Siirry pääsisältöön

Tekstit

Kun muut äänestää kohtalostasi

T änään on ollut jännä päivä. Tänään britit ovat äänestäneet jäämisestä Euroopan Unioniin. Jännää asiasta tekee sen, että ei ole mitään hajua mitä tämä tarkoittaa meille maahanmuuttajille jos Iso-Britannia päättää jättää euroopan unionin. Miten käy meidän tulevaisuuden tässä maassa? Ei mitään hajua. Kyseessähän on neuvoa antava kansanäänestys, jossa toivottavasti lopputulos on #Bremain. Olen vasta alkanut nauttimaan olostani täällä, olisi kamalaa lähteä nyt. Vaikka kävisi #Brexit, en tiedä miten meihin ulkomaalaisiin suhtaudutaan sen jälkeen. Nyt niin monikulttuurinen britannia tuntuu uhkaavalta ja tuntuu että minun pitäisi todistaa olemistani ja elämistäni täällä entistä enemmän. Maahanmuutto britanniaan on yksi kulmakiviä tässä äänestyksessä. " EU-maana Britannia ei saa rajoittaa muista jäsenmaista tulevaa muuttoa. Brexitiä eli EU-eroa ajavan leirin mukaan eurooppalaiset tulijat vievät työpaikat ja täyttävät koulut, terveysasemat ja asuntojonot. Vain lähtö unionista antaisi ohja...

Uudet duunit

Aloitin uuden työn "kotoutuksessa", dischargeloungessa. Kotoutus sanana on vähän virheellinen, koska minulla ei ole mitään tekemistä varsinaisen kotoutuksen kanssa. Osastot lähettävät potilaat meille "loungeen" odottamaan kotiinpääsyä, varsinainen kotoutussuunnittelu on jo tehty osastolla. Minun tehtävä on lähinnä suunnitella ja pitää huolta, että potilailla on heidän lääkkeensä ja kyyti kotiin. Työ kuulostaa todella helpolta (ja osastotyöhön verrattuna onkin) mutta tähänkin työhön liittyy omat niksinsä. Olen kuitenkin todella iloinen, että sain tämän työn koska se on niin kaukana osaston stressistä ja kiireestä. Meidän ongelmat ovat lähinnä joskus tuntikausia odottavat potilaat ja kuljetuksen takkuilu. Sairaala maksaa kaikkien potilaiden lääkkeet ja kuljetus on ilmaista, siispä myös siinä kestää usein 1-3 tuntia. Vanhalle kuin nuorelle tämä on pitkä aika kun haluaisi kotiin jo kovasti. Uudet vaatteet, mekko, sukkahousut ja kengät. Näillä porskutetaan nyt ainakin pu...

When in Rome..

... You Do as Romans do Olin niin loman tarpeessa. Onneksi pääsin lomalle Italiaan ystäväni Mallan kanssa viideksi päiväksi. Loma oli aivan ihana, syötiin vatsamme täyteen, juotiin viiniä ja nähtiin kaikki nähtävyydet, eli aivan täydellinen loma. Sattumalta myös lapsuuden ystäväni Salla oli reissulla samaan aikaan, niin näin häntä ja vanhaa ylä-aste kaveria Ellinooraa sattumalta Roomassa. Ellinoora oli asunut Roomassa aikaisemmin ja puhui italiaa, joten hän oli ehdottoman hyvä turistiopas mulle ja Sallalle.  Yksi Rooman kohokohdista oli ehdottomasti Vatikaani. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja jonotettiin vain vähän päälle kaksi tuntia, että päästiin sikstuksen kappeliin. Jos et halua jonottaa sisälle, mene paikalle aamulla, silloinkin on jono, mutta sisällä on tilaa eli jono vetää nopeasti. Me ei asiaa sen enempää ajateltu, niin oltiin jonossa sitten tovi. Mutta mikäs siinä auringossa oli pällistellä, juotiin limua ja syötiin ylihintaista jäätelöä. Itselleni tämä oli kok...

Adventure of lifetime

Alkaa olla aikamoinen viimeinen countdown ESAU:ssa. Otin tänään saikkupäivän itselleni eli toisin sanoen jäin vuosilomalleni tänään. Pomo ei varmasti ole iloinen tästä, mutta eipä toisaalta kiinnosta. Mulla on siis enää kolme vuoroa jäljellä vanhalla osastolla ja sitten pääsen uuteen paikkaan. Kävin jo tapaamassa uutta pomoa ja tilaamassa itselleni hoitsumekon! Ensin ajattelin että omg en ikinä tule käyttämään mitään hoitsumekkoa mutta tässä hyvinkin vanhanaikaisessa yhteiskunnassa se näyttää ihan kivalta! Pidän vielä kuitenkin tallessa kaikenvaralta ainakin toisen vanhoista tunikoistani, enkä palauta niitä vanhalle pomolle ihan vielä. Perinteinen hoitsumekko, mekon kanssa saa käyttää vain mustia tai ihonvärisiä sukkahousuja. Kengät tulee olla mustat. Kesällä voi saada luvan esimieheltä ottaa sukkahousut pois jalasta. Tässä on ollut vähän kaikenlaista sen jälkeen kun tulin suomesta. Koska olen vähän tyhmä, olin lähettänyt graduni kansitukseen pariviikkoa sitten, ajatellen et...

Suomifinlanperkele

Vietin viikonlopun suomessa. Olen viimeisen kahdeksan kuukauden aikana viettänyt suomessa alle kaksi viikkoa. Suomessa vierailu luo aina aikamoista reflektiota elämälle ja asumiselle. Tästä reissusta jäi todella kaksia-jakoinen olo. Ihan miettimällä nyt mietin plussi ja miinuksia molempien paikkojen välillä. Tässä pari esimerkkiä: Lontoo/Englanti - Paskatyö - Paska systeemi hoitaa mitään asiaa - Kallista asua + Aina tekemistä + 24/h takeaway + Kaiken keskiössä + Palkka ja etenemismahdollisuudet työelämässä Helsinki/Suomi - Ketjutustyö - Paska sää - Unelmientappamis -asenne - Ylläteksetön elämä + Halpa vuokra + Asiat hoituu helposti Tällä hetkellä Suomi on kuitenkin vain paikka missä vieraillaan ja asun täällä toistaiseksi. Aloitan uuden työn alle kuukauden päästä, ehkä siitä aukeaa uusi sivu. Sain tänään uuden työpaikan työtarjouksen ja se näytti ihan hyvältä. Eli vanha pomo on sanonut että oon ihan ok ja englannin rikosrekisteristä ei ...

C'est la vie

Sain tänään kivan yllätyksen kun tulin töihin yövuoroon. Tupa täynnä aivan sairaan kipeitä ihmisiä. Esaussa oli käyny 26 potilasta ja mulle jäi 10 ihmistä ihmeteltäväksi. Ensinnäkin sairaala oli ihan tukossa nii eihän siellä ollu paikkoja kellekkää. Riemua repi myös narkki joka oli vetäny heroiinia muualle kuin suoneen mikä oli jättänyt kauniin tulehtuneen käden jäljelle. Pari veemäistä mummoa myös itki miksi nuoret naiset saa olla sängyssä mutta hänen täytyy olla nojatuolissa. Tuhat ja sata kertaa "im so sorry" "i am so sorry" "I am so sorry" jokaiselle. Erikseen. Kolme kertaa. Lopulta saatiin paikka jokaiselle. Lääkäri kerkes jo valituksensa mulle sanoa kun en saa kanyloida. Lupas tehdä valituksen johtoportaaseen. sanoin että anna mennä, että en kanuloi ketään jos ei ole hätätilanne. Lopulta yksi potilas nojatuolissa. Tramadolia naamaan ja potilas unille, lopuille korvatulpat korviin ja pahoittelut. Edessä neljän ihmisen paperit jotka pitäisi taiteilla p...

No jo on ilmoja pidellyt!

On uskomatonta, miten pieni sään muutos saa fiiliksen nousemaan. Tähän asti elämä täällä englannissa on ollut tasaista puurtamista, toivotonta ja pää metsäänpäin menoa. Sitten yhtäkkiä! Aurinko tuli ulos ja elämä maistuu makealta. Tällä kaikella hymyilyllä voi olla myös se takana, että sain gradun palautettua ja saan hakea pian maisteripapereitani. Olihan se "pieni" juttu harteilla. Eilen kävellessä töistä kotiin oli jo aika sellanen fiilis, että englantihan onki ihan okei. Lääkärit on alkaneet kutsua mua etunimellä, oon kehittynyt sairaanhoitajana tuhatkertaisesti, puhun englantia jo sujuvasti (aksentilla) ja olen saanut kavereita. Työ on edelleen sika rankkaa mutta sitä on helpompi kestää. Tässä onnellisuuspöllyssä tilasin myös lennot suomeen. Tulen käymään suomessa nopeasti, mutta silti! Oon ensin Porissa viikonlopun ja siirryn sitten Helsinkiin ihan yhtä pikaisesti. Todella ihanaa tulla käymään suomessa pitkästä aikaa, edellisestä reissusta onkin jo viisi kuukautta ai...