Siirry pääsisältöön

Masala

Heipsunkeiksun nepalista!

Nyt se on siis saapunut se ihana ripuli! En suosittele mausteista ruokaa kenellekkänä herkkävatsaiselle, koska pelkään pahoin sen johtuvan siitä.
Kuitenkin, ripuli tuli kuumeineen kaikkineen. Oksensin viime yönä pilkkopimeässä koska sähköt oli poikki, onneksi Jenni heräs ja tuli auttamaan koska hikoilin kuin pieni sika. Onneksi meillä on kuitenkin länkkäri-pytty niin ihan ei tarvitse kyykkyillä, mutta nyt kun vedet on poikki se ei aina vedä.

Sanna ja Terhikin saapuivat vihdoin Kathmanduun. Käytiin hakemassa Terhi tänään Thamelilta.
Thamel on kyllä yks mielenkiintoinen paikka. Kyseessä on siis isoin turisti-kauppakatu josta saa ihan kaikkea mitä mieleen juolahtaa. Se on ihan täyteen ahdattu, puhumattakaan että kaduilla menee riksat, taksit, mopot ja turistit..
Sofialta varastettiin lompakko. Fiksuna tyttönä se oli kuitenki jättäny kortit kotiin, eikä menettänyt kuin 1500 rupiaa, eli 15 euroa.

Kerjäläiset täällä on tosi ressukoita, ja haluttais kantaa kaikki pojat kotiin ja laittaa ne kylpyyn. Oltiin just Terhin kanssa saapumassa thamelilta kotiin kun jäätiin kiinni mielenosoitukseen. Taksi seisoi jonkun 30 min keskellä katua ja sieltä tuli pieni poika ”please mam” ”Please mam 100 rupies” ”please mam please” vähän aikaa katseltiin kattoon kun taksikuski ei puuttunut asiaan. Yhtäkkiä poika yritti avata terhin ovea, huusin ”äkkiä ovi lukkoon!” Terhi teki työtä käskettyä ja poika jatkoi hetken samat fraasit. Lopulta katseltiin hiljaa vaan kattoon ja poika sanoi ”Fuck you!” ja lähti menemään.

Vettä ei tosiaan ole, ollaan nyt pari päivää yritetty pinnistää ja säästää kaikki mahdolliset tilkat, ja keitetty vettä ja huilutettu ämpäreissä päämme niin kuin kesämökillä. Tänään tultiin illalla kotiin. Kah! Hana oli jäänyt päälle.. no siinä meni sitten huomisetkin vedet.

Huomenna piti alkaa duuni, mutta koska on BUNJA (lakko) pidämme vapaapäivän. Kämpiltä tulee tuskin liikuttua mihinkään koska kaikki ovat lakossa, bussit, opiskelijat, kaupat yms. Emme siis saa tehdä työtä emmekä tukea kenenkään työtä. Sopii meille, saapa ainakin parannella itseään.

Terveisin, Eeva

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synttärihulinoita ja uusia asuntoja

Pari kuukautta on mennyt tosi nopeaa uusissa duuneissa. Tykkään uudesta paikasta kovasti ja mun työkaverit on aivan huikeita. Työ on silti todella vaativaa ja olen vastuussa melkein joka päivä. Kotoutuksessa on niin tuhat ja sata asiaa jotka voi mennä pieleen ja usein kaikki meneekin niin pieleen kuin mahdollista. Silti, en kaipaa osastotyötä enää yhtään. En tippakaan. Sain asunnon sairaalan alueelta, ihan sairaalan vierestä. Janika oli mitannut että  uudelta kämpältä kestää alle 5minuuttia töihin. Kämppä on siis kaksio, jossa molemmilla meillä on omat huoneet. Asunto on suht uusi ja kiva. Oon ihan innoissani muutosta. Sen lisäksi kämppä sijaitsee myös aivan watfordin stadionin vieressä, eli kun Manchester United tulee pelaamaan täytyy vaan pelata kovasti tinderiä, jos vaikka Zlatan tulis siellä vastaan. 😏 Muuten täällä menee ihan kivasti, juhöittiin 25-vuotiasta Janika-kämppistä tänään ja huomenna takas töihin. Tämähän muikkeli täyttääkin ensviikolla 30.. Apua. Anyway, peace and ...

Eka päivä osastolla

Mites tota edes lähtis kuvailemaan? Oli aikamoinen matto jalkojen alta alotus englannissa. Ihan ekaksi tietenkään sulla ei ole minkäänlaisia työvaatteita koska kukaan ei oo niitä tilannu ja teet omissa farkuissa duunia (naminami) ja kukaan ei tunnu edes tietävän että sä oot tullut töihin.  Aloitin siis Watfordin sairaalassa Emergency assestment unitissa eilen, ESAU on kirurgisten potilaiden arviointiyksikkö johon he tulee tavallaan skippaamalla ensiavun ja pääsevät siitä nopeasti mahdolliseen leikkaukseen. Eilen meillä oli suurimmaksi osaksi akuuttivatsapotilaita: munuaisvaivoja sekä umpisuolen tulehduksia. Osastona ESAU on juuri sitä mitä tulin hakemaan: saa olla jaloillaan kokoajan, paljon potilaita ja pääsee tekemään kaikenmoista.  Jokaisella on se uus työpäivä uudella osastolla, sä oot jo uus, siihen ei tarvi enää yhtää ylimääräistä spektaakkelia koska kaikki on ihan tarpeeksi hermostuttavaa ylipäätänsä. Puhumattakaan englannissa missä kaikki käyt kaiken vielä vä...

No jo on ilmoja pidellyt!

On uskomatonta, miten pieni sään muutos saa fiiliksen nousemaan. Tähän asti elämä täällä englannissa on ollut tasaista puurtamista, toivotonta ja pää metsäänpäin menoa. Sitten yhtäkkiä! Aurinko tuli ulos ja elämä maistuu makealta. Tällä kaikella hymyilyllä voi olla myös se takana, että sain gradun palautettua ja saan hakea pian maisteripapereitani. Olihan se "pieni" juttu harteilla. Eilen kävellessä töistä kotiin oli jo aika sellanen fiilis, että englantihan onki ihan okei. Lääkärit on alkaneet kutsua mua etunimellä, oon kehittynyt sairaanhoitajana tuhatkertaisesti, puhun englantia jo sujuvasti (aksentilla) ja olen saanut kavereita. Työ on edelleen sika rankkaa mutta sitä on helpompi kestää. Tässä onnellisuuspöllyssä tilasin myös lennot suomeen. Tulen käymään suomessa nopeasti, mutta silti! Oon ensin Porissa viikonlopun ja siirryn sitten Helsinkiin ihan yhtä pikaisesti. Todella ihanaa tulla käymään suomessa pitkästä aikaa, edellisestä reissusta onkin jo viisi kuukautta ai...