Postikortteja maailmalta.

Namaste Nyt on se ihme tapahtunut, tykätään olla sairaalassa. Siis ihan älytön juttu. Aloitettiin siis harjoittelu Gynellä. Siellä oliki ihania länkkärivauvvoja, apinavauvvoihin verrattuna siis michelinmiehiä. apinavauva: alipainoinen nepalivauvva 2kg länkkärivauvva: normaalipainoinen nepalivauvva yli 4kg. Ollaan myös saatu tehdä haavanhoitoa betadinella, ymmärtääkseni suomi on luopunut jo tästä aineesta kasariluvulla mutta google kertoo asiasta tämän verran For more than 4 decades Betadine® Microbicides have been used in homes and hospitals worldwide as an important first line of defense against topical infections. Betadine Microbicides help to reduce bacteria that potentially can cause skin infection. Allekirjoittanut on keskittynyt vauvvojen sylissä pitämiseen kun tytöt ovat puhdistaneet keisarileikkauksen aiheuttamia haavoja (LSCS = Lower segment Cesarian section) Mutta osallistuin urheasti tikkien poistamiseen, ja täytyy myöntää että iho oli naisella ihan kurtulla ja tikit vedetty...

Aika alkaa mennä jo aika lujaa täällä. Tuntuu että aina kun alan maanantaisin kirjoittaa tätä blogia että minulla ei ole enää mitä hajua mitä on tapahtunut ja minä päivänä. Tänään alkoi Gyne harjoittelu. Onnihan on että täällä päivät kuluu. Tavallinen viikon arkipäivä meillä on suurinpiirtein tällainen 05.20 Jenni herää. Sannan torkuttaa. 05.30 Sofia Herää. Sanna torkuttaa. 05.45 Eeva herää. Sanna torkuttaa. 06.20 Tytöt bussipysäkillä ja täydessä bussissa 07.05 Tytöt osastolla. 07.05 Alkaa raportti Nepaliksi josta emme ymmärrä mitään 07.40 Potilas-kierto. Emme edelleenkään ymmärrä mitään. Mutta yritämme seurata diagnooseja ja tervehtiä potilaita. Hyvällä tuurilla gynellä on vauvvoja niin niille saa jokellella. 08.00 Petien petaamista. "can you dust?" "YES!" "Oh you can make a bed?" "YES!" 09.00 Lääkärinkierto/istumista. Seinien tuijottelua. 10.00 Paras hetki päivässä: Ruokatunti. Hyvää ruokaa alle 100 rupiaa annos. 11.00 Takaisin osastolle myöhäs...

tervehdys, Viikot vierähtää tosi nopeasti. Taas olen bakery coffeessa maanantaina päivittämässä blogia, tällä kertaa Kathmandun laaksossa vietettävän hindujuhlan takia. En ole huomannut tänään mitään ihmeellistä niin en tiedä miten juhlaa vietetään. Mutta meidän onni on ettei tarvitse mennä töihin :p En halua vähätellä meidän harjoittelupaikkaa mutta mielummin istun kyllä Dream parkissa kuin töissä :) Koska tämäkin aamu alkoi oksentamalla New roadille nuudeleita, julistan että tänään alkoi viidesviikko vatsataudissa. Älkää kuitenkaan pelästykö, tilanne ei ole mitenkään vakava, pystyn nauttimaan kulttuurista melkein täysin rinnoin. Ja vihdoinkin voin myös kertoa että en ole enää ainut! jätän kuitenkin mainitsematta mitä tulee ja kenenkä päästä. Viikonlopun highlighteja oli ehdottomasti Pharping. 20 km Kathmanduusta sijaitseva kylä jossa asuu ystävämme Maijastiina perheensä kanssa. Oli uskomatonta ottaa taksi (1200 rupiaa edestakaisin) kohti vuoristoa. Yhtäkkiä saasteet oli poissa mutta ...

Hei vaan Nepalista. Arki alkaa rutiinisoitua, enää kaikki 20 ihmistä kuuden ihmisen mini pakussa eivät herätä samanlaista hämmästystä kuin aikaisemmin. Myös yskä, oksentelu ja vatsataudit on ihan tavallista. Huomenna alkaa kirurginen harjoittelu. En yleensä pidä mitään kirjaa mistään maailman ystävänpäivistä tai muista, nepalissa asia on erikseen koska jos kyseessä on joku maailmaa ihmeellisempi pyhä tai juhlapäivä meidän ei tarvitse tehdä töitä. Eli jos en ole koskaan ennen viettänyt naisten päivää niin nyt vietän. Myös hinku pois Kathmanduusta on alkanut, älkää käsittäkö väärin. Ei Nepalista pois, vaan pelkästään tästä haisevasta tomupilvestä, maaseudulle. Tottakai olen myös innoissani siitä, että rakkaat äiti ja iskä tulevat tänne kahden viikon päästä! Ja plus ihana poikaystäväni Mikko ensikuun alussa :) Viikon parhaat/kauheimmat spottaukset: 1) Monkey temple. Ehdottomasti illalla, aamulla täynnä turisteja ja kaikkea tietysti mitä niille voi myydä. Illalla enemmän apinoita ja munkk...

Sairaslomasta selviydyttäni täytyy sanoa että olo on ihan mainoin. Silmät ovat auenneet uudelleen tälle värikkäälle kulttuurille. Ensimmäinen sairaalapäivä oli takana viime perjantaina. Patanin sairaala on suhteellisen siisti. Ollaan Sannan kanssa aloitettu nyt lasten osastolla. Sairaanhoitajia osastolla on kolme, lisäksi osastolla on suurinpiirtein pari kymmentä opiskelijaa ja opettaja. Potilaan omaiset hoitavat kaiken perushoidon pesuista ruokaan jonka itse hakevat potilaalleen. Omaiset myös vievät laboraatiotestit ja hakevat lääkkeet potilaalle maksua vastaan. Nepalilaisten yhteisvastuullisuus on ihailtavaa, omaiset todella välittävät perheestään ja tekevät kaikkensa mitä pystyvät. Hirveästi meihin ei luoteta, eikä saada tehdä juuri mitään toimenpiteitä. En tiedä onko syy se, että tosiaan he uskovat että länsimainen sairaanhoitaja ei tiedä hoidosta mitään vaan pysyttelee kiltisti tietokoneensa takana vai siksi että eurooppalaisina meitä pitää kumartaa. Olemme siis herättäneet hämmäs...

Moikka. Nyt sairaalasta palanneena jäin pohtimaan maailman eriarvoisuutta. Olin siis hyvin huonossa kunnossa tiistaina tyttöjen mennessä sairaalaan, menin Kanadalaisella klinikalle (Ciwic)joka on kyllä myöhemmin amerikkalaisten omistajien hallussa kramppieni kanssa. Sairaala oli tosi siisti, lääkäri oli britti ja sairaanhoitaja ranskalainen. Pian sain antibiootteja tiputellen suoneen ja olo parani lopulta. Missään vaiheessa ei kysytty onko mulla rahaa hoitoon, vaan pöytään kannettiin juomia ja lämmät laitettiin päälle ja sairaanhoitaja kävi säännöllisesti katsomassa olinko kunnossa. Jäin miettimään jälkeenpäin, että jos olisin ollut nepalilainen olisinko saanut niin vilpitöntä hoitoa? Tuskinpa. Tottakai pystyin maksamaan 200 euron laskun, mutta en ollut koskaan saanut valkoisen ihoni takia erityiskohtelua. On myös mielenkiintoista työntää nenänsä politiikkaan. Yksi mielenkiintoinen esimerkki on Sujata Koirala, joka on toiminut Nepalissa ministerinä isänsä varjolla vuodesta 2009. Ymmärt...

Heipsunkeiksun nepalista! Nyt se on siis saapunut se ihana ripuli! En suosittele mausteista ruokaa kenellekkänä herkkävatsaiselle, koska pelkään pahoin sen johtuvan siitä. Kuitenkin, ripuli tuli kuumeineen kaikkineen. Oksensin viime yönä pilkkopimeässä koska sähköt oli poikki, onneksi Jenni heräs ja tuli auttamaan koska hikoilin kuin pieni sika. Onneksi meillä on kuitenkin länkkäri-pytty niin ihan ei tarvitse kyykkyillä, mutta nyt kun vedet on poikki se ei aina vedä. Sanna ja Terhikin saapuivat vihdoin Kathmanduun. Käytiin hakemassa Terhi tänään Thamelilta. Thamel on kyllä yks mielenkiintoinen paikka. Kyseessä on siis isoin turisti-kauppakatu josta saa ihan kaikkea mitä mieleen juolahtaa. Se on ihan täyteen ahdattu, puhumattakaan että kaduilla menee riksat, taksit, mopot ja turistit.. Sofialta varastettiin lompakko. Fiksuna tyttönä se oli kuitenki jättäny kortit kotiin, eikä menettänyt kuin 1500 rupiaa, eli 15 euroa. Kerjäläiset täällä on tosi ressukoita, ja haluttais kantaa kaikki po...