Postikortteja maailmalta.

Tulipa käytyä vähän Berliinissä. Halusin yllättää avomieheni hyvittääkseen kamalan vuosipäivän. Vuosipäivänä oltiin matkalla Mongoliaan hytillisessä käteensä räkääviä mongoleja. Päivä alkoi tosi hienosti kun allekirjoittanut sai selville, että kelloja olisi pitänyt siirtää edellisenä yönä. Oli tosi kiva herätä tunnin liian myöhään matkalle, mutta onneksi suurinosa tavaroista oli edes pakattu edellisenä päivälle. Tapasin Mikon Helsingissä muta Mikko sai selville vasta lentokentän check-inissä että ollaan matkalla Berliiniin ja mikäs sen hauskempaa. Matkanhan piti alkaa maanantai-iltana mutta kahden tunnin odotuksen jälkeen ei oltu vieläkään koneessa. Lopulta kun pääsimme koneeseen, saimme todistaa upeinta humalaisten-dialogia mitä voi olla. Harmitti myöhemmin etten kuvannut koko hommaa. Jokatapauksessa, poliisi-sedät hakivat nämä kaksi sankaria ulos. Mutta ei siinä vielä kaikki, kun luulimme että olimme valmiita lähtöön kapteeni kuuluttaa, että koska on jo myöhä niin tämäkin le...

Loma alkaa olla taas lopuillaan ja aika palata ah niin rakkaan opinnäytetyön tekemiseen. ehkä kun valmistuu niin voi ottaa sitten vaikka paikan Etiopiasta niin sitten saa taas matkustaa sydämensä kyllyydestä! Vasemmisto-porkkanoita! On hirveän vaikeaa erotella piirteitä Tanskalaisuudessa ja Suomalaisuudessa koska olen ollut täällä jo niin paljon. Tärkeintä on varmaan, että Tanskalaiset arvostavat ainakin ruokaa ja perhettä enemmän kuin suomalaiset. Kieli on myös sellainen että sitä en vieläkään osaa, vaikka ymmärrän suurinpiirtein mistä puhutaan, mutta jos minun pitäisi jotain johonkin vastata niin ei hajuakaan. Tarkoitukseni oli viime reissun jälkeen alkaa opiskelemaan Venäjää, kai mä sitten sitä Tanskaakin alan opiskelemaan. Tai sitten vaan ruotsia. En tiedä, olen hirveän huono kielissä. Kööpenhamina yksistään on hieno paikka, mutta suosittelen kyllä matkustamista pitkin Tanskaa. Junalla matkustaminen ei ole halvinta herkkua ja vaikka kaikki kaupungit saattavat junan ikku...

Ajattelin, että miksei pohjoismaatkin kävisi blogattavaksi? Olenhan suomen ulkopuolella. Lähdin siis taas reissuun oltuani suomessa kuukauden. Nyt kohteena oli aina niin ihana Tanska. Laskeskelin että tämä reissu on nyt kuudes kerta täällä. Eka reissu oli 2001 "partio" leirille jonka järjesti Rovaniemen srk, seuraava reissu taisi olla Danacup jolloin käytiin vähän pelailemassa Ropsin kanssa futista ja sijoittumassa huonosti vuonna 2002, sen jälkeen käytiin Guldborgsund-leirillä 2005, jolloin ystäväni Elisa tapasi tulevan miehensä ja se selittää nämä loput reissut tänne. Tanska on todella mukava maa, sanovat että täällä asuu maailman onnellisinta kansaa. Mutta täytyy myöntää kaikki on aika iloisia ja hemmetin mukavia. Tällä kertaa tein tosi helpon reissun, sain lentoliput 140 euroa Helsinki - Kööpenhamina ja tein junamatkan tänne Koldingiin jossa vietän seuraavat neljä päivää rentoutuen kummipojan kanssa. odottelen vielä tänää saapuvaksi omaa Situani, joka lentää He...

Kirjoittelin nyt ylös ajatuksia toisille vinkiksi jos suunnittelevat kyseistä reissua. -nyt kun itse tein reissun talvella, voin suositella sitä. Kesällä toki sää on mukavampi ja ehkä helpompi kulkea kun ei ole niin pirun kylmä kokoajan. Mutta siperian kokeminen talvella on kieltämättä eksoottista -En suosittele reissua ensimmäiseksi ulkomaanmatkaksi. Reissulla tulee vastaan sellaisia lainalaisuuksia, että niihin on tottunut vain jos on jo kokenut pari kertaa epätoivoa jossainpäin maailmaa. Säästä kulttuurishokki ja käy ensin jossain euroopassa, jos et sitten ole niin seikkailunnälkäinen. - Aikaa matkaan kannattaa varata vähintään kolme viikkoa - Jos on kasvissyöjä, kannattaa varata kuivamuonaa mukaan matkan ensimmäisiksi päiviksi, koska Venäjältä löytyy vaihtelevasti ruokaa. Itse pääsimme kunnon kauppaan vasta Tartastaniassa. Kasvisruokailijat eivät välttämättä Venäjällä pääse täyttämään kulttuurisia nautintojaan samalla tavalla kuin lihansyöjät. - Matka on turvallinen, Mongoliaiset t...

Kiinahan sensuurinsa takia ei antanut minun kirjoittaa matkakertomuksiani teille, siispä postaan ne näin jälkeenpäin. Maailan suurimman väkiluvun omistama Kiina kyllä yllätti minut täysin. Oli aikaisemmin dissannut kyseistä maata, en kyllä enää muista miksi mutta joku lie asenne vamma oli. (Nyt se on kuitenkin kadonnut) Peking oli kiva kaupunki jossa oli helppo liikkua, kaikki oli järjestetty fiksusti ja porukka oli mukavaa. Alkoi jo vähän epäilyttämään että onks tää nyt ihan totta? Matkustellessa nyt on kuitenkin jo tottunut että syljetään päälle, tökitään ja kusetetaan. Kiina oli kuitenkin päinvastainen kokemus ja erittäin positiivinen. Ensimmäinen Pekingihminen löytyi n. 300 000 sitten joten kai niillä on ollut aikaa tottua turisteihin sitten. Lyhyesti Peking oli meille: hutongit, Kiinan muuri, kiellettykaupunki, MAO (on muuten pieni mies), taivallisenrauhan aukio ja tottakai my personal favorite: Silkstreet. Mikko söi koiraa ja mä nautin tofusta josta sain kyllä yliannostuksen. Her...

Paivat Mongoliassa alkaa olla kohta ohi, keskiviikkona on tarkoitus vaihtaa maata. Mongolia ei ehka ihan vastannut mun stereotyyppisia kuvitelmia mutta ihan mukava paikkahan tama Ulaan-Bator on. Ainakin Mongolilaiset ovat tosi reilua ja mukavaa porukkaa. Sen sijaan negatiivisena juttuna ovat vastaan tulleet ne lankkarit, niita sikiaa jokapuolelta. Valilla on vahan sellainen olo kun olisi thamelilla taas. Sita kun ei enaa tunne itseaan niin uniikiksi niin se vaan ei ole hauskaa, ei vaan. Ehka lankkareissa eniten arsyttaa se, etta kun on itsekkin jo tallainen travelleri, niin alkaa jo ehka vahan arvostelemaan muitten reissuja ja niitten vaativuutta ja ehka ei sitten itse jaksa enaa kuunnella tarinoita toisten reissuista ja hypetysta paikoista joissa ei ole kaynyt mutta ehka haluaisi joskus kayda. Aikamoinen oravanpyora? Toisekseen, oon laskeilly aika paljon taalla Ulaan-Batarissa enka ole lahtenyt esimerkiksi hevosajelulle vaikka olisi ollut mahdollisuus, mutta en koe etta mun tarviikaan...

Okei, saavuttiin Mongoliaan tana aamuna. Rajan ylitys Venajan puolella oli mielenkiintoinen, paljon passintarkistuksia, koiria ja miehia tutkimassa vaunuja. Yhtapaljon kuin oli passintarkastajia, oli Mongoleja jotka paattivat vaan hypata kyytiin ilman lippua, konduktoori tykkas siita ihan sikana. Sen lisaksi meilla oli yks haiseva nuudelia-syova Mongoli meidan vaunussa joka niisti kateen jatkuvasti. En ole mikaan rasisti, mutta onko torkeaa tarjota toiselle nenaliinaa? Mongolian puolella rajamuodollisuudet oli paljon helpommat. Kunhan kirjoitti turisti joka paikkaan ja naytti mahdollisimman valkoiselta niin kaikki okei. Aamulla sitten tietysti saatiin tavata eka vammanen taksikuski johon luotettiin tottakai. (Venajalla taksit oli ollut reiluja) Mutta kyllahan sita kokemuksesta olis jo pitanyt Intian ja Nepalin jalkeen tietaa etta aikamoisia kusettajia ne oli. Aamulla kirpea pakkassaa ei mielta parantanut kun kello oli 6 ja mikaan paikka ei ollut auki. No loydettiin lopulta kuitenkin to...