Postikortteja maailmalta.

Sain kunnian lähteä vaihtariporukan kanssa Lembonganille. Olen suunnitellut saarireissua jo iät ja ajat mutta jostain syystä en ole saanut aikaiseksi lähteä. Totuus lienee se, että vihaan laivoja. Jos et vielä ymmärtänyt, niin vihaan laivoja. Ruotsinristeilyt ovat minulle kaamea painajainen. En edes muista milloin olisin viimeksi jossain purkissa istunut, no ehkä Tallinnaan pari vuotta takaperin Iinan kanssa. Mutta siis: vihaan laivoja. Ensimmäinen takaisku tulikin kun lopulta join satamaan ja näin merenkäynnin. Ei jeesus, en varmasti mene tonne. Kyse ei niinkään ole siitä, että minulle tulisi pahaolo, en vaan kykene istumaan missään paikassa mistä ei pääse ulos. Tämä luo minulle ääretöntä ahdistusta ja näin on ollut jo kymmenen vuotta. Pari kymmentä paniikkipuhelua Kaisalle ja Amerikkaan päästiin lopputulokseen: päätä vasta sitten kun näet veneen että menetkö sinne. Lopulta kun vene tuli nousin kuin robotti astellen pehmeään hiekkaan, täälläpäin veneet tulevat suoraan beachille, jot...

Syksy tulee ja pakarat palaa Aloitin pari viikkoa sitten työharjoittelun Asia Exchangella täällä Balilla. Asia exchange on organisaatio joka mahdollistaa edullisen opiskelija-vaihdon Aasiaan. Balilla on nyt 148 vaihtaria ja kyllä, tekemistä riittää. Meillä on tyyppejä ympäri maailmaa, ihan pari mainitakseni on Amerikkaa, Australiaa, Ranskaa, Kreikkaa, Saksaa, Suomea... eli todella värikäs joukko. Aikani on siis mennyt aikalailla opiskelijoiden kanssa koheltamisessa. Työni on todella monipuolinen ja vaikka sormi meneekin välillä suuhun, niin olen kyllä nauttinut todella paljon hommasta. Voinpa sanoa, että on unelma työpaikka, kaikkine kulttuureineen ja ongelmineen. Vaihtareiden kanssa Seranganissa. Jännää tässä työharjoittelijana olossa on, että en uskonut että oma näkökulma ja kontrasti on näin erilainen verrattuna aikaisempiin vaihtokokemuksiin. Itsehän kuitenkin juuri lopetin oman vaihtarilukukauteni.  Istuin torstaina yksien vaihtarien bileissä ja tajusin katteleva...

Sain kunnian toimia turistioppaana Sannalle, Emmalle ja Jamesille jotka tulivat käymään Balilla. Sannalla oli kuitenkin parempi idea: lähdetään Jaavalle; Yogyajakartaan. Itse olin käynyt Jaavalla aikaisemmin kahdesti, mutta uusi kaupunki oli hyvä idea. Balilta lento Yogyajakartaan (Adisucipto) kesti reilun tunnin. Yogyajakarta on provinssi Jaavan etelärannikolla. Yogyakartan asukasluku on noin 400 000 asukasta. Yogyajakarta on ennen toiminut myös Jaavan pääkaupunkina. Seikkailu aloitettiin juhlimalla allekirjoittaneen synttäreitä sushilla. Koska olin kerrankin turistina liikenteessä, minullakin oli kerrankin mahdollisuus tutustua paikkoihin eristä näkökulmasta kuin yleensä. Meidän ykköskohde oli Borobudur, buddhalainen pyhättö noin tunnin matkan päästä Jogdasta, mutta kävimme useammassa paikassa ja kiertelimme Yogdan katuja. Ihan ensimmäisenä käytiin tsekkaamassa Indonesian aktiivisin ja vaarallisin tulivuori Merapi. Paikkaa kuulemma pääsisi pällistelemään näköalapaikalta. Pai...

Otsikko on ystäväni Christopherin lausahdus integroitumisesta balilaiseen kulttuuriin. Olin juuri valittanut hänelle juurettomuuttani terassilla istuessani. Kävin Suomessa pari viikkoa takaperin ensimmäistä kertaa maailmalle lähtöni jälkeen. Perheeni näkeminen oli aivan ihanaa mutta Poriin päästyäni huomasinkin, että asiat olivat muuttuneet. En toki ole idiootti, asiat muuttuvat kun ihminen on poissa mutta muutos oli paljon radikaalimpi kuin odotin. Iskä ja Äiti äitin 60-vuotisjuhlissa. Suomessa minut valtasi jokin uusi tunne jota en ollut tuntenut aikaisemmin. Ehkä kuvailisin sitä parhaiten jonkinsortin kansallisylpeydeksi, ilo, jonkinlainen pakahtuminen siitä, että tulin takaisin Suomeen. En ole mielestäni koskaan tuntenut sellaista tunnetta. Olin niin onnellinen, että pääsin takaisin kotimaahani. Vastassa lentokentällä oli vielä ystäväni Heidi, joten itkuhan siinä tuli. En ollut ymmärtänyt kuinka tärkeää minulle oli ollut, että joku tulisi minua vastaan lentokentälle....

Puolen vuoden rajapyykki meni ohi. Ystäväni Ida tuli takaisin Filippiineiltä ja on ihanaa kun on saanut ystävän takaisin. Ida muutti ihan seinäin toiselle puolelle. Balilla on kiva olla kun kaikki menee hyvin mutta elämä ei ole kuitenkaan kuin kotona: kun joku pieni juttu menee pieleen, tuntuu että koko elämältä lähtee pohja. Vaikka olen asunut täällä jo hetken, silti turvaverkko on heppoinen, Suomessa minulta menee hermo useammin päivässä ja ketuttaa mutta pysyn paljon vahvempana. Täällä paratiisissa yksi sydänsärky ja flunssa saa minut katsomaan finnairin lentoja, sen verran hullulta tämä meno joskus tuntuu. Uudet huudit Kutan sydämessä. Pari viikkoa sitten pääsin tutustumaan Bali cultural creation sekä Bali Aga Villaan. Bali cultural creations järjestää erilaisia kulttuuri aktiviteetteja Denpasarin sydämessä. Villalla voi esimerkiksi osallistua kokkaus, - tai tanssikurssille, opettelemaan soittamaan perinteistä Balilaista soitinta gamelania, tehdä perinteisiä askarteluita ku...

Viime blogissani puhuin lisääntyneestä rikollisuudesta Balilla. Viime viikot Balilla ovat olleet suhteellisen kreisejä ja itse olen jättänyt iltakävelyt väliin ja pysytellyt sisällä auringonlaskun jälkeen. Poliisi tällä saarella on ilmeisen vitsi, jota kukaan ei ota tosissaan. Jokainen voi lahjoa jokaisen herran. Nyt kuitenkin expatit saivat tarpeekseen rikollisuudesta ja ottivat poliiseja itseään niskasta kiinni. Expatit järjestäytyivät itse vaatien vahvempaa poliisia ja auktoriteettia eteenkin naisia kohdistuvia rikoksia vastaan. Alle viikko sitten 17-vuotias Korealainen Kimmy menetti henkensä kun hänen käsilaukkunsa pöllittiin sen lisäksi alle viisi päivää sitten Brittiläinen Anne-Marie kuoli kun hänen rakennustyöntekijänsä murtautui sisään. Ymmärrän itse tilanteen, poliisien kädet ovat sidottuja, kriminaalisuus, byrokratia ja korruptoituneisuus eivät katoa päivässä. On mahdotonta saada Balista crime-free zonea koskaan. Kyllähän Helsingissäkin hakataan jengiä ja ihmiset tulee raiska...

Kirjoittaessa luonnosta tähän blogiin olin Länsi-Australian Perthissä. Lähtö Australiaa tuntui hyvältä koska Bali tuntui menevän koko ajan vaan hullumpaan suuntaan: kavereilta meni ipadit kotoa keittiön pöydältä, pelkästään viimeviikon torstaina pöllittiin 17 ihmistä pyörien päältä ja 17-vuotias Korealainen tyttö kuoli idiootti ryöstäjien takia. Itse lahjottuani poliisin kaksi kertaa viikon sisällä, ajattelin että on aika ehkä ihan kiva mennä haistelemaan uusia tuulia. Olen yrittänyt löytää kämppää turvallisemmalta alueelta, mutta nyt kun on sesonki, tuntuu että kaikki kämpät on kiven alla. Alkuperäinen suunnitelmanihan oli mennä Australiaan töihin mutta tulin lopputulokseen olla nyt Indonesiassa ainakin vuoden loppuun. Australia vaikuttaa kuitenkin todella paikalta, kuka tietää vaikka vietänkin seuraavan vuoden täällä? (Älä kerro äitille, vaikka tiedän että äiti on mun blogin ykkösfani). Australian piti olla ikäänkuin pääte piste tälle reissulle jota olin suunnitellut useamma...