Siirry pääsisältöön

Krasnoyarsk ja Leninin laiva

Meidan ei pitanyt alunperin pysahtya Krasnoyarskiin. Syy tahan etta paatimme tutustua tahan paikkaan oli se, etta Kiril on kotoisin sielta ja ehdottoman ylpea kotikaupungistaan: menemme siis sinne.

Krasnoyarkissa meita oli vastassa Vadin, Kirilin ystava joka halusi nayttaa meille kaupunkia, nahtiinkin sitten kaikenlaista mielenkiintoista kuten laiva jolla Lenin lahti maanpakoon ja ihana nakyma Krasnoyarskin vuorenpaalta alas. Vuorenrinteella oli pieni ortodoksinen kirkko jonka eteen oli laitettu pienia lukkoja. Naa oli juuri naita romanttisia rakkaudenlukkoja johon kaiverretaan pariskunnan nimi ja sen jalkeen avaimet heitetaan menemaan. Ma innostuin ajatuksesta ihan sikana, no oliko yllatys etta Mikko ei innostunut laheskaan yhta paljon :D

Pyydettiin sitten, etta Vadin veis meidat syomaan jotain paikallista aamupalaa. Sain tosi hyvaa keittoa koska yllattaen mun blineissa olikin kanaa vaikka pyysin herkkusienia ja luulin etta kokkikin ymmarsi. Lopulta kuitenkin tapani mukaan oksensin keiton ja kamalimman teen tien viereen natisti lumihankeen. No olipahan ensimmainen kerta talla reissulla.
Ei mitaan vakavampaa, kunhan sen jalkeen paatettiin etta ehka ei jatketa matkaa vuorille vaan kierretaan turvallisia museoita ja Eeva voi nukkua vessassa.

En ma nyt sit lopulta missaan vessassa nukkunut. Me kierreltiin museoita ja olipa muuten mahtava museopaiva! Nahtiin kaikkea neuvostoliittoajoista, afganinsodan uhreihin ja Lenin pitamiin puheisiin. Kaikkein parasta oli, etta Venajan kulttuurimuseossa oli otteita muistakin maailman Lenin-museoista, no mistakohan ne tuotteet oli kuten reilunkaupan lenin kahvi? No Suomesta tietenkin :)

Matka jatkuu.. kohti Irkutsia.

Kommentit

  1. :D Miks Mikko ei innostunut rakkaudenlukoista.. AIVAN IHANA AJATUS.. mä haluuun!!! take care!!

    Veera

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synttärihulinoita ja uusia asuntoja

Pari kuukautta on mennyt tosi nopeaa uusissa duuneissa. Tykkään uudesta paikasta kovasti ja mun työkaverit on aivan huikeita. Työ on silti todella vaativaa ja olen vastuussa melkein joka päivä. Kotoutuksessa on niin tuhat ja sata asiaa jotka voi mennä pieleen ja usein kaikki meneekin niin pieleen kuin mahdollista. Silti, en kaipaa osastotyötä enää yhtään. En tippakaan. Sain asunnon sairaalan alueelta, ihan sairaalan vierestä. Janika oli mitannut että  uudelta kämpältä kestää alle 5minuuttia töihin. Kämppä on siis kaksio, jossa molemmilla meillä on omat huoneet. Asunto on suht uusi ja kiva. Oon ihan innoissani muutosta. Sen lisäksi kämppä sijaitsee myös aivan watfordin stadionin vieressä, eli kun Manchester United tulee pelaamaan täytyy vaan pelata kovasti tinderiä, jos vaikka Zlatan tulis siellä vastaan. 😏 Muuten täällä menee ihan kivasti, juhöittiin 25-vuotiasta Janika-kämppistä tänään ja huomenna takas töihin. Tämähän muikkeli täyttääkin ensviikolla 30.. Apua. Anyway, peace and ...

Eka päivä osastolla

Mites tota edes lähtis kuvailemaan? Oli aikamoinen matto jalkojen alta alotus englannissa. Ihan ekaksi tietenkään sulla ei ole minkäänlaisia työvaatteita koska kukaan ei oo niitä tilannu ja teet omissa farkuissa duunia (naminami) ja kukaan ei tunnu edes tietävän että sä oot tullut töihin.  Aloitin siis Watfordin sairaalassa Emergency assestment unitissa eilen, ESAU on kirurgisten potilaiden arviointiyksikkö johon he tulee tavallaan skippaamalla ensiavun ja pääsevät siitä nopeasti mahdolliseen leikkaukseen. Eilen meillä oli suurimmaksi osaksi akuuttivatsapotilaita: munuaisvaivoja sekä umpisuolen tulehduksia. Osastona ESAU on juuri sitä mitä tulin hakemaan: saa olla jaloillaan kokoajan, paljon potilaita ja pääsee tekemään kaikenmoista.  Jokaisella on se uus työpäivä uudella osastolla, sä oot jo uus, siihen ei tarvi enää yhtää ylimääräistä spektaakkelia koska kaikki on ihan tarpeeksi hermostuttavaa ylipäätänsä. Puhumattakaan englannissa missä kaikki käyt kaiken vielä vä...

No jo on ilmoja pidellyt!

On uskomatonta, miten pieni sään muutos saa fiiliksen nousemaan. Tähän asti elämä täällä englannissa on ollut tasaista puurtamista, toivotonta ja pää metsäänpäin menoa. Sitten yhtäkkiä! Aurinko tuli ulos ja elämä maistuu makealta. Tällä kaikella hymyilyllä voi olla myös se takana, että sain gradun palautettua ja saan hakea pian maisteripapereitani. Olihan se "pieni" juttu harteilla. Eilen kävellessä töistä kotiin oli jo aika sellanen fiilis, että englantihan onki ihan okei. Lääkärit on alkaneet kutsua mua etunimellä, oon kehittynyt sairaanhoitajana tuhatkertaisesti, puhun englantia jo sujuvasti (aksentilla) ja olen saanut kavereita. Työ on edelleen sika rankkaa mutta sitä on helpompi kestää. Tässä onnellisuuspöllyssä tilasin myös lennot suomeen. Tulen käymään suomessa nopeasti, mutta silti! Oon ensin Porissa viikonlopun ja siirryn sitten Helsinkiin ihan yhtä pikaisesti. Todella ihanaa tulla käymään suomessa pitkästä aikaa, edellisestä reissusta onkin jo viisi kuukautta ai...