Siirry pääsisältöön

Mitä pakata mukaan reilille?

Itse en ole asiantuntija aiheessa, mutta aika monta reissuu olen mennyt jo rinkan kanssa. Olen oppinut pakkaamaan mieheltäni Mikolta, sitä ennen olin aiheesta ihan uuvatti.


Rinkkani painoi tänäaamuna 10kg, pohdin kyllä että voisinko jättää sieltä jotain pois. Koska on kesä, en voinut pakata kaikkia rönttävaatteitani ja ajatella, että voisin jättää ne pois matkasta niin kuin Libanonissa. Nyt on kesä ja pitää olla kaunis. Melkein samat vaatteet on nyt testattu Singaporessa, toimii siis ihan hyvin kuumuudessa.

Kopio passista ja matkavakuutuskortista. Itse hankin jopa tätä reissua varten eurooppalaisen sairasvakuutuskortin. Sen lisäksi matkustustottumuksistani riippuvainen tapiolan matkavakuutuskortti reissaa mukana.

Wc-paperi, se kaikkein pyhin. Mukana rullallinen hyvyyttä.

Passista on otettu kopio ja kyllä äiti, otan mukaan rahavyön. Minusta on tullut vanha mutta koska matkustan yksin, olen mielummin yksin älykäs kuin yksin kusessa. Otan mukaan kaksi pankkikorttia, toinen on electron ja toinen on vara-visa jos käy huonosti. Ne on pakattu eri paikkoihin.

Kaikki aina näyttää blogittavan, että pärjää 4:llä alushousuilla reilin, oletteko miehet hulluja? Ei kyllä, minä otin 20 kpl, ihan jokaiselle päivälle. 10 kpl sukkia, 6 kpl:tta toppeja, 2 pitkähiaista paitaa, reisitaskuhousut, kahdet legginsit ja rikkinäiset farkut (voi jättää matkalle), 3:t rintsikat, sateenvaralta northfacen takki sekä haltin housut.
Lisäksi toiset kengät, retkipyyhe, hammasharja ja -tahna, rakko sekä tavallista laastaria, deodorantti, aurinkolasit, puhelin, laturi, pieni taskulamppu, aurinkorasvaa, kynsisakset, olkihattu ja olkalaukku. Lisäksi Singaporen hotellista mukaan otetut kätevät pienet shamppoot ja hoitoaineet.

Turhuuksia: ballerinat, suihkua varten varvassandaalit, kuivashamppoo, lakka, kaksi pokkaria, matkapäiväkirja ja matkatyyny

Tuliaisia: 6 kpl pientä salmaripulloa ja 2 askia salmiakkia.

Ehkä selviän ehkä huomaan että tavaraa on liikaa.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synttärihulinoita ja uusia asuntoja

Pari kuukautta on mennyt tosi nopeaa uusissa duuneissa. Tykkään uudesta paikasta kovasti ja mun työkaverit on aivan huikeita. Työ on silti todella vaativaa ja olen vastuussa melkein joka päivä. Kotoutuksessa on niin tuhat ja sata asiaa jotka voi mennä pieleen ja usein kaikki meneekin niin pieleen kuin mahdollista. Silti, en kaipaa osastotyötä enää yhtään. En tippakaan. Sain asunnon sairaalan alueelta, ihan sairaalan vierestä. Janika oli mitannut että  uudelta kämpältä kestää alle 5minuuttia töihin. Kämppä on siis kaksio, jossa molemmilla meillä on omat huoneet. Asunto on suht uusi ja kiva. Oon ihan innoissani muutosta. Sen lisäksi kämppä sijaitsee myös aivan watfordin stadionin vieressä, eli kun Manchester United tulee pelaamaan täytyy vaan pelata kovasti tinderiä, jos vaikka Zlatan tulis siellä vastaan. 😏 Muuten täällä menee ihan kivasti, juhöittiin 25-vuotiasta Janika-kämppistä tänään ja huomenna takas töihin. Tämähän muikkeli täyttääkin ensviikolla 30.. Apua. Anyway, peace and ...

Eka päivä osastolla

Mites tota edes lähtis kuvailemaan? Oli aikamoinen matto jalkojen alta alotus englannissa. Ihan ekaksi tietenkään sulla ei ole minkäänlaisia työvaatteita koska kukaan ei oo niitä tilannu ja teet omissa farkuissa duunia (naminami) ja kukaan ei tunnu edes tietävän että sä oot tullut töihin.  Aloitin siis Watfordin sairaalassa Emergency assestment unitissa eilen, ESAU on kirurgisten potilaiden arviointiyksikkö johon he tulee tavallaan skippaamalla ensiavun ja pääsevät siitä nopeasti mahdolliseen leikkaukseen. Eilen meillä oli suurimmaksi osaksi akuuttivatsapotilaita: munuaisvaivoja sekä umpisuolen tulehduksia. Osastona ESAU on juuri sitä mitä tulin hakemaan: saa olla jaloillaan kokoajan, paljon potilaita ja pääsee tekemään kaikenmoista.  Jokaisella on se uus työpäivä uudella osastolla, sä oot jo uus, siihen ei tarvi enää yhtää ylimääräistä spektaakkelia koska kaikki on ihan tarpeeksi hermostuttavaa ylipäätänsä. Puhumattakaan englannissa missä kaikki käyt kaiken vielä vä...

No jo on ilmoja pidellyt!

On uskomatonta, miten pieni sään muutos saa fiiliksen nousemaan. Tähän asti elämä täällä englannissa on ollut tasaista puurtamista, toivotonta ja pää metsäänpäin menoa. Sitten yhtäkkiä! Aurinko tuli ulos ja elämä maistuu makealta. Tällä kaikella hymyilyllä voi olla myös se takana, että sain gradun palautettua ja saan hakea pian maisteripapereitani. Olihan se "pieni" juttu harteilla. Eilen kävellessä töistä kotiin oli jo aika sellanen fiilis, että englantihan onki ihan okei. Lääkärit on alkaneet kutsua mua etunimellä, oon kehittynyt sairaanhoitajana tuhatkertaisesti, puhun englantia jo sujuvasti (aksentilla) ja olen saanut kavereita. Työ on edelleen sika rankkaa mutta sitä on helpompi kestää. Tässä onnellisuuspöllyssä tilasin myös lennot suomeen. Tulen käymään suomessa nopeasti, mutta silti! Oon ensin Porissa viikonlopun ja siirryn sitten Helsinkiin ihan yhtä pikaisesti. Todella ihanaa tulla käymään suomessa pitkästä aikaa, edellisestä reissusta onkin jo viisi kuukautta ai...