Menin tänään vain 18km. Jalkojeni on vaan pakko levätä. Tiedän että huomisesta 30km tulee vaikea mutta toivon että aika jota annan jaloilleni antaa sen minulle anteeksi.
Löysin aivan ihanan majapaikan joka maksoi vain viisi euroa. Sain ihanan suihkun ja paikka on todella siisti. Mahtava löytö! Paikassa ei ole kauppaa tai mitään muutakaan. Apteekkikioskin löysin mutta se oli kiinni, ehkä se on joskus auki.. kuka tietää. Nyt olen kuitenkin puhdas ja iloinen.
Tämänpäiväinen oli ehdottomasti helpoin reissu kaikista. Heräsin kello viisi aamulla mutta tajusin, että tämä väli mitä kävelin, oli se missä amerikkalaisnainen katosi kaksi vuotta sitten. En sitten uskaltanut lähteä liikkeelle vielä. Yhtäkkiä kuulin ulkoa puhetta ja näin pari italialaista aloittamassa reissua. Olisi sittenkin pitänyt lähteä! Kamani oli vielä levällään ja tiesin, että en kerkeä heidän porukkaansa. Klo 5.40 olin valmis lähtemään ja mietin päässäni että mitä teen, jos joku hullu sieltä nyt ilmestyy. Kävelin nopeasti ja pidin silmällä mahdollisia taloja joihin voisin juosta. Pian kylät jäivät kuitenkin taakseni. Kello 6 kuulin kävelysauvojen äänet. En ole koskaan ollut yhtä iloinen kävelysauvoista! Tiesin että enää en ole yksin. Aamiaisen aikaan kahdeksalta koko tie olikin täynnä reissaajia.
Koko matkaan meni vähän alle viisi tuntia mutta olin niin iloinen että jalat eivät tuottaneet minulle sellaista tuskaa kuin aiemmin (ehkä uudet pohjalliset auttoivat?) ja ensimmäistä kertaa pystyin nauttimaan kävelystä koko ajan. Tunteet ovat täällä menneet ylös alas kokoajan. Välillä liikutun pelkästä ajatuksesta että teen tätä matkaa, välillä olen todella turhautunut ja vihainen että lähdin tälle reissulle mutta suurimmaksi osaksi kuitenkin iloinen että olen osa tätä.
Nyt kuitenkin lepo ja siesta!
Kommentit
Lähetä kommentti