Olin eilisin jälkeen päättänyt että otan taksin ja bussin seuraavaan kohteeseen. Siinä kuitenkin parin sangrialasin jälkeen päätin että ehkäpä kävelen sittenkin.
Heräsin hyvissä ajoin mutta kippaskappas! Minut oli lukittu sisälle! Olin ainoa asiakas koko paikassa ja minulle ei ollut annettua avainta. Kiva. Ajatelkaas jos paikassa olisi ollut tulipalo?! Anyway. Soittelin siinä sitten omistajalle jolla kesti puolituntia tulla paikalle ja minä istuin portaikossa ja datasin. Pääsin sitten matkaan ja yllättäen, jalkani tuntuivat ihan hyviltä! Matka oli silti tänään aivan naurettavan pitkä, yli yhdeksän tuntia. Oma suunto-kellonikin ilmoitti että treeni aika on ohi. Mutta perille päästiin Villafrancaan.
Olin todella poikki mutta tyytyväinen että ainoastaan lihaksiini särki. Ostin apteekista kunnon urheilu/haavanhoito teippiä ja rullasin sitä nilkkani ympäri että raakkolaastarit eivät lähtisi irti. Kyllä hätä keinot keksii!
Kiitos muuten kaikille uskomattomasta tuesta mitä oon saanu kaikilta! Oon hyvin häkeltynyt kuinka monta ihmistä jaksaa kysellä päivittäin kuulumisia ja pitää huolta että juon ja lepään (muutakin kuin äiti) mulla menee nyt täällä hyvin. Katotaan taas huomenna millasta kiukuttelua on luvassa haha!
Eeva
Kommentit
Lähetä kommentti