Siirry pääsisältöön

Vitamiineja ja asunto-ongelma

Löysin taulun matkalta töihin




Elämä Lontoossa on lähteny rullaamaan sen verran kivasti että en oo oikein päässyt blogeilemaan. Vaikka nykyään teen vähemmän tunteja päivässä, menee päivässä siirtymisiin pelkästään jo 2h. Olen tässä yrittänyt etsiä uutta asuntoa itselleni mutta se vaikuttaa tällä hetkellä tosi hankalalta. Kävin katsomassa kahta kämppää, mutta toinen ensinnäkin haisi ihan täysin tupakalta. Sijainti oli mainio mutta huone oli kolmasosan pienempi kuin nykyinen ja hintapyyntö vain 50 vähemmän kuin nykyinen niin ajattelin että pidän valtavan huoneeni hipster-alueella. Toinen kämppä olisi ollut Canary Warfissa ja hintapyyntö 200 puntaa vähemmän kuin nyt (!!!) mutta työmatka olisi ollut yli tunnin. Mitä teen rahoilla kun ei ole aikaa edes kuluttaa niitä :D


Jokatapauksessa, asun nyt vielä siis ainakin kuukauden tässä koska tulen poikien kanssa niin hyvin toimeen ja huoneeni on sen verran iso että muut kämpät toistaiksi ovat näyttäneen halvalta versiolta tästä asunnosta (vaikkakin meidän wc:ssä on varmasti hometta ja suihkukopin katto halkeilee). Ilmoitin myös työnvälittäjä agentille että en ole täysin onnellinen uudessa työpaikassani. Totuushan on, että rakastan uutta duunia mutta en voi sietää pomoa. Agentti lupasi ilmoittaa jos löytyy jotan. Myöhemmin samana päivänä hän lähettikin minulle ilmoituksen vitamiiniklinikasta. Vitamiiniklinikalla annetaan vitamiineja suoraan suoneen! Palkka olisi ollut 3 tonnia enemmän kuin nyt vuodessa mutta oli ihan pakko kieltäytyä vaikka olishan se ollut hassunhauskaa käydä kotikäynnillä jonkun rikkaan rouvan luona ja käydä tykittämässä sille c-vitamiinia. Sitähän ei saa ruasta tai purkista.

Siitä krapulahoitoon vitamiineja, tulevat ihan kotiin laittamaan tippaa!
http://www.ivboost.uk/iv-boost-menu/hydration-iv-booster/

Kaikkea sitä Lontoossa näkee!

Eevis

Kommentit

  1. Ei vitsi mä haluun tollasen vitamiinitipan seuraavan kerran krapulaan :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synttärihulinoita ja uusia asuntoja

Pari kuukautta on mennyt tosi nopeaa uusissa duuneissa. Tykkään uudesta paikasta kovasti ja mun työkaverit on aivan huikeita. Työ on silti todella vaativaa ja olen vastuussa melkein joka päivä. Kotoutuksessa on niin tuhat ja sata asiaa jotka voi mennä pieleen ja usein kaikki meneekin niin pieleen kuin mahdollista. Silti, en kaipaa osastotyötä enää yhtään. En tippakaan. Sain asunnon sairaalan alueelta, ihan sairaalan vierestä. Janika oli mitannut että  uudelta kämpältä kestää alle 5minuuttia töihin. Kämppä on siis kaksio, jossa molemmilla meillä on omat huoneet. Asunto on suht uusi ja kiva. Oon ihan innoissani muutosta. Sen lisäksi kämppä sijaitsee myös aivan watfordin stadionin vieressä, eli kun Manchester United tulee pelaamaan täytyy vaan pelata kovasti tinderiä, jos vaikka Zlatan tulis siellä vastaan. 😏 Muuten täällä menee ihan kivasti, juhöittiin 25-vuotiasta Janika-kämppistä tänään ja huomenna takas töihin. Tämähän muikkeli täyttääkin ensviikolla 30.. Apua. Anyway, peace and ...

Eka päivä osastolla

Mites tota edes lähtis kuvailemaan? Oli aikamoinen matto jalkojen alta alotus englannissa. Ihan ekaksi tietenkään sulla ei ole minkäänlaisia työvaatteita koska kukaan ei oo niitä tilannu ja teet omissa farkuissa duunia (naminami) ja kukaan ei tunnu edes tietävän että sä oot tullut töihin.  Aloitin siis Watfordin sairaalassa Emergency assestment unitissa eilen, ESAU on kirurgisten potilaiden arviointiyksikkö johon he tulee tavallaan skippaamalla ensiavun ja pääsevät siitä nopeasti mahdolliseen leikkaukseen. Eilen meillä oli suurimmaksi osaksi akuuttivatsapotilaita: munuaisvaivoja sekä umpisuolen tulehduksia. Osastona ESAU on juuri sitä mitä tulin hakemaan: saa olla jaloillaan kokoajan, paljon potilaita ja pääsee tekemään kaikenmoista.  Jokaisella on se uus työpäivä uudella osastolla, sä oot jo uus, siihen ei tarvi enää yhtää ylimääräistä spektaakkelia koska kaikki on ihan tarpeeksi hermostuttavaa ylipäätänsä. Puhumattakaan englannissa missä kaikki käyt kaiken vielä vä...

No jo on ilmoja pidellyt!

On uskomatonta, miten pieni sään muutos saa fiiliksen nousemaan. Tähän asti elämä täällä englannissa on ollut tasaista puurtamista, toivotonta ja pää metsäänpäin menoa. Sitten yhtäkkiä! Aurinko tuli ulos ja elämä maistuu makealta. Tällä kaikella hymyilyllä voi olla myös se takana, että sain gradun palautettua ja saan hakea pian maisteripapereitani. Olihan se "pieni" juttu harteilla. Eilen kävellessä töistä kotiin oli jo aika sellanen fiilis, että englantihan onki ihan okei. Lääkärit on alkaneet kutsua mua etunimellä, oon kehittynyt sairaanhoitajana tuhatkertaisesti, puhun englantia jo sujuvasti (aksentilla) ja olen saanut kavereita. Työ on edelleen sika rankkaa mutta sitä on helpompi kestää. Tässä onnellisuuspöllyssä tilasin myös lennot suomeen. Tulen käymään suomessa nopeasti, mutta silti! Oon ensin Porissa viikonlopun ja siirryn sitten Helsinkiin ihan yhtä pikaisesti. Todella ihanaa tulla käymään suomessa pitkästä aikaa, edellisestä reissusta onkin jo viisi kuukautta ai...