Postikortteja maailmalta.

Osa tietääkin, että olen matkaamassa seuraavaksi yhdysvaltoihin. Suunnittelin jo reissua Intiaan, kunnes kohtalo puuttui peliin. Sain erinomaisia syitä lähteä Yhdysvaltoihin, joten ajattelin että koska tuonpuoleinen pallonpuolisko on aikalailla koluamatta, niin lähdetään siihen suuntaan sitten etsimään uusia seikkailuja. Itsehän olin vaihto-oppilaana yli 10 vuotta sitten Teksasissa josta minulle jäi positiivinen kuva Pohjois-Amerikasta. Helppo vuosi ei ollut, mutta innolla jo odotan kulttuurien kohtaamisia (ja kolahtamisia!) Reittini tulee olemaan suurinpiirtein seuraava: Helsinki - Lontoo - Los Angeles, lentäen. Los Angelesista matkaan autolla San Diegon lähelle Oceansideen pariksi päiväksi, josta mahdollisesti käyn Meksikossa ja vietän siellä yhden tai kaksi. Sieltä on tarkoitus palata Los Angelesiin josta lennän Atlantaan, Georgiaan. Atlantasta matkaan autolla Smoky mountainsin läpi Sylvaan, North Carolinaan. Sylvasta ajan takaisin Atlantaan, josta palaan Los Angelesiin. V...

Saavuin Indonesiasta kotiin noin kaksi kuukautta sitten ja elämä on ollut yhtä hulabaloota. Melkein heti ostin lennot Saksaan tapaamaan opiskelukavereitani, jotka tapasin Balilla opiskellessa. En ole ennen käynyt Hampurissa. Kokemus oli siis uusi Saksan toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Löysimme ruotsalaisen Sofien kanssa suht edullisen hostellin metrojen yhteydestä, jota kumpikaan ei onnistunut löytämään. Itse saavuin noin neljä tuntia ennen Sofieta ja lähetin viestin kääntymisestä oikeaan suuntaan, mutta Sofie ei tietenkään saanut viestiä tarpeeksi aikaisin. Seuraavana päivänä tapasimme ystävämme Janinan joka vei meidät kiertelemään Hampurin designliikkeitä ja kuppiloita. Myöhemmin illalla tuli Jenny, Marisa, Vanessa ja Lisa. Jenny oli vuokrannut meille kivan kämpän ihan Berlinin torin läheltä. Illalla käytiin katselemassa yöelämää Reeperbahnilla.  Reeperbahn on tunnettu sen maksullisista naisistaan ja kaduista, johon naiset eivät ole sallittua päästä. Yli miljoon...

Jaavalla varsinaisesti ei ole kallista, mutta kun on kallismaku kertyy kuluja. Päätettiin siis ottaa yöjuna Bandungiin. Vähän pelotti matkustaa kahtena vaaleana naisena junassa, mutta pelko oli lopulta aiheetoon, juuri kukaan ei meihin kiinnittänyt huomiota. Bandung Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, Bandung oli aikamoinen pettymys henkkamaukkaa lukuunottamatta. Reissuväsymyskin oli jo viikon reissaamisen jälkeen. Reissun aikana sattui myös tavallista kovempi vesisade ja jäätiin taksikuskin kanssa kiinni ruuhkaan. Aluksi päätetttiin että antaa mittarin raksuttaa, ei tässä hevosen selässä olla. Katseltiin kun useat skootterikuskit kaatuivat mäessä veden virran mukana ja juuttuivat bussien alle huutamaan apua. Lopulta kuitenkin taksikuskilla loppui hermot ja päätettiin että lähdetään ylittämään siihen mennessä jo pieneksi lammeksi muodostunutta tietä. Vesi oli siis yli puoleenvyötäröön. Otettiin Alinan kanssa kädestä kiinni ja molemmilla silmät kiinni ylityksen ajaksi. M...

Päästiin Yogyakartaan myöhään illalla. Olin aikaisemmin onneksi käynyt Yogdassa niin tiesin parhaat paikat saada taksit. Oltiin aikaisemmin varattu majoitus dormiin, mutta kun tajuttiin että dormi tarkoitti parisänkyä ehkä vieraan kanssa päätetitin, että perutaan ja etitään uusi. Koska kyseessä oli muslimien uusivuosi paikkaa oli mahdotonta löytää. Onneksi lopulta löydettiin pienen pieni Sabina Homestay johon päästiin yöksi. Seuraavana päivänä vuokrattiin skootteri ja lähdettiin tutustumaan Yogyakartan liikenteeseen. Yogyakartassa jengi ajaa paljon hitaammin ja rauhallisemmin kuin Balilla niin se sopi meille mainiosti. Käytiin tutustumassa Prambanan temppeleihin, skootterilla matkaa oli noin 15 km joka taittui todella nopeasti. Candi Prambanan on 800-luvulta lähtöisin oleva hindutemppelien kokoelma joka rakennettiin Brahma, Vishnu sekä Shiva- jumalille. Seuraavana päivänä lähdettiin seikkailemaan viidakkoon (vihdoinkin) ja käytiin pieni haikki lähellä Agungin tulivuorta. ...

Surabayaa kun oltiin tarpeeksi ihmetelty siirryttiin junalla Yogyakartaan. Junaliput hoitui lopulta netissä kun saatiin vaan oikea pankkikortti toimimaan. Liput saatiin kätsysti tulostustkoneesta johon vaan näppäiltiin koodi ja tsädäm liput kouraan. Paikat oltiin varattu eksekutif luokkaan, joka on paras luokka missä Indonesiassa voi matkustaa. Toinen luokka on Bisnis ja kolmas ekonomi. Eksekutif on ainoa luokka missä tasanvarmasti on jokaisessa vaunussa AC sekä paikkavaraus. Bisnes on sama juttu mutta usein tuulettimella. Ekonomissa paikat ei ole yksilöity ja jengi voi istua mihin tahansa, pitkin poikin lattiaa ja tuoleja. Sen lisäksi reissuun voi ottaa koko suvun sekä kanat. Fania ei luonnollisesti ole. Ekskutifjunat kulkevat myös nopeampaa kuin mikään muujunaluokka. Me lähinnä haluttiin mukavuutta AC:sta koska Indonesiassa on välissä vähän turhankin kuuma. Lippu valtion rautateiden parhaaseen luokkaan maksoi noin 20 euroa ja kilometrejä sillä pääsi 335 kilometriä. Surabayan ju...

Kuuden rankan kouluviikon jälkeen oli aika suunnistaa Jaavalle. Jaava on yksi  Indonesian saari jossa sijaitsee pääkaupunki Jakarta. Tämä oli neljäs reissuni Jaavalle. Sain kaverikseni Saksalaisen Alinasta. Olin alunperin suunnitellut lähteväni reissulle yksin mutta turvallisuuden takia reissukaveri oli tosi bueno. Yleisesti Jaavalla on suhteellisen turvallista mutta valkoinen nainen on aina valkoinen nainen ja kun liikutaan alueilla joissa ihmiset eivät ole tottuneet länsimaalaisiin saa osakseen aikamoista tuijotusta ja ihmetystä. Tämä ei tosin ole mitenkään vaarallista, tilanne tuottaa lähinnä ahdistusta.  Reitti oli suhteellisen helppo selvittää. Ennen reissua ostettiin lennot Balilta Surabayaan ja Jakartasta takaisin Balille. Juna-aikataulut oli aika suhteellisen säätämisen takana ennen reissua, mutta luotettiin siihen, että kyllä ne jotenkin sitten hoituu.  Ensimmäinen etappi Surabaya. Ensimmäinen yllätys meille oli, että taksi lentokentältä maksoi iha...

Sain kunnian lähteä vaihtariporukan kanssa Lembonganille. Olen suunnitellut saarireissua jo iät ja ajat mutta jostain syystä en ole saanut aikaiseksi lähteä. Totuus lienee se, että vihaan laivoja. Jos et vielä ymmärtänyt, niin vihaan laivoja. Ruotsinristeilyt ovat minulle kaamea painajainen. En edes muista milloin olisin viimeksi jossain purkissa istunut, no ehkä Tallinnaan pari vuotta takaperin Iinan kanssa. Mutta siis: vihaan laivoja. Ensimmäinen takaisku tulikin kun lopulta join satamaan ja näin merenkäynnin. Ei jeesus, en varmasti mene tonne. Kyse ei niinkään ole siitä, että minulle tulisi pahaolo, en vaan kykene istumaan missään paikassa mistä ei pääse ulos. Tämä luo minulle ääretöntä ahdistusta ja näin on ollut jo kymmenen vuotta. Pari kymmentä paniikkipuhelua Kaisalle ja Amerikkaan päästiin lopputulokseen: päätä vasta sitten kun näet veneen että menetkö sinne. Lopulta kun vene tuli nousin kuin robotti astellen pehmeään hiekkaan, täälläpäin veneet tulevat suoraan beachille, jot...