kuukautta on mennyt tosi nopeaa uusissa duuneissa. Tykkään uudesta paikasta kovasti ja mun työkaverit on aivan huikeita. Työ on silti todella vaativaa ja olen vastuussa melkein joka päivä. Kotoutuksessa on niin tuhat ja sata asiaa jotka voi mennä pieleen ja usein kaikki meneekin niin pieleen kuin mahdollista. Silti, en kaipaa osastotyötä enää yhtään. En tippakaan. Sain asunnon sairaalan alueelta, ihan sairaalan vierestä. Janika oli mitannut että  uudelta kämpältä kestää alle 5minuuttia töihin. Kämppä on siis kaksio, jossa molemmilla meillä on omat huoneet. Asunto on suht uusi ja kiva. Oon ihan innoissani muutosta. Sen lisäksi kämppä sijaitsee myös aivan watfordin stadionin vieressä, eli kun Manchester United tulee pelaamaan täytyy vaan pelata kovasti tinderiä, jos vaikka Zlatan tulis siellä vastaan. 😏 Muuten täällä menee ihan kivasti, juhöittiin 25-vuotiasta Janika-kämppistä tänään ja huomenna takas töihin. Tämähän muikkeli täyttääkin ensviikolla 30.. Apua. Anyway, peace and ...

Eka päivä osastolla

Mites tota edes lähtis kuvailemaan? Oli aikamoinen matto jalkojen alta alotus englannissa. Ihan ekaksi tietenkään sulla ei ole minkäänlaisia työvaatteita koska kukaan ei oo niitä tilannu ja teet omissa farkuissa duunia (naminami) ja kukaan ei tunnu edes tietävän että sä oot tullut töihin.  Aloitin siis Watfordin sairaalassa Emergency assestment unitissa eilen, ESAU on kirurgisten potilaiden arviointiyksikkö johon he tulee tavallaan skippaamalla ensiavun ja pääsevät siitä nopeasti mahdolliseen leikkaukseen. Eilen meillä oli suurimmaksi osaksi akuuttivatsapotilaita: munuaisvaivoja sekä umpisuolen tulehduksia. Osastona ESAU on juuri sitä mitä tulin hakemaan: saa olla jaloillaan kokoajan, paljon potilaita ja pääsee tekemään kaikenmoista.  Jokaisella on se uus työpäivä uudella osastolla, sä oot jo uus, siihen ei tarvi enää yhtää ylimääräistä spektaakkelia koska kaikki on ihan tarpeeksi hermostuttavaa ylipäätänsä. Puhumattakaan englannissa missä kaikki käyt kaiken vielä vä...

No jo on ilmoja pidellyt!

On uskomatonta, miten pieni sään muutos saa fiiliksen nousemaan. Tähän asti elämä täällä englannissa on ollut tasaista puurtamista, toivotonta ja pää metsäänpäin menoa. Sitten yhtäkkiä! Aurinko tuli ulos ja elämä maistuu makealta. Tällä kaikella hymyilyllä voi olla myös se takana, että sain gradun palautettua ja saan hakea pian maisteripapereitani. Olihan se "pieni" juttu harteilla. Eilen kävellessä töistä kotiin oli jo aika sellanen fiilis, että englantihan onki ihan okei. Lääkärit on alkaneet kutsua mua etunimellä, oon kehittynyt sairaanhoitajana tuhatkertaisesti, puhun englantia jo sujuvasti (aksentilla) ja olen saanut kavereita. Työ on edelleen sika rankkaa mutta sitä on helpompi kestää. Tässä onnellisuuspöllyssä tilasin myös lennot suomeen. Tulen käymään suomessa nopeasti, mutta silti! Oon ensin Porissa viikonlopun ja siirryn sitten Helsinkiin ihan yhtä pikaisesti. Todella ihanaa tulla käymään suomessa pitkästä aikaa, edellisestä reissusta onkin jo viisi kuukautta ai...