Siirry pääsisältöön

X-factor LIVE!

Meillä kävi ihan super säkä tänä viikonloppuna, me ei saatu vain liput valioliigan matsiin mutta myös liput x-factoriin tsemppaamaan Saara Aaltoa Lontoon Wembleyyn. Ne jotka eivät tiedä, x-factor on brittiläinen televisioitava laulukilpailu. Nyt meneillään on jo 13sta tuotatontokausi jossa kilpailee myös suomalainen Saara Aalto, mikä on innottanut meidät seuraamaan sarjaa (Dermot O'Leary:n lisäksi toki)

Liput kisaan oli varattu applause storen kautta, joka jakaa lippuja ilmaiseksi. Store kuitenkin jakaa enemmän lippuja kuin sisään mahtuu eli paikalle pääsy on "First come first serve". Ajateltiin sitten, että koska show alkaa kello kahdeksalta illalla, että jos mennään jonoon kolmelta niin mahdollisuudet päästä sisään olisivat aika hyvät. Kello puoli neljä kun saavuimme jonoon siellä oli jo aikalailla ihmisiä. Saimme kuitenkin pian käteemme laput, että olimme numero 126. Silloin tiesin jo että kyllä tällä sisään päästään. Rankin oli kuitenkin vasta edessä, koska vaikka ulkona ei varsinaisesti ollut kylmä (olin varustautunut talvitakilla) neljän tunnin seisominen oli aika rankka jaloille. Olisi ehkä pitänyt jättää 3km aamulenkki välistä.

Fiilis ennen neljän tunnin jonotusta

Jono meidän takana.

Kuuden maissa jono alkoi kuitenkin liikkumaan ja päästiin vähän ennen seitsemää seisomaan studion parkkipaikalle. Siinä vaiheessa menetettiin kaikki eväämme ja juomamme (jopa banaanit) joten siinä seisottiin vielä tunti ilman juotavaa, ruokaa ja mahdollisuutta päästä pissalle (suurin ongelma). Varttia vaille kahdeksan saatiin vihdoin istumapaikat ja pian show siitä alkoikin. Huhu kertoo että ystäväni Ilona törmäsi Honey G:hen vessassa, mutta tästä ei ole todistusaineistoa.

Studiolla! Vihdoin!
Kuvausten aikana oli tarkka kuri, esimerkiksi puhelimet oli kielletty kuvausten aikana, välillä piti huutaa, buuata, tanssia, taputtaa käsiä - aina ohjaajan merkistä. Koko kokemus oli surrealistinen mutta todella siisti juttu. Kaikista siisteintä oli nähdä miten televisiota kirjaimellisesti tehdään. Nähtiinpä jopa Kelly Osbourne kun hän kävi äitinsä kanssa juttelemassa, puhumattakaan Simon Cowelista AH! Vaikka kokemus oli tosi siisti, en tiedä jaksaisinko toista kertaa jonottaa yli neljä tuntia ulkona, vaikka kylmä ei ollutkaan jalat alkoivat olemaan aikamoista muussia.

Vinkkejä onnistuneeseen x-factor iltamaan:

1. Kirjaudu osoitteeseen http://www.applausestore.com/home ja valitse se ohjelma ja päivä mihin haluaisit osallistua ja laita sormet ristiin että onnetar muistaa sinua.
2. Tule paikalle ajoissa. Arvioisin että neljään mennessä meidän takana oli jo 100 ihmistä (edessä toiset sata)
3. Ota evästä ja juotavaa ja reipas mieli. Vessassa voi käydä läheisessä mäkkärissä. (Lipun omistajan pitää olla jonossa lippujen tarkastukseen asti)

Eevis

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synttärihulinoita ja uusia asuntoja

Pari kuukautta on mennyt tosi nopeaa uusissa duuneissa. Tykkään uudesta paikasta kovasti ja mun työkaverit on aivan huikeita. Työ on silti todella vaativaa ja olen vastuussa melkein joka päivä. Kotoutuksessa on niin tuhat ja sata asiaa jotka voi mennä pieleen ja usein kaikki meneekin niin pieleen kuin mahdollista. Silti, en kaipaa osastotyötä enää yhtään. En tippakaan. Sain asunnon sairaalan alueelta, ihan sairaalan vierestä. Janika oli mitannut että  uudelta kämpältä kestää alle 5minuuttia töihin. Kämppä on siis kaksio, jossa molemmilla meillä on omat huoneet. Asunto on suht uusi ja kiva. Oon ihan innoissani muutosta. Sen lisäksi kämppä sijaitsee myös aivan watfordin stadionin vieressä, eli kun Manchester United tulee pelaamaan täytyy vaan pelata kovasti tinderiä, jos vaikka Zlatan tulis siellä vastaan. 😏 Muuten täällä menee ihan kivasti, juhöittiin 25-vuotiasta Janika-kämppistä tänään ja huomenna takas töihin. Tämähän muikkeli täyttääkin ensviikolla 30.. Apua. Anyway, peace and love

Ja he asuivat paratiisisaarella elämänsä loppuun asti.. NOT

Vaikka elämä Balilla on stressittömämpää kuin Suomessa, byrokratian kanssa se ei ole helppoa. Ilman työpaikkaa et voi eleillä saarella kuin kerrallaan kaksi kuukautta social viisumilla, johon tarvitset sponsorin. Ilman sponsoria voit uusia vekkulisti viisumisi kerran kuukaudessa lentämällä Indonesiasta pois saaden visa on arrival viisumin lentokentältä. Work viisumi maksaa 800e ja keskipalkka on alueittain 100- 150euroa, aikamoinen yhtälö? Lähetin vähän aikaa sitten sähköpostia paikalliselle työnantajalle, jos hän olisi valmis antamaan minulle työtä Balilta kesänajaksi. "Thank you for your application. Unfortunately we can only offer interviews to Indonesian nationals for non-managerial positions, as it is, generally not possible for foreigner to get work permit for an administrative position that can be filled my an indonesian. You will find this at all companies in Bali." Eli takaisin lähtöruutuun. Asiahan on niin, että sain harjoittelupaikan Balilta ensi syksyksi joka

Hedelmäcoktaili ilman lisäaineita

Ihmiset jotka tuntevat minut, tietävät että minulla ei ole jääkaapissa juuri koskaan mitään. Täällä on sama juttu. Ruoka maksaa paikallisessa warungissa euron luokkaa ja keittiöni täällä ei ole mikään ihmeellinen. Pidän jääkaapissa juomia lähinnä.Pari viikkoa sitten innostuin ostamaan hedelmiä paikallisesta marketista. Meidän kylältä saa lähinnä hyvin vihreitä banaaneja sekä mangoja. Tutustuin siis markisaan, mangostaniin, litsiin sekä salakiin, joista aikaisemmin tunsin ainoastaan litsin sekä markisan, joka suomessa tunnetaan myös nimellä passionhedelmä. Markisa Markisa . Kokemus oli yllättävä, koska en millään osannut yhdistää markisaa passionhedelmään koska maku täällä tropiikissa on aika erilainen, toki myös suomessa passionhedelmä on rutussa sekä tummanvärinen kun täällä markisa on kimmoisa ja keltainen, vähän niinkuin päärynän ja mandariinin sekoitus. Tutkimustyötä tehdessä selvisikin, että passionfruitia on kahta eri lajiketta ja itse söin juuri tätä golden passion frui