Siirry pääsisältöön

kahden maan kansalainen

Moikka.

Nyt sairaalasta palanneena jäin pohtimaan maailman eriarvoisuutta. Olin siis hyvin huonossa kunnossa tiistaina tyttöjen mennessä sairaalaan, menin Kanadalaisella klinikalle (Ciwic)joka on kyllä myöhemmin amerikkalaisten omistajien hallussa kramppieni kanssa. Sairaala oli tosi siisti, lääkäri oli britti ja sairaanhoitaja ranskalainen. Pian sain antibiootteja tiputellen suoneen ja olo parani lopulta.

Missään vaiheessa ei kysytty onko mulla rahaa hoitoon, vaan pöytään kannettiin juomia ja lämmät laitettiin päälle ja sairaanhoitaja kävi säännöllisesti katsomassa olinko kunnossa.
Jäin miettimään jälkeenpäin, että jos olisin ollut nepalilainen olisinko saanut niin vilpitöntä hoitoa? Tuskinpa. Tottakai pystyin maksamaan 200 euron laskun, mutta en ollut koskaan saanut valkoisen ihoni takia erityiskohtelua.

On myös mielenkiintoista työntää nenänsä politiikkaan. Yksi mielenkiintoinen esimerkki on Sujata Koirala, joka on toiminut Nepalissa ministerinä isänsä varjolla vuodesta 2009. Ymmärtääkseni Koirala puuhailee paljon hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa mutta on ihan yhtä korruptoitunut kuin koko valtio itse.

Huomenna aloitan harjoittelun Patanin sairaalassa lasten osastolla. Sunnuntaina on Holi-festivaali. En tiedä lukeeko tätä blogia kukaan mutta ainaki on hyvä purnata.

Kiitos ja kumarrus.
Terveisin Elppa-pelppa.

Kommentit

  1. Alko-Holi festivaali?
    Kai sulla oli joku sairasvakuutuskortti minkä latasit tiskiin eikä tarvinu maksaa mitää?

    VastaaPoista
  2. Holin perimmäinen idea on kuitenkin ehkä olla vesilinjalla ilmapallot ja kaikki mukaan lukien, niillä meitä ainakin heitellään. Mutta alkollakin voi varmaan tuoda lisämaustetta, miksei.

    Sairasvakuutuskortti ei kelvannut, Eeva maksoi Sampon electronillaan. Jalkeenpäin karhutaan ne sitten hyväksi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synttärihulinoita ja uusia asuntoja

Pari kuukautta on mennyt tosi nopeaa uusissa duuneissa. Tykkään uudesta paikasta kovasti ja mun työkaverit on aivan huikeita. Työ on silti todella vaativaa ja olen vastuussa melkein joka päivä. Kotoutuksessa on niin tuhat ja sata asiaa jotka voi mennä pieleen ja usein kaikki meneekin niin pieleen kuin mahdollista. Silti, en kaipaa osastotyötä enää yhtään. En tippakaan. Sain asunnon sairaalan alueelta, ihan sairaalan vierestä. Janika oli mitannut että  uudelta kämpältä kestää alle 5minuuttia töihin. Kämppä on siis kaksio, jossa molemmilla meillä on omat huoneet. Asunto on suht uusi ja kiva. Oon ihan innoissani muutosta. Sen lisäksi kämppä sijaitsee myös aivan watfordin stadionin vieressä, eli kun Manchester United tulee pelaamaan täytyy vaan pelata kovasti tinderiä, jos vaikka Zlatan tulis siellä vastaan. 😏 Muuten täällä menee ihan kivasti, juhöittiin 25-vuotiasta Janika-kämppistä tänään ja huomenna takas töihin. Tämähän muikkeli täyttääkin ensviikolla 30.. Apua. Anyway, peace and ...

Eka päivä osastolla

Mites tota edes lähtis kuvailemaan? Oli aikamoinen matto jalkojen alta alotus englannissa. Ihan ekaksi tietenkään sulla ei ole minkäänlaisia työvaatteita koska kukaan ei oo niitä tilannu ja teet omissa farkuissa duunia (naminami) ja kukaan ei tunnu edes tietävän että sä oot tullut töihin.  Aloitin siis Watfordin sairaalassa Emergency assestment unitissa eilen, ESAU on kirurgisten potilaiden arviointiyksikkö johon he tulee tavallaan skippaamalla ensiavun ja pääsevät siitä nopeasti mahdolliseen leikkaukseen. Eilen meillä oli suurimmaksi osaksi akuuttivatsapotilaita: munuaisvaivoja sekä umpisuolen tulehduksia. Osastona ESAU on juuri sitä mitä tulin hakemaan: saa olla jaloillaan kokoajan, paljon potilaita ja pääsee tekemään kaikenmoista.  Jokaisella on se uus työpäivä uudella osastolla, sä oot jo uus, siihen ei tarvi enää yhtää ylimääräistä spektaakkelia koska kaikki on ihan tarpeeksi hermostuttavaa ylipäätänsä. Puhumattakaan englannissa missä kaikki käyt kaiken vielä vä...

Hedelmäcoktaili ilman lisäaineita

Ihmiset jotka tuntevat minut, tietävät että minulla ei ole jääkaapissa juuri koskaan mitään. Täällä on sama juttu. Ruoka maksaa paikallisessa warungissa euron luokkaa ja keittiöni täällä ei ole mikään ihmeellinen. Pidän jääkaapissa juomia lähinnä.Pari viikkoa sitten innostuin ostamaan hedelmiä paikallisesta marketista. Meidän kylältä saa lähinnä hyvin vihreitä banaaneja sekä mangoja. Tutustuin siis markisaan, mangostaniin, litsiin sekä salakiin, joista aikaisemmin tunsin ainoastaan litsin sekä markisan, joka suomessa tunnetaan myös nimellä passionhedelmä. Markisa Markisa . Kokemus oli yllättävä, koska en millään osannut yhdistää markisaa passionhedelmään koska maku täällä tropiikissa on aika erilainen, toki myös suomessa passionhedelmä on rutussa sekä tummanvärinen kun täällä markisa on kimmoisa ja keltainen, vähän niinkuin päärynän ja mandariinin sekoitus. Tutkimustyötä tehdessä selvisikin, että passionfruitia on kahta eri lajiketta ja itse söin juuri tätä golden passion frui...