Postikortteja maailmalta.

Vietin viikonlopun suomessa. Olen viimeisen kahdeksan kuukauden aikana viettänyt suomessa alle kaksi viikkoa. Suomessa vierailu luo aina aikamoista reflektiota elämälle ja asumiselle. Tästä reissusta jäi todella kaksia-jakoinen olo. Ihan miettimällä nyt mietin plussi ja miinuksia molempien paikkojen välillä. Tässä pari esimerkkiä: Lontoo/Englanti - Paskatyö - Paska systeemi hoitaa mitään asiaa - Kallista asua + Aina tekemistä + 24/h takeaway + Kaiken keskiössä + Palkka ja etenemismahdollisuudet työelämässä Helsinki/Suomi - Ketjutustyö - Paska sää - Unelmientappamis -asenne - Ylläteksetön elämä + Halpa vuokra + Asiat hoituu helposti Tällä hetkellä Suomi on kuitenkin vain paikka missä vieraillaan ja asun täällä toistaiseksi. Aloitan uuden työn alle kuukauden päästä, ehkä siitä aukeaa uusi sivu. Sain tänään uuden työpaikan työtarjouksen ja se näytti ihan hyvältä. Eli vanha pomo on sanonut että oon ihan ok ja englannin rikosrekisteristä ei ...

Sain tänään kivan yllätyksen kun tulin töihin yövuoroon. Tupa täynnä aivan sairaan kipeitä ihmisiä. Esaussa oli käyny 26 potilasta ja mulle jäi 10 ihmistä ihmeteltäväksi. Ensinnäkin sairaala oli ihan tukossa nii eihän siellä ollu paikkoja kellekkää. Riemua repi myös narkki joka oli vetäny heroiinia muualle kuin suoneen mikä oli jättänyt kauniin tulehtuneen käden jäljelle. Pari veemäistä mummoa myös itki miksi nuoret naiset saa olla sängyssä mutta hänen täytyy olla nojatuolissa. Tuhat ja sata kertaa "im so sorry" "i am so sorry" "I am so sorry" jokaiselle. Erikseen. Kolme kertaa. Lopulta saatiin paikka jokaiselle. Lääkäri kerkes jo valituksensa mulle sanoa kun en saa kanyloida. Lupas tehdä valituksen johtoportaaseen. sanoin että anna mennä, että en kanuloi ketään jos ei ole hätätilanne. Lopulta yksi potilas nojatuolissa. Tramadolia naamaan ja potilas unille, lopuille korvatulpat korviin ja pahoittelut. Edessä neljän ihmisen paperit jotka pitäisi taiteilla p...

On uskomatonta, miten pieni sään muutos saa fiiliksen nousemaan. Tähän asti elämä täällä englannissa on ollut tasaista puurtamista, toivotonta ja pää metsäänpäin menoa. Sitten yhtäkkiä! Aurinko tuli ulos ja elämä maistuu makealta. Tällä kaikella hymyilyllä voi olla myös se takana, että sain gradun palautettua ja saan hakea pian maisteripapereitani. Olihan se "pieni" juttu harteilla. Eilen kävellessä töistä kotiin oli jo aika sellanen fiilis, että englantihan onki ihan okei. Lääkärit on alkaneet kutsua mua etunimellä, oon kehittynyt sairaanhoitajana tuhatkertaisesti, puhun englantia jo sujuvasti (aksentilla) ja olen saanut kavereita. Työ on edelleen sika rankkaa mutta sitä on helpompi kestää. Tässä onnellisuuspöllyssä tilasin myös lennot suomeen. Tulen käymään suomessa nopeasti, mutta silti! Oon ensin Porissa viikonlopun ja siirryn sitten Helsinkiin ihan yhtä pikaisesti. Todella ihanaa tulla käymään suomessa pitkästä aikaa, edellisestä reissusta onkin jo viisi kuukautta ai...

On jo kauan pitäny kirjottaa ihan perustyöstä täällä osastolla. Ihan että mikä tää sairaanhoitajan arki on. Itsehän en virallisesti ole millään osastolla töissä, mutta todella usein siellä teen töitä koska Letchmore-osastolla on hirveä hoitajapula. Yleensä herään kotona kuudelta, harvemmin syön mitään aamiaista koska ei ole nälkä, usein kyllä pakotan itteeni smoothien tai puuroa. Mehän tuodaan työvaatteet kotiin eli mennään niillä siis myös töihin. Nykyään onneksi meillä on myös töistä saadut hupparit niin omia vaatteita päällä on alusvaatteiden lisäksi vaan sukat joita roudataan bakteerien maailmaan edes takasin. Töihin kävely kestää noin 10 min ja olen siellä aina tasan tarkkaa pari minuuttia myöhässä. Kävelen siis suoraan aamurapsalle. Aamurapsalla viime yön vastuuhoitaja käy kaikki 22 potilasta, diagnoosit, aikaisemmat diagnoosit ja tämän hetken intervaatiot. Esimerkiksi  - 77 years old - Bowel obstruction - T2DM, Asthma, CVA - ED - Mobile with frame, waterlow score 11, Mus...

Tiistaina oli vihdoinkin kauan odotettu työhaastattelu ja hupsista kun sain kuin sainkin sen työn. Itse haastattelu kesti alle 10min, jossa lähinnä kyseltiin mitä oon aikasemmin tehnyt ja milloin voin aloittaa. Seuraavaksi menin suoraan pomolle sanomaan että lopetan, kuten voitte kuvitella hän ei ollut kovin iloinen. Hän vaan käski kirjottaa irtisanomislausunnon ja vaati lyhyehkön KAHDEN KUUKAUDEN irtisanomisajan. Hikoilin kuin pieni sika koko kahden minuutin keskustelun ajan ja pomo näytti siltä että hän haluaa kyniä mut elävältä.  Seuraava duunini alkaa siis kesäkuussa ja se tulee olemaan 'discharge lounge'. Tulen siis olemaan aikalailla toimistotäti, mutta sairaanhoitajan vakityö samalla palkalla niin voin sanoo suoraan että I couldnt care less. Oon niin uskomattoman rikkii tän nykyisen työn kanssa. Tuntuu että jokapäivä oon vaan väsyneempi ja stressaantunu. Mua ei kiinnosta enkä jaksa tehdä mitään. Herään pari kertaa yössä näkemään painajaisia ja otan vaan nyt siis oman ter...

Pari viikkoa on taas vierähtänyt rakkaassa ihanassa Watford generalissa. Eilen nukuin ensimmäisen kerran ikinä pommiin. En yhtään ihmettele kun nukun nykään niin huonosti. Olin kuitenkin töissä jo 7.30 niin ei mitään hätää, hommiin vaan. Tässä on itse kukanenkin ollu hermoromahduksen partaalla mikä osoittaa vaan, että kuinka tärkeää on nukkua yönsä hyvin. Ensiviikolla oon menossa työhaastatteluun dischargeloungeen eli kotoutusoastolle. Täällä sairaalassa on oma osastonsa kotoutujille, joka helpottaa sairaalan ressiä, koska potilaat voidaan lähettää osastolle odottamaan papereita ja lääkkeitä, mikä vapauttaa paikan osastolta. Sairaala on itsessään valtava ja sen on pakko kulkea kokoajan vauhdilla, ei ole päivääkään, etteikö ensiapu olisi yltäpäältä täynnä ja potilaita pitkin käytäviä. Itsessään työ ei tule olemaan kauhean vaativaa, lähinnä lääkkeitä ja puhelimeen vastaamista, mutta teen mitä tahansa että pääsen stressaavasta ympäristöstä pois. Kaikki on silti ihan hyvin vaikka tää e...

Elämä englannissa on yhtä vuoristorataa. Välillä tuntuu että töissä rullaa kaikki, välillä tuntuu että saan sanomista mistä tahansa asiasta. Kaikki sanomiset nakertaa niin kuin orava jäistä käpyä. Koskaan en ole joutunut töissäni olemaan niin monta kertaa "puhuttelussa". Olo on kuinka jollain sh-opiskelijalla. Eilen pomo joutui nuhtelemaan minua siitä, että en ollut täyttänyt papereihin iltakiertoja.  Pomon mukaan saan koko osaston näyttämään huonolta. Vihaan selityksiä. Sen sijaan että sanoisin, että HCA-parini oli sanonut minulle että ne on tehty, vastasin vaan pomolle "No excuses - It wont happen again". Toinen esimies sanoi, että minun täytyy priorisoida työni. Englantilainen superhoitaja pystyy tähän.  Minulta jokainen 10 min mitä juoksen lääkäreiden perässä on potilaiden paperitöistä pois.  Selityksiä selityksiä. Ja miten täällä muuten kukaan tietää mitä olet tehnyt; se pitää olla paperilla. Ei mitään merkitystä muulla. Osasto sai kuitenkin lopulta 88%...