Postikortteja maailmalta.

On jo kauan pitäny kirjottaa ihan perustyöstä täällä osastolla. Ihan että mikä tää sairaanhoitajan arki on. Itsehän en virallisesti ole millään osastolla töissä, mutta todella usein siellä teen töitä koska Letchmore-osastolla on hirveä hoitajapula. Yleensä herään kotona kuudelta, harvemmin syön mitään aamiaista koska ei ole nälkä, usein kyllä pakotan itteeni smoothien tai puuroa. Mehän tuodaan työvaatteet kotiin eli mennään niillä siis myös töihin. Nykyään onneksi meillä on myös töistä saadut hupparit niin omia vaatteita päällä on alusvaatteiden lisäksi vaan sukat joita roudataan bakteerien maailmaan edes takasin. Töihin kävely kestää noin 10 min ja olen siellä aina tasan tarkkaa pari minuuttia myöhässä. Kävelen siis suoraan aamurapsalle. Aamurapsalla viime yön vastuuhoitaja käy kaikki 22 potilasta, diagnoosit, aikaisemmat diagnoosit ja tämän hetken intervaatiot. Esimerkiksi  - 77 years old - Bowel obstruction - T2DM, Asthma, CVA - ED - Mobile with frame, waterlow score 11, Mus...

Tiistaina oli vihdoinkin kauan odotettu työhaastattelu ja hupsista kun sain kuin sainkin sen työn. Itse haastattelu kesti alle 10min, jossa lähinnä kyseltiin mitä oon aikasemmin tehnyt ja milloin voin aloittaa. Seuraavaksi menin suoraan pomolle sanomaan että lopetan, kuten voitte kuvitella hän ei ollut kovin iloinen. Hän vaan käski kirjottaa irtisanomislausunnon ja vaati lyhyehkön KAHDEN KUUKAUDEN irtisanomisajan. Hikoilin kuin pieni sika koko kahden minuutin keskustelun ajan ja pomo näytti siltä että hän haluaa kyniä mut elävältä.  Seuraava duunini alkaa siis kesäkuussa ja se tulee olemaan 'discharge lounge'. Tulen siis olemaan aikalailla toimistotäti, mutta sairaanhoitajan vakityö samalla palkalla niin voin sanoo suoraan että I couldnt care less. Oon niin uskomattoman rikkii tän nykyisen työn kanssa. Tuntuu että jokapäivä oon vaan väsyneempi ja stressaantunu. Mua ei kiinnosta enkä jaksa tehdä mitään. Herään pari kertaa yössä näkemään painajaisia ja otan vaan nyt siis oman ter...

Pari viikkoa on taas vierähtänyt rakkaassa ihanassa Watford generalissa. Eilen nukuin ensimmäisen kerran ikinä pommiin. En yhtään ihmettele kun nukun nykään niin huonosti. Olin kuitenkin töissä jo 7.30 niin ei mitään hätää, hommiin vaan. Tässä on itse kukanenkin ollu hermoromahduksen partaalla mikä osoittaa vaan, että kuinka tärkeää on nukkua yönsä hyvin. Ensiviikolla oon menossa työhaastatteluun dischargeloungeen eli kotoutusoastolle. Täällä sairaalassa on oma osastonsa kotoutujille, joka helpottaa sairaalan ressiä, koska potilaat voidaan lähettää osastolle odottamaan papereita ja lääkkeitä, mikä vapauttaa paikan osastolta. Sairaala on itsessään valtava ja sen on pakko kulkea kokoajan vauhdilla, ei ole päivääkään, etteikö ensiapu olisi yltäpäältä täynnä ja potilaita pitkin käytäviä. Itsessään työ ei tule olemaan kauhean vaativaa, lähinnä lääkkeitä ja puhelimeen vastaamista, mutta teen mitä tahansa että pääsen stressaavasta ympäristöstä pois. Kaikki on silti ihan hyvin vaikka tää e...

Elämä englannissa on yhtä vuoristorataa. Välillä tuntuu että töissä rullaa kaikki, välillä tuntuu että saan sanomista mistä tahansa asiasta. Kaikki sanomiset nakertaa niin kuin orava jäistä käpyä. Koskaan en ole joutunut töissäni olemaan niin monta kertaa "puhuttelussa". Olo on kuinka jollain sh-opiskelijalla. Eilen pomo joutui nuhtelemaan minua siitä, että en ollut täyttänyt papereihin iltakiertoja.  Pomon mukaan saan koko osaston näyttämään huonolta. Vihaan selityksiä. Sen sijaan että sanoisin, että HCA-parini oli sanonut minulle että ne on tehty, vastasin vaan pomolle "No excuses - It wont happen again". Toinen esimies sanoi, että minun täytyy priorisoida työni. Englantilainen superhoitaja pystyy tähän.  Minulta jokainen 10 min mitä juoksen lääkäreiden perässä on potilaiden paperitöistä pois.  Selityksiä selityksiä. Ja miten täällä muuten kukaan tietää mitä olet tehnyt; se pitää olla paperilla. Ei mitään merkitystä muulla. Osasto sai kuitenkin lopulta 88%...

Aloin tekemään työpankkivuoroja viimeviikolla koska elämä on vaan niin kallista täällä. Pärjäisin ihan ok jos suomessa kela ei haluaisi mun roposia liian paljon tienatuista töistä. Koska maksan mätkyjä pois ennenku tulee edes mätkyjä, joudun tekemään enemmän töitä. Teen siis nyt parin viikon aikana 6x12h putkeen kaksi kertaa yhdellä vapaapäivällä. Onneksi tämä putki loppuu pääsiäiseen jolloin perheeni tulee kylään (Äiti lähetä lisää rahaa tsekit on loppu) Tein ensimmäisen yövuoroni viimeviikolla. Sain onneksi olla rakkaassa emergency assestmentissani ja yö meni osittain hyvinkin mallikkaasti, ajatellen että en saanut tähänkään vuoroon mitään perehdytystä. Pahimmillaan herätin vain yhden lääkärin yöllä. Toinen suurimmista mokistani oli yrittää mennä taukohuoneeseen kun siellä oli toinen hoitaja nukkumassa. Jäin siis oven taakse tunniksi kukkumaan eväineni. Asiahan ei olisi muuten ollut kummoinen mutta kaikki tavarani oli taukohuoneessa ja osastolla on yöllä hemmetin kylmä. Aamulla o...

Englanti elämää on takana nyt kaksi kokonaista kuukautta, aikamoiseen pyöritykseen on tässä joutunut elämänsä kanssa mutta riskejä on tehtävä ja elämä jatkuu. Me ollaan oltu jo useampi viikko niin ylityöllistettyjä etttä itsekkin vaan hekottelen ittellenni töissä että mitä helvettiä mä teen täällä. Viime yönä ystäväni romanialainen Christina oli yksin yö-vuorossa sairaanhoitajana. Suomessa tää ehkä onnistuis joissakin paikoissa, mutta koska täällä meidän "health care assistantit" eivät saa kirjaimellisesti tehdä mitään, mitä meidän lähihoitajat saisivta suomessa tehdä, ei heistä ole juurikaan apua sairaanhoidossa. Voitte kuvitella, kun tulen 12h työvuorooni yön jälkeen ja kaikki lääkkeet on jakamatta, tilaukset tekemättä, jne. Tulee olemaan rankka päivä koska joudut aina kuluttamaan ensimmäiset kaksi tuntia hoitaaksesi asioita joita on toinen hoitaja joutunut jättämään tekemättä. Viimeviikolla kun kävin töissä, jouduin taas pomon koppiin.  Pomo pyysi minulta anteeksi että...

Käytiin tossa kämppistyttöjen kanss vähän hurvittelemassa Nizzassa ja Monacossa. Tarkoitushan oli käydä vähän keräämässä aurinkoa talteen sateiseen Englantiin mutta Nizzassa oli ihan yhtä tylsä ilma melkein koko viikonlopun. Kivaa silti riitti, saatiin relattua ja syötiin hyvin. Täältä etelästä sit huomenna kotia, lomaa on onneks ruhtinaalisesti vielä perjantaihin asti jäljellä! Eevis