Postikortteja maailmalta.

Kolme kuukautta alkaa olemaan ohi Nepalissa ja on aika nostaa kytkintä. Luonnollisesti ihmisten tiet eroavat. Itse säästyn kyyneliltä koska olen suhteellisen onnellinen että pääsen vaihtamaan paikkaa. Kyse ei ole siitä, ettenkö olisi nauttinut ajastani Nepalissa vaan ehkä enemminkin siitä, että kaipaan oikeaa elämääni. Elämä Kathmanduussa ei ole ollut helppoa, totta kai mikään elämässä ei muutenkaan ole. Usein kun ihminen astuu uuteen kulttuuriin, roolit vaihtuvat. Ihmiset voivat koota heille sellaisen identiteetin mitä itse haluavat olla. Uusien ihmisten ja asioiden keskellä elämästä voi tulla valheellista. Itsensä pitäminen itsenään on vaikeaa kun saa olla mitä haluaa. Lopullisen reflektion aika onkin vasta kun pääsen kotiin. Lopullinen kulttuuri-shokki onkin vasta edessä kun palataan elämään missä rahat loppuu, on kylmä ja laskuja pitää maksaa. Jatkuvaan kiireeseen on mahdotonta valmistautua maassa missä ajan käsitettä ei juuri ole. Jotta en kuulostaisi liian katkeralta, olen kii...

This is in english because, i have a nepalise keyboard and I hate when I cant write english the proper way.. After I got Mikko and Jaakko back to Kathmandu its been very busy. We started working at Chapagnon- health post. It seems as boring as Patan hospital except the scenary is different. Also we have been gathering data around Chapagnon what means that we have been going through villages collecting data about people, like ex. asking people if they wash their hands and have toilet etc. Its been intresting to see how real nepal people live. Being on the countryside has been great, i really enjoy the clean air and scenery. On tuesday I left with Mikko and Jaakko to Bhaktapur to celebrate the new year 'Bisket Jatra' of course we realised during horrible rain, that we havent made any reservation to the hostels and they were full. Finally we found a nepali man, who was kind enough to find us hotel and it end up like 1500 rupies a room, which was great considering we didnt have any...

Hei! Tässä alkaa viikot mukavasti jo täyttyä! Sairaalaa on enää kaksi päivää jäljellä ja sen jälkeen alkaa comminity-harjoittelu kylässä, jonka nimeä en osaa vielä kirjoittaa tai lausua. Vanhenpien tulon jälkeen päivät on vierineet todella nopeaa. En tiedä kuinka kulttuuri-rikasta kokemusta kerkesin rakkaalle perheelleni tarjota kun tuntuu että koko ajan on ihan armoton kiire. kuitenkin kierrätin äitiä ja isää durpar squarella, Pharpingissa ja Thamelilla. Ruokana tarjoiltiin masala pakoudaa, alua ja padamia. Kerkesin itse kaiken myllerryksen keskellä käymään itse Nagargotissa. Ihana kylä n.32 km päässä, luulin itse (ja olin aivan varma) että oltiin kauempana. Marikan kanssa tappelun jälkeen tulin siihen lopputulokseen että Nagargot ei ollut niin kaukana vaikka sinne ajoikin puolitoista tuntia taksilla. Yleensä en tosin ole väärässä. Toki aikaa meni myös siihen että taksista hajosi rengas. Keskellä matkaa kuski huutaa "Heterika!" Sofian kanssa katsotaan toisiamme hämmästyneenä...

Namaste Nyt on se ihme tapahtunut, tykätään olla sairaalassa. Siis ihan älytön juttu. Aloitettiin siis harjoittelu Gynellä. Siellä oliki ihania länkkärivauvvoja, apinavauvvoihin verrattuna siis michelinmiehiä. apinavauva: alipainoinen nepalivauvva 2kg länkkärivauvva: normaalipainoinen nepalivauvva yli 4kg. Ollaan myös saatu tehdä haavanhoitoa betadinella, ymmärtääkseni suomi on luopunut jo tästä aineesta kasariluvulla mutta google kertoo asiasta tämän verran For more than 4 decades Betadine® Microbicides have been used in homes and hospitals worldwide as an important first line of defense against topical infections. Betadine Microbicides help to reduce bacteria that potentially can cause skin infection. Allekirjoittanut on keskittynyt vauvvojen sylissä pitämiseen kun tytöt ovat puhdistaneet keisarileikkauksen aiheuttamia haavoja (LSCS = Lower segment Cesarian section) Mutta osallistuin urheasti tikkien poistamiseen, ja täytyy myöntää että iho oli naisella ihan kurtulla ja tikit vedetty...

Aika alkaa mennä jo aika lujaa täällä. Tuntuu että aina kun alan maanantaisin kirjoittaa tätä blogia että minulla ei ole enää mitä hajua mitä on tapahtunut ja minä päivänä. Tänään alkoi Gyne harjoittelu. Onnihan on että täällä päivät kuluu. Tavallinen viikon arkipäivä meillä on suurinpiirtein tällainen 05.20 Jenni herää. Sannan torkuttaa. 05.30 Sofia Herää. Sanna torkuttaa. 05.45 Eeva herää. Sanna torkuttaa. 06.20 Tytöt bussipysäkillä ja täydessä bussissa 07.05 Tytöt osastolla. 07.05 Alkaa raportti Nepaliksi josta emme ymmärrä mitään 07.40 Potilas-kierto. Emme edelleenkään ymmärrä mitään. Mutta yritämme seurata diagnooseja ja tervehtiä potilaita. Hyvällä tuurilla gynellä on vauvvoja niin niille saa jokellella. 08.00 Petien petaamista. "can you dust?" "YES!" "Oh you can make a bed?" "YES!" 09.00 Lääkärinkierto/istumista. Seinien tuijottelua. 10.00 Paras hetki päivässä: Ruokatunti. Hyvää ruokaa alle 100 rupiaa annos. 11.00 Takaisin osastolle myöhäs...

tervehdys, Viikot vierähtää tosi nopeasti. Taas olen bakery coffeessa maanantaina päivittämässä blogia, tällä kertaa Kathmandun laaksossa vietettävän hindujuhlan takia. En ole huomannut tänään mitään ihmeellistä niin en tiedä miten juhlaa vietetään. Mutta meidän onni on ettei tarvitse mennä töihin :p En halua vähätellä meidän harjoittelupaikkaa mutta mielummin istun kyllä Dream parkissa kuin töissä :) Koska tämäkin aamu alkoi oksentamalla New roadille nuudeleita, julistan että tänään alkoi viidesviikko vatsataudissa. Älkää kuitenkaan pelästykö, tilanne ei ole mitenkään vakava, pystyn nauttimaan kulttuurista melkein täysin rinnoin. Ja vihdoinkin voin myös kertoa että en ole enää ainut! jätän kuitenkin mainitsematta mitä tulee ja kenenkä päästä. Viikonlopun highlighteja oli ehdottomasti Pharping. 20 km Kathmanduusta sijaitseva kylä jossa asuu ystävämme Maijastiina perheensä kanssa. Oli uskomatonta ottaa taksi (1200 rupiaa edestakaisin) kohti vuoristoa. Yhtäkkiä saasteet oli poissa mutta ...

Hei vaan Nepalista. Arki alkaa rutiinisoitua, enää kaikki 20 ihmistä kuuden ihmisen mini pakussa eivät herätä samanlaista hämmästystä kuin aikaisemmin. Myös yskä, oksentelu ja vatsataudit on ihan tavallista. Huomenna alkaa kirurginen harjoittelu. En yleensä pidä mitään kirjaa mistään maailman ystävänpäivistä tai muista, nepalissa asia on erikseen koska jos kyseessä on joku maailmaa ihmeellisempi pyhä tai juhlapäivä meidän ei tarvitse tehdä töitä. Eli jos en ole koskaan ennen viettänyt naisten päivää niin nyt vietän. Myös hinku pois Kathmanduusta on alkanut, älkää käsittäkö väärin. Ei Nepalista pois, vaan pelkästään tästä haisevasta tomupilvestä, maaseudulle. Tottakai olen myös innoissani siitä, että rakkaat äiti ja iskä tulevat tänne kahden viikon päästä! Ja plus ihana poikaystäväni Mikko ensikuun alussa :) Viikon parhaat/kauheimmat spottaukset: 1) Monkey temple. Ehdottomasti illalla, aamulla täynnä turisteja ja kaikkea tietysti mitä niille voi myydä. Illalla enemmän apinoita ja munkk...