Tänä aamuna lähdin normaaliin aikaan reissuun 5.30 ja viiden minuutin jälkeen alkoi satamaan kaatamalla vettä. Siinä sitten käveleskelin eteenpäin kun tajusin että vatsani alkoi kierrellä mukavasti. Kaduin heti eilen kylällä täyttämääni vesipulloa ja oksensin kolme kertaa tien viereen. Ei siinä muu auttanut kun jatkaa matkaa koska olisin pian läpimärkä. Siinä kokkaloin itseni seuraavaan kylään ja siellä vessaan. Loputkin patongista päätyi ylös vatsalaukusta. No sitten miettimään, että mitäs tässä tilanteessa nyt tehdään. Olo ei ollut kaamea mutta mahdollinen ripuli pelotti. Mietin että otanko taksin vai mitä. Päätin sitten kuitenkin, että jatkan seuraavaan kylään ja pohdin siellä enemmän asiaa.
Kylään päästyäni olin jo kävellyt kymmenen kilometriä ja päätin juhlistaa sitä appelsiinimehulla joka pysyi kuin pysyikin masussa. Siitä virkistyneenä ajattelin, että jos jaksan vielä 5kilometriä niin saan mennä nukkumaan. Saldoksi jäi siis tänään säälittävät 17km mutta siitäkin viisastuneena. Älä juo kylänvettä.
Tässä on nyt hyvä tissutella elektrolyytteja ja valmistautua huomisen 26km urakkaan. Laitan kuitenkin rinkkani menemään seuraavaan etappiin että pääsen huomenna vähän helpommalla. Eihän se ole mikään caminostyle mutta ainakin parempi ratkaisu kuin taksi.
Òle!
Eeva
Kommentit
Lähetä kommentti