Siirry pääsisältöön

Where do you see yourself in five years?

Laitoin pariviikkoa sitten cv:ni indeed.comiin kollegani kehotuksesta. Hän oli saanut puheluita eri agenteilta ympäri Lontoota tarjoten töitä. Hän saikin lopulta työn superdrug-firmalta matkailu-sairaanhoitajana. Aluksi cv:n latauksen jälkeen ei tapahtunut mitään. Seuraavana aamuna sähköpostiin oli saapunut neljä sähköpostia tarjoten eri paikkoja, jännää. kaksi päivää myöhemmin koko homma oli lähtenyt käsistä: 34 sähköpostia ja 25 puhelua tarjoten eri työpaikkoja Lontoosta.
Ongelmahan on että en osaa sanoa kenellekkään ei. Suomessa olen tottunut siihen, että joutuu tappelemaan siitä että pääsee edes työhaastatteluun, täällä ei tarvinut edes kirjottaa omaa työhakemusta ja haastattelu-kyselyitä tippuu kuin sadetta syksyllä.

Eilen menin ekaan työhaastatteluun Pohjois-Lontoon Highgateen. Sairaala oli suhteellisen pieni, vain 34-paikkainen sairaala, jossa hain siis Outpatient-paikkaa. Haastattelu oli sikäli tosi kiva kokemus, haastattelijat oli tosi mukavia ja paikka oli kuin pieni spa, kaikki oli siistiä ja luonnonkukkia oli joka paikassa. Vaikka olinkin aika varma, että sain työpaikan, halusin mennä käymään vielä toiseen työhaastatteluun Itä-Lontooseen. Sehän olikin sitten ihan jeerassa eli 25km Lontoon keskustassa. En koskaan halunnut varsinaisesti asua Lontoon keskustassa, mutta kun highgatessa on 13km Big Benille (oletettu "keskustasijaintiotanta") ja vuokrat maksaa yhtä paljon kuin Ilfordissa niin ei ole vaikea valita. London North East treatment centre oli kyllä muuten ihan positiivinen kokemus ja varmasti jos en olis Highgatessa käynyt niin sinne ilolla menisin. Molemmat paikat oli tosi laadukkaita ja saaneet CQC:n testissä erinomaiset pisteet. CQC on maan oma laadunvalvoja joka käy parin vuoden välein (tai vuosittain niinkun meidän sairaalassa kun kaikki on perseellään) tekemässä arvostelu keikan ja pisteyttää kaikki maan sairaalat.

Kysymykset molemmissa paikoissa oli aika samanlaisia, molemmat halusi minun kertovan sairaanhoitaja-polkuni tähän asti ja mitä tiesin työntekemisestä poliklinikalla. Molemmat kysyivät myös miten ystäväni kuvailisivat minua. Sen lisäksi läheltä liippaavia kysymyksiä oli missä näen itseni viiden vuoden päästä ja mitä tiedän kertoa työpaikoista. Myös omat kiinnostuksen kohteet ja kiinnostus kouluttautua näytti saavan pisteitä.

Sain kuin sainkin molemmat työpaikat. Eli näyttäis nyt vahvasti siltä että olis highgateen muutto edessä uutenavuotena. Alla pieniä maistiasia tulevasta työpaikasta. Näyttää aika päheeltä!

Eevis

ps. Sain kuin sainkin IV-luvat näin kymmenen kuukauden jälkeen!
Highgate private hospital

Siellä on sairaalasänky kuin kuninkaalla!



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synttärihulinoita ja uusia asuntoja

Pari kuukautta on mennyt tosi nopeaa uusissa duuneissa. Tykkään uudesta paikasta kovasti ja mun työkaverit on aivan huikeita. Työ on silti todella vaativaa ja olen vastuussa melkein joka päivä. Kotoutuksessa on niin tuhat ja sata asiaa jotka voi mennä pieleen ja usein kaikki meneekin niin pieleen kuin mahdollista. Silti, en kaipaa osastotyötä enää yhtään. En tippakaan. Sain asunnon sairaalan alueelta, ihan sairaalan vierestä. Janika oli mitannut että  uudelta kämpältä kestää alle 5minuuttia töihin. Kämppä on siis kaksio, jossa molemmilla meillä on omat huoneet. Asunto on suht uusi ja kiva. Oon ihan innoissani muutosta. Sen lisäksi kämppä sijaitsee myös aivan watfordin stadionin vieressä, eli kun Manchester United tulee pelaamaan täytyy vaan pelata kovasti tinderiä, jos vaikka Zlatan tulis siellä vastaan. 😏 Muuten täällä menee ihan kivasti, juhöittiin 25-vuotiasta Janika-kämppistä tänään ja huomenna takas töihin. Tämähän muikkeli täyttääkin ensviikolla 30.. Apua. Anyway, peace and ...

Eka päivä osastolla

Mites tota edes lähtis kuvailemaan? Oli aikamoinen matto jalkojen alta alotus englannissa. Ihan ekaksi tietenkään sulla ei ole minkäänlaisia työvaatteita koska kukaan ei oo niitä tilannu ja teet omissa farkuissa duunia (naminami) ja kukaan ei tunnu edes tietävän että sä oot tullut töihin.  Aloitin siis Watfordin sairaalassa Emergency assestment unitissa eilen, ESAU on kirurgisten potilaiden arviointiyksikkö johon he tulee tavallaan skippaamalla ensiavun ja pääsevät siitä nopeasti mahdolliseen leikkaukseen. Eilen meillä oli suurimmaksi osaksi akuuttivatsapotilaita: munuaisvaivoja sekä umpisuolen tulehduksia. Osastona ESAU on juuri sitä mitä tulin hakemaan: saa olla jaloillaan kokoajan, paljon potilaita ja pääsee tekemään kaikenmoista.  Jokaisella on se uus työpäivä uudella osastolla, sä oot jo uus, siihen ei tarvi enää yhtää ylimääräistä spektaakkelia koska kaikki on ihan tarpeeksi hermostuttavaa ylipäätänsä. Puhumattakaan englannissa missä kaikki käyt kaiken vielä vä...

No jo on ilmoja pidellyt!

On uskomatonta, miten pieni sään muutos saa fiiliksen nousemaan. Tähän asti elämä täällä englannissa on ollut tasaista puurtamista, toivotonta ja pää metsäänpäin menoa. Sitten yhtäkkiä! Aurinko tuli ulos ja elämä maistuu makealta. Tällä kaikella hymyilyllä voi olla myös se takana, että sain gradun palautettua ja saan hakea pian maisteripapereitani. Olihan se "pieni" juttu harteilla. Eilen kävellessä töistä kotiin oli jo aika sellanen fiilis, että englantihan onki ihan okei. Lääkärit on alkaneet kutsua mua etunimellä, oon kehittynyt sairaanhoitajana tuhatkertaisesti, puhun englantia jo sujuvasti (aksentilla) ja olen saanut kavereita. Työ on edelleen sika rankkaa mutta sitä on helpompi kestää. Tässä onnellisuuspöllyssä tilasin myös lennot suomeen. Tulen käymään suomessa nopeasti, mutta silti! Oon ensin Porissa viikonlopun ja siirryn sitten Helsinkiin ihan yhtä pikaisesti. Todella ihanaa tulla käymään suomessa pitkästä aikaa, edellisestä reissusta onkin jo viisi kuukautta ai...