Sairaslomasta selviydyttäni täytyy sanoa että olo on ihan mainoin. Silmät ovat auenneet uudelleen tälle värikkäälle kulttuurille.
Ensimmäinen sairaalapäivä oli takana viime perjantaina. Patanin sairaala on suhteellisen siisti. Ollaan Sannan kanssa aloitettu nyt lasten osastolla. Sairaanhoitajia osastolla on kolme, lisäksi osastolla on suurinpiirtein pari kymmentä opiskelijaa ja opettaja. Potilaan omaiset hoitavat kaiken perushoidon pesuista ruokaan jonka itse hakevat potilaalleen. Omaiset myös vievät laboraatiotestit ja hakevat lääkkeet potilaalle maksua vastaan. Nepalilaisten yhteisvastuullisuus on ihailtavaa, omaiset todella välittävät perheestään ja tekevät kaikkensa mitä pystyvät.
Hirveästi meihin ei luoteta, eikä saada tehdä juuri mitään toimenpiteitä. En tiedä onko syy se, että tosiaan he uskovat että länsimainen sairaanhoitaja ei tiedä hoidosta mitään vaan pysyttelee kiltisti tietokoneensa takana vai siksi että eurooppalaisina meitä pitää kumartaa. Olemme siis herättäneet hämmästystä kun tartuimme lakanaan ja laitoimme sen petiin. Kappas, länkkäri voi vieedä pissaiset lakanat käytävällä olevaan koppaan ja pedata omin käsin sängyn!
Perjantaina kiersimme myös kaikki mahdolliset temppelit mitä alueelta löytyy. Lonely planetilta löytyi mielenkiintoinen kävelyreitti durpar squarelta Thamelille. Kierrettiin siis puolenkymmentä temppeliä ja mentiin kattomaan paikallista bändiä Namaste cafe:sen.
Kulutimme neljän ihmisen ateriointiin ja juomiin neljäkymppiä. Ei oltais amarillossa pärjätty ihan niin halvalla. Bändi oli mahtava ja soitti jopa rasmusta.
Viikonloppu vierähti sit jawalakelissä kun käytiin syömässä maailman parasta suklaakakkua ja chai lattea higher ground coffeeseen. Suosittelen yksi suklaakakku palanen 90 rupiaa! Higher ground coffee on paikallisten kristittyjen ylläpitämä paikka jolla tuetaan nuorten työllistymistä ja vaihtoehtoisia tapoja saada nuoret kaduilta tekemään työtä jolla on tarkoitus.
Tänään sunnuntaina oli hindujen pyhäpäivä HOLI. Tavan mukaan lapset kerääntyvät talojen katolle vesi-ilmapallojen kanssa ja pommittavat niillä naisia. Hommaan kuuluu myös se, että kaikki värjätään väriaineella päästä varpaisiin. Kävelessä jawalakheliin olimme pian kaikki täynnä kaikkia mahdollisia värejä päästä varpaisiin (ja tietysti litimärkiä). Pian lyöttäydyimme paikallisen jalkapallojoukkueen seuraan joka lähti viemään meitä pitkin Patania. Lopulta löysimme itsemme tanssivan rumpujen tahdissa sivukujilla.
Kotiin päästyä voi sanoa kirjaimellisesti olevansa poikki kävelystä, väreistä ja vedestä. Luojalle kiitos, että oli lämmintä vettä!
Huomenna taas sairalaan katselemaan pikkuvauvvoja!
Rakkaudella Eevuska
Ensimmäinen sairaalapäivä oli takana viime perjantaina. Patanin sairaala on suhteellisen siisti. Ollaan Sannan kanssa aloitettu nyt lasten osastolla. Sairaanhoitajia osastolla on kolme, lisäksi osastolla on suurinpiirtein pari kymmentä opiskelijaa ja opettaja. Potilaan omaiset hoitavat kaiken perushoidon pesuista ruokaan jonka itse hakevat potilaalleen. Omaiset myös vievät laboraatiotestit ja hakevat lääkkeet potilaalle maksua vastaan. Nepalilaisten yhteisvastuullisuus on ihailtavaa, omaiset todella välittävät perheestään ja tekevät kaikkensa mitä pystyvät.
Hirveästi meihin ei luoteta, eikä saada tehdä juuri mitään toimenpiteitä. En tiedä onko syy se, että tosiaan he uskovat että länsimainen sairaanhoitaja ei tiedä hoidosta mitään vaan pysyttelee kiltisti tietokoneensa takana vai siksi että eurooppalaisina meitä pitää kumartaa. Olemme siis herättäneet hämmästystä kun tartuimme lakanaan ja laitoimme sen petiin. Kappas, länkkäri voi vieedä pissaiset lakanat käytävällä olevaan koppaan ja pedata omin käsin sängyn!
Perjantaina kiersimme myös kaikki mahdolliset temppelit mitä alueelta löytyy. Lonely planetilta löytyi mielenkiintoinen kävelyreitti durpar squarelta Thamelille. Kierrettiin siis puolenkymmentä temppeliä ja mentiin kattomaan paikallista bändiä Namaste cafe:sen.
Kulutimme neljän ihmisen ateriointiin ja juomiin neljäkymppiä. Ei oltais amarillossa pärjätty ihan niin halvalla. Bändi oli mahtava ja soitti jopa rasmusta.
Viikonloppu vierähti sit jawalakelissä kun käytiin syömässä maailman parasta suklaakakkua ja chai lattea higher ground coffeeseen. Suosittelen yksi suklaakakku palanen 90 rupiaa! Higher ground coffee on paikallisten kristittyjen ylläpitämä paikka jolla tuetaan nuorten työllistymistä ja vaihtoehtoisia tapoja saada nuoret kaduilta tekemään työtä jolla on tarkoitus.
Tänään sunnuntaina oli hindujen pyhäpäivä HOLI. Tavan mukaan lapset kerääntyvät talojen katolle vesi-ilmapallojen kanssa ja pommittavat niillä naisia. Hommaan kuuluu myös se, että kaikki värjätään väriaineella päästä varpaisiin. Kävelessä jawalakheliin olimme pian kaikki täynnä kaikkia mahdollisia värejä päästä varpaisiin (ja tietysti litimärkiä). Pian lyöttäydyimme paikallisen jalkapallojoukkueen seuraan joka lähti viemään meitä pitkin Patania. Lopulta löysimme itsemme tanssivan rumpujen tahdissa sivukujilla.
Kotiin päästyä voi sanoa kirjaimellisesti olevansa poikki kävelystä, väreistä ja vedestä. Luojalle kiitos, että oli lämmintä vettä!
Huomenna taas sairalaan katselemaan pikkuvauvvoja!
Rakkaudella Eevuska
Kommentit
Lähetä kommentti