Siirry pääsisältöön

Tartastaniasta terve!

Paasimme 13 tunnin junamatkan jalkeen Kazaniin, Tartastanian paakaupunkiin.
Junamatka oli todella viihdyttava. Meilla oli hyttikavereina kaksi Kazanilaista aijjaa joiden kanssa jaoimme juomia ja evaita. Meno oli rentoa. Kaverit puhuivat sanoja englantia ja me kaytettiin sanakirjaa etta keskustelu onnistui venajaksi.

Heti ensimmaiseksi kaytiin hankkimassa junaliput Jakaterinburgiin. Ollaan huomattu taalla Venajalla, etta jos vaan mitenkaan mahdollista on asioida fiksusti lipunmyyja neidin kanssa niin ostetaan aina mahdollisimman pitkalle matkoja. Matkat ovat maksaneet tahan mennessa Novosibriskiin asti noin 200 euroa.

Yleensa matkalla kieli on ainoa ongelma. Yleensa minua luullaan Ruskiksi, jonka jalkeen korjaan njiet rusky, Finlandskaya. Venalaiset sitten yrittavat viela puhua venajaa siihen asti etta aletaan Mikon kanssa nostella hartioitamme siihen malliin etta ei todellakaan ymmarreta mita he meille puhuvat. Kuitenkin paljon hymyja on vaihdettu ja meidan auttava Venaja on kohentunut. Olgan tekema lappu on myos ollut mahtava. Sen lisaksi etta meilla on "junalipun osto lappu" meilla on "olen kasvissyoja" lappu seka "missa on tavaransailytys" - lappu.
Silti, vaikka kielimuuri onkin melkoinen, Venalaiset ovat ehdottomasti mahtavimpia tyyppeja mita olen tavannut matkoillani, todella ystavallisia ja auttavaisia.

Meilla oli onneksi Kazanissa yopaikka valmiina, kiitos couchsurfer-sivuston. Meita oli mcdonaldsilla vastassa Skottilainen Aidan, joka paasti meidat kotiinsa jonka jakoi Venalaisen Marinan kanssa. Me kaytiin katselemassa vahan tartastanian kremlinia ja kavin ensimmaista kertaa moskeijassa. En lopulta saanut koskaan selville, kumpi oli Tartastaniassa ensin muslimit vai ortodoksit. Mutta mielenkiintoista oli tutustua muslimivaltaiseeen kaupunkiin keskella Venajaa.

Ensimmaiset itkutkin tuli koettua kun en saanut tilattua kasvisruokaa oikein mitenkaan. En tieda miksi tuloksena tulleet ranskalaiset saivat minut herkistymaan, mutta joskus se matkailu vaan on tallaista. Muuten ollaan selvitty ruokailun kanssa aika hyvin. Se on vahan aina yllatys mita sielta tulee mutta sitahan tama matkailu on.

Illaksi paastiin viela tietysti lampimaan suihkuun ja Aidan oli valmistanut meille mahtavan illallisen. Ilallla viela puhuttiin kulttuurieroista ja kaikesta muusta taivaan ja maan valilla. Kazanista haivyimmekin seuraavana paivana suuntana Jakaterinburg.

LOVELOVE!

EEVA

Kommentit

  1. Mä olen ollu teidän matkassa mukana vaikken olekaan joka tekstiin kommentoinu. Odotan innolla helmikuuta, jolloin kuulen kaiken sulta ihan livenä :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synttärihulinoita ja uusia asuntoja

Pari kuukautta on mennyt tosi nopeaa uusissa duuneissa. Tykkään uudesta paikasta kovasti ja mun työkaverit on aivan huikeita. Työ on silti todella vaativaa ja olen vastuussa melkein joka päivä. Kotoutuksessa on niin tuhat ja sata asiaa jotka voi mennä pieleen ja usein kaikki meneekin niin pieleen kuin mahdollista. Silti, en kaipaa osastotyötä enää yhtään. En tippakaan. Sain asunnon sairaalan alueelta, ihan sairaalan vierestä. Janika oli mitannut että  uudelta kämpältä kestää alle 5minuuttia töihin. Kämppä on siis kaksio, jossa molemmilla meillä on omat huoneet. Asunto on suht uusi ja kiva. Oon ihan innoissani muutosta. Sen lisäksi kämppä sijaitsee myös aivan watfordin stadionin vieressä, eli kun Manchester United tulee pelaamaan täytyy vaan pelata kovasti tinderiä, jos vaikka Zlatan tulis siellä vastaan. 😏 Muuten täällä menee ihan kivasti, juhöittiin 25-vuotiasta Janika-kämppistä tänään ja huomenna takas töihin. Tämähän muikkeli täyttääkin ensviikolla 30.. Apua. Anyway, peace and ...

Eka päivä osastolla

Mites tota edes lähtis kuvailemaan? Oli aikamoinen matto jalkojen alta alotus englannissa. Ihan ekaksi tietenkään sulla ei ole minkäänlaisia työvaatteita koska kukaan ei oo niitä tilannu ja teet omissa farkuissa duunia (naminami) ja kukaan ei tunnu edes tietävän että sä oot tullut töihin.  Aloitin siis Watfordin sairaalassa Emergency assestment unitissa eilen, ESAU on kirurgisten potilaiden arviointiyksikkö johon he tulee tavallaan skippaamalla ensiavun ja pääsevät siitä nopeasti mahdolliseen leikkaukseen. Eilen meillä oli suurimmaksi osaksi akuuttivatsapotilaita: munuaisvaivoja sekä umpisuolen tulehduksia. Osastona ESAU on juuri sitä mitä tulin hakemaan: saa olla jaloillaan kokoajan, paljon potilaita ja pääsee tekemään kaikenmoista.  Jokaisella on se uus työpäivä uudella osastolla, sä oot jo uus, siihen ei tarvi enää yhtää ylimääräistä spektaakkelia koska kaikki on ihan tarpeeksi hermostuttavaa ylipäätänsä. Puhumattakaan englannissa missä kaikki käyt kaiken vielä vä...

No jo on ilmoja pidellyt!

On uskomatonta, miten pieni sään muutos saa fiiliksen nousemaan. Tähän asti elämä täällä englannissa on ollut tasaista puurtamista, toivotonta ja pää metsäänpäin menoa. Sitten yhtäkkiä! Aurinko tuli ulos ja elämä maistuu makealta. Tällä kaikella hymyilyllä voi olla myös se takana, että sain gradun palautettua ja saan hakea pian maisteripapereitani. Olihan se "pieni" juttu harteilla. Eilen kävellessä töistä kotiin oli jo aika sellanen fiilis, että englantihan onki ihan okei. Lääkärit on alkaneet kutsua mua etunimellä, oon kehittynyt sairaanhoitajana tuhatkertaisesti, puhun englantia jo sujuvasti (aksentilla) ja olen saanut kavereita. Työ on edelleen sika rankkaa mutta sitä on helpompi kestää. Tässä onnellisuuspöllyssä tilasin myös lennot suomeen. Tulen käymään suomessa nopeasti, mutta silti! Oon ensin Porissa viikonlopun ja siirryn sitten Helsinkiin ihan yhtä pikaisesti. Todella ihanaa tulla käymään suomessa pitkästä aikaa, edellisestä reissusta onkin jo viisi kuukautta ai...