Siirry pääsisältöön

Bratislava-Wien-Salzburg

Saapuessani Bratislavaan sain heti fiiliksen, että nyt ollaan jossain. Reissussa ei olla oltu edes viikkoa ja rinkkakaan ei vielä paina.

Olin tehnyt varauksen hostelliin rautatie
aseman lähelle ja majoittauduin yhden vanhan Japanilaisen miehen kanssa.

Aamulla lähdin uusien ystävieni, Kmetovien luokse aamiaiselle. Ajattelin aamiaisen jälkeen leikkiä vähän enemmän turistia ja ilmoittauduin turistikierrokselle. Se saattoi olla
paras älynväläys koko reissun aikana. Tapasin Suomalaisen tytön, Helin.

En voi sanoa, että olisin reissullani varsinaisesti yksinäinen, mutta olen kyllä höpöttänyt tuntemattomille ihan liikaa. Suomalaisen tapaaminen oli siis todella positiivinen yllätys. Yksin matkustaessa saa tehdä yksin päötöksiä ja pysähtyä kun haluaa, mutta perunoiden syöminen täydessä baarissa ilman seuraa on joskus vähän surullista.

Ilta Kmetovien luona oli hauska ja pääsin paremmin sisään Slovakialaiseen perhe-elämään.

Aamulla aikaisin hyppäsin junaan Wiiniin, matka kesti paikallisjunalla alke tunnin. Olin päättänyt varata Wiiniin kolme tuntia nähdäkseni Freud museon. Museo sijaitsee osoitteessa Berggasse 19, johon Freud muutti 1891.

Pian taas istuin junassa matkalla kohti Salzburgia, minut otti vastasn Alex jonka tapasin Singaporessa. Tuhosin puolenlitran kolpakon olutta paikallisessa panimossa. Pari kilpikonnaa ja tuntia myöhemmin sain mahtavat unet vuoren rinteellä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eka päivä osastolla

Mites tota edes lähtis kuvailemaan? Oli aikamoinen matto jalkojen alta alotus englannissa. Ihan ekaksi tietenkään sulla ei ole minkäänlaisia työvaatteita koska kukaan ei oo niitä tilannu ja teet omissa farkuissa duunia (naminami) ja kukaan ei tunnu edes tietävän että sä oot tullut töihin.  Aloitin siis Watfordin sairaalassa Emergency assestment unitissa eilen, ESAU on kirurgisten potilaiden arviointiyksikkö johon he tulee tavallaan skippaamalla ensiavun ja pääsevät siitä nopeasti mahdolliseen leikkaukseen. Eilen meillä oli suurimmaksi osaksi akuuttivatsapotilaita: munuaisvaivoja sekä umpisuolen tulehduksia. Osastona ESAU on juuri sitä mitä tulin hakemaan: saa olla jaloillaan kokoajan, paljon potilaita ja pääsee tekemään kaikenmoista.  Jokaisella on se uus työpäivä uudella osastolla, sä oot jo uus, siihen ei tarvi enää yhtää ylimääräistä spektaakkelia koska kaikki on ihan tarpeeksi hermostuttavaa ylipäätänsä. Puhumattakaan englannissa missä kaikki käyt kaiken vielä vä...

"Frankly my dear - I dont give a damn"

Aloin tekemään työpankkivuoroja viimeviikolla koska elämä on vaan niin kallista täällä. Pärjäisin ihan ok jos suomessa kela ei haluaisi mun roposia liian paljon tienatuista töistä. Koska maksan mätkyjä pois ennenku tulee edes mätkyjä, joudun tekemään enemmän töitä. Teen siis nyt parin viikon aikana 6x12h putkeen kaksi kertaa yhdellä vapaapäivällä. Onneksi tämä putki loppuu pääsiäiseen jolloin perheeni tulee kylään (Äiti lähetä lisää rahaa tsekit on loppu) Tein ensimmäisen yövuoroni viimeviikolla. Sain onneksi olla rakkaassa emergency assestmentissani ja yö meni osittain hyvinkin mallikkaasti, ajatellen että en saanut tähänkään vuoroon mitään perehdytystä. Pahimmillaan herätin vain yhden lääkärin yöllä. Toinen suurimmista mokistani oli yrittää mennä taukohuoneeseen kun siellä oli toinen hoitaja nukkumassa. Jäin siis oven taakse tunniksi kukkumaan eväineni. Asiahan ei olisi muuten ollut kummoinen mutta kaikki tavarani oli taukohuoneessa ja osastolla on yöllä hemmetin kylmä. Aamulla o...

No jo on ilmoja pidellyt!

On uskomatonta, miten pieni sään muutos saa fiiliksen nousemaan. Tähän asti elämä täällä englannissa on ollut tasaista puurtamista, toivotonta ja pää metsäänpäin menoa. Sitten yhtäkkiä! Aurinko tuli ulos ja elämä maistuu makealta. Tällä kaikella hymyilyllä voi olla myös se takana, että sain gradun palautettua ja saan hakea pian maisteripapereitani. Olihan se "pieni" juttu harteilla. Eilen kävellessä töistä kotiin oli jo aika sellanen fiilis, että englantihan onki ihan okei. Lääkärit on alkaneet kutsua mua etunimellä, oon kehittynyt sairaanhoitajana tuhatkertaisesti, puhun englantia jo sujuvasti (aksentilla) ja olen saanut kavereita. Työ on edelleen sika rankkaa mutta sitä on helpompi kestää. Tässä onnellisuuspöllyssä tilasin myös lennot suomeen. Tulen käymään suomessa nopeasti, mutta silti! Oon ensin Porissa viikonlopun ja siirryn sitten Helsinkiin ihan yhtä pikaisesti. Todella ihanaa tulla käymään suomessa pitkästä aikaa, edellisestä reissusta onkin jo viisi kuukautta ai...