Siirry pääsisältöön

kahden maan kansalainen

Moikka.

Nyt sairaalasta palanneena jäin pohtimaan maailman eriarvoisuutta. Olin siis hyvin huonossa kunnossa tiistaina tyttöjen mennessä sairaalaan, menin Kanadalaisella klinikalle (Ciwic)joka on kyllä myöhemmin amerikkalaisten omistajien hallussa kramppieni kanssa. Sairaala oli tosi siisti, lääkäri oli britti ja sairaanhoitaja ranskalainen. Pian sain antibiootteja tiputellen suoneen ja olo parani lopulta.

Missään vaiheessa ei kysytty onko mulla rahaa hoitoon, vaan pöytään kannettiin juomia ja lämmät laitettiin päälle ja sairaanhoitaja kävi säännöllisesti katsomassa olinko kunnossa.
Jäin miettimään jälkeenpäin, että jos olisin ollut nepalilainen olisinko saanut niin vilpitöntä hoitoa? Tuskinpa. Tottakai pystyin maksamaan 200 euron laskun, mutta en ollut koskaan saanut valkoisen ihoni takia erityiskohtelua.

On myös mielenkiintoista työntää nenänsä politiikkaan. Yksi mielenkiintoinen esimerkki on Sujata Koirala, joka on toiminut Nepalissa ministerinä isänsä varjolla vuodesta 2009. Ymmärtääkseni Koirala puuhailee paljon hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa mutta on ihan yhtä korruptoitunut kuin koko valtio itse.

Huomenna aloitan harjoittelun Patanin sairaalassa lasten osastolla. Sunnuntaina on Holi-festivaali. En tiedä lukeeko tätä blogia kukaan mutta ainaki on hyvä purnata.

Kiitos ja kumarrus.
Terveisin Elppa-pelppa.

Kommentit

  1. Alko-Holi festivaali?
    Kai sulla oli joku sairasvakuutuskortti minkä latasit tiskiin eikä tarvinu maksaa mitää?

    VastaaPoista
  2. Holin perimmäinen idea on kuitenkin ehkä olla vesilinjalla ilmapallot ja kaikki mukaan lukien, niillä meitä ainakin heitellään. Mutta alkollakin voi varmaan tuoda lisämaustetta, miksei.

    Sairasvakuutuskortti ei kelvannut, Eeva maksoi Sampon electronillaan. Jalkeenpäin karhutaan ne sitten hyväksi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eka päivä osastolla

Mites tota edes lähtis kuvailemaan? Oli aikamoinen matto jalkojen alta alotus englannissa. Ihan ekaksi tietenkään sulla ei ole minkäänlaisia työvaatteita koska kukaan ei oo niitä tilannu ja teet omissa farkuissa duunia (naminami) ja kukaan ei tunnu edes tietävän että sä oot tullut töihin.  Aloitin siis Watfordin sairaalassa Emergency assestment unitissa eilen, ESAU on kirurgisten potilaiden arviointiyksikkö johon he tulee tavallaan skippaamalla ensiavun ja pääsevät siitä nopeasti mahdolliseen leikkaukseen. Eilen meillä oli suurimmaksi osaksi akuuttivatsapotilaita: munuaisvaivoja sekä umpisuolen tulehduksia. Osastona ESAU on juuri sitä mitä tulin hakemaan: saa olla jaloillaan kokoajan, paljon potilaita ja pääsee tekemään kaikenmoista.  Jokaisella on se uus työpäivä uudella osastolla, sä oot jo uus, siihen ei tarvi enää yhtää ylimääräistä spektaakkelia koska kaikki on ihan tarpeeksi hermostuttavaa ylipäätänsä. Puhumattakaan englannissa missä kaikki käyt kaiken vielä vä...

"Frankly my dear - I dont give a damn"

Aloin tekemään työpankkivuoroja viimeviikolla koska elämä on vaan niin kallista täällä. Pärjäisin ihan ok jos suomessa kela ei haluaisi mun roposia liian paljon tienatuista töistä. Koska maksan mätkyjä pois ennenku tulee edes mätkyjä, joudun tekemään enemmän töitä. Teen siis nyt parin viikon aikana 6x12h putkeen kaksi kertaa yhdellä vapaapäivällä. Onneksi tämä putki loppuu pääsiäiseen jolloin perheeni tulee kylään (Äiti lähetä lisää rahaa tsekit on loppu) Tein ensimmäisen yövuoroni viimeviikolla. Sain onneksi olla rakkaassa emergency assestmentissani ja yö meni osittain hyvinkin mallikkaasti, ajatellen että en saanut tähänkään vuoroon mitään perehdytystä. Pahimmillaan herätin vain yhden lääkärin yöllä. Toinen suurimmista mokistani oli yrittää mennä taukohuoneeseen kun siellä oli toinen hoitaja nukkumassa. Jäin siis oven taakse tunniksi kukkumaan eväineni. Asiahan ei olisi muuten ollut kummoinen mutta kaikki tavarani oli taukohuoneessa ja osastolla on yöllä hemmetin kylmä. Aamulla o...

No jo on ilmoja pidellyt!

On uskomatonta, miten pieni sään muutos saa fiiliksen nousemaan. Tähän asti elämä täällä englannissa on ollut tasaista puurtamista, toivotonta ja pää metsäänpäin menoa. Sitten yhtäkkiä! Aurinko tuli ulos ja elämä maistuu makealta. Tällä kaikella hymyilyllä voi olla myös se takana, että sain gradun palautettua ja saan hakea pian maisteripapereitani. Olihan se "pieni" juttu harteilla. Eilen kävellessä töistä kotiin oli jo aika sellanen fiilis, että englantihan onki ihan okei. Lääkärit on alkaneet kutsua mua etunimellä, oon kehittynyt sairaanhoitajana tuhatkertaisesti, puhun englantia jo sujuvasti (aksentilla) ja olen saanut kavereita. Työ on edelleen sika rankkaa mutta sitä on helpompi kestää. Tässä onnellisuuspöllyssä tilasin myös lennot suomeen. Tulen käymään suomessa nopeasti, mutta silti! Oon ensin Porissa viikonlopun ja siirryn sitten Helsinkiin ihan yhtä pikaisesti. Todella ihanaa tulla käymään suomessa pitkästä aikaa, edellisestä reissusta onkin jo viisi kuukautta ai...