Siirry pääsisältöön

Where do you see yourself in five years?

Laitoin pariviikkoa sitten cv:ni indeed.comiin kollegani kehotuksesta. Hän oli saanut puheluita eri agenteilta ympäri Lontoota tarjoten töitä. Hän saikin lopulta työn superdrug-firmalta matkailu-sairaanhoitajana. Aluksi cv:n latauksen jälkeen ei tapahtunut mitään. Seuraavana aamuna sähköpostiin oli saapunut neljä sähköpostia tarjoten eri paikkoja, jännää. kaksi päivää myöhemmin koko homma oli lähtenyt käsistä: 34 sähköpostia ja 25 puhelua tarjoten eri työpaikkoja Lontoosta.
Ongelmahan on että en osaa sanoa kenellekkään ei. Suomessa olen tottunut siihen, että joutuu tappelemaan siitä että pääsee edes työhaastatteluun, täällä ei tarvinut edes kirjottaa omaa työhakemusta ja haastattelu-kyselyitä tippuu kuin sadetta syksyllä.

Eilen menin ekaan työhaastatteluun Pohjois-Lontoon Highgateen. Sairaala oli suhteellisen pieni, vain 34-paikkainen sairaala, jossa hain siis Outpatient-paikkaa. Haastattelu oli sikäli tosi kiva kokemus, haastattelijat oli tosi mukavia ja paikka oli kuin pieni spa, kaikki oli siistiä ja luonnonkukkia oli joka paikassa. Vaikka olinkin aika varma, että sain työpaikan, halusin mennä käymään vielä toiseen työhaastatteluun Itä-Lontooseen. Sehän olikin sitten ihan jeerassa eli 25km Lontoon keskustassa. En koskaan halunnut varsinaisesti asua Lontoon keskustassa, mutta kun highgatessa on 13km Big Benille (oletettu "keskustasijaintiotanta") ja vuokrat maksaa yhtä paljon kuin Ilfordissa niin ei ole vaikea valita. London North East treatment centre oli kyllä muuten ihan positiivinen kokemus ja varmasti jos en olis Highgatessa käynyt niin sinne ilolla menisin. Molemmat paikat oli tosi laadukkaita ja saaneet CQC:n testissä erinomaiset pisteet. CQC on maan oma laadunvalvoja joka käy parin vuoden välein (tai vuosittain niinkun meidän sairaalassa kun kaikki on perseellään) tekemässä arvostelu keikan ja pisteyttää kaikki maan sairaalat.

Kysymykset molemmissa paikoissa oli aika samanlaisia, molemmat halusi minun kertovan sairaanhoitaja-polkuni tähän asti ja mitä tiesin työntekemisestä poliklinikalla. Molemmat kysyivät myös miten ystäväni kuvailisivat minua. Sen lisäksi läheltä liippaavia kysymyksiä oli missä näen itseni viiden vuoden päästä ja mitä tiedän kertoa työpaikoista. Myös omat kiinnostuksen kohteet ja kiinnostus kouluttautua näytti saavan pisteitä.

Sain kuin sainkin molemmat työpaikat. Eli näyttäis nyt vahvasti siltä että olis highgateen muutto edessä uutenavuotena. Alla pieniä maistiasia tulevasta työpaikasta. Näyttää aika päheeltä!

Eevis

ps. Sain kuin sainkin IV-luvat näin kymmenen kuukauden jälkeen!
Highgate private hospital

Siellä on sairaalasänky kuin kuninkaalla!



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synttärihulinoita ja uusia asuntoja

Pari kuukautta on mennyt tosi nopeaa uusissa duuneissa. Tykkään uudesta paikasta kovasti ja mun työkaverit on aivan huikeita. Työ on silti todella vaativaa ja olen vastuussa melkein joka päivä. Kotoutuksessa on niin tuhat ja sata asiaa jotka voi mennä pieleen ja usein kaikki meneekin niin pieleen kuin mahdollista. Silti, en kaipaa osastotyötä enää yhtään. En tippakaan. Sain asunnon sairaalan alueelta, ihan sairaalan vierestä. Janika oli mitannut että  uudelta kämpältä kestää alle 5minuuttia töihin. Kämppä on siis kaksio, jossa molemmilla meillä on omat huoneet. Asunto on suht uusi ja kiva. Oon ihan innoissani muutosta. Sen lisäksi kämppä sijaitsee myös aivan watfordin stadionin vieressä, eli kun Manchester United tulee pelaamaan täytyy vaan pelata kovasti tinderiä, jos vaikka Zlatan tulis siellä vastaan. 😏 Muuten täällä menee ihan kivasti, juhöittiin 25-vuotiasta Janika-kämppistä tänään ja huomenna takas töihin. Tämähän muikkeli täyttääkin ensviikolla 30.. Apua. Anyway, peace and love

Ja he asuivat paratiisisaarella elämänsä loppuun asti.. NOT

Vaikka elämä Balilla on stressittömämpää kuin Suomessa, byrokratian kanssa se ei ole helppoa. Ilman työpaikkaa et voi eleillä saarella kuin kerrallaan kaksi kuukautta social viisumilla, johon tarvitset sponsorin. Ilman sponsoria voit uusia vekkulisti viisumisi kerran kuukaudessa lentämällä Indonesiasta pois saaden visa on arrival viisumin lentokentältä. Work viisumi maksaa 800e ja keskipalkka on alueittain 100- 150euroa, aikamoinen yhtälö? Lähetin vähän aikaa sitten sähköpostia paikalliselle työnantajalle, jos hän olisi valmis antamaan minulle työtä Balilta kesänajaksi. "Thank you for your application. Unfortunately we can only offer interviews to Indonesian nationals for non-managerial positions, as it is, generally not possible for foreigner to get work permit for an administrative position that can be filled my an indonesian. You will find this at all companies in Bali." Eli takaisin lähtöruutuun. Asiahan on niin, että sain harjoittelupaikan Balilta ensi syksyksi joka

Hedelmäcoktaili ilman lisäaineita

Ihmiset jotka tuntevat minut, tietävät että minulla ei ole jääkaapissa juuri koskaan mitään. Täällä on sama juttu. Ruoka maksaa paikallisessa warungissa euron luokkaa ja keittiöni täällä ei ole mikään ihmeellinen. Pidän jääkaapissa juomia lähinnä.Pari viikkoa sitten innostuin ostamaan hedelmiä paikallisesta marketista. Meidän kylältä saa lähinnä hyvin vihreitä banaaneja sekä mangoja. Tutustuin siis markisaan, mangostaniin, litsiin sekä salakiin, joista aikaisemmin tunsin ainoastaan litsin sekä markisan, joka suomessa tunnetaan myös nimellä passionhedelmä. Markisa Markisa . Kokemus oli yllättävä, koska en millään osannut yhdistää markisaa passionhedelmään koska maku täällä tropiikissa on aika erilainen, toki myös suomessa passionhedelmä on rutussa sekä tummanvärinen kun täällä markisa on kimmoisa ja keltainen, vähän niinkuin päärynän ja mandariinin sekoitus. Tutkimustyötä tehdessä selvisikin, että passionfruitia on kahta eri lajiketta ja itse söin juuri tätä golden passion frui