Siirry pääsisältöön

Kun luulet että mikään ei voi mennä huonommin...

Viimeiset 24h on ollut aika heviä settiä. Torstai-iltana olin matkalla kotiin töistä kun sain tekstarin pojilta että, "Meidän täytyy keskustella". Kaikki jossain suhteessa olleet tietää, että se ei tarkoita hyviä uutisia. Kun tulin kotiin pojat ilmoitti mulle että vuokraemo aikoo remontoida kämpän ja meidän kaikkien täytyy lähteä kuukauden sisällä. Täähän oliki kiva juttu. Reissuun on alle viikko ja pitäs olla muuttanut viikon päästä sen jälkeen.

 


Tulin töihin perjantaina huonosti nukutun yön jälkeen ja romahdin vaan toimistoon. Tilanne on vaan hitsin ressaava enkä halua menettää mun odotettua Espanjan reissua. Pojat myös pyytää multa törkeetä vuokran loppusummaa ja mies ketä oon deittaillu päätti myös dumpata mut eilen. Itkin siinä sitten toimistossa, onneks mun työkaverit pakotti mut ettimään asuntoja ja sain kuin sainkin kaksi näyttöö varattua viikonlopulle. 

Eilen etsiessä kämppää näin kuinka sympaattinen tämä ovi oli. Tästä tulee vielä hyvä koti



Kämppä ei ollu mikään timantti mutta siinä on 4kk vuokra-aika. Koko huone on kenkälaatikon kokoinen ja paikka näyttää siltä kuin siellä olis asunut ko,me miestä viimeisen vuoden ajan mutta se saa kelvata nyt. Kämpän haun jälkeen alko mielikin parantua ja tuli sellanen olo että ehkä tästä vielä selvitään. Käyn tänään vielä kattomassa toisen kämpän ja sitten teen päätökseni.

Kävi muuten ihan mielessä kamojen pakkaaminen ja suomeen lähteminen tän sopan jälkeen, Veera kuitenkin ylipuhui mut jäämään Englantiin. Ehkä jään vielä hetkeksi...

Eeva

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synttärihulinoita ja uusia asuntoja

Pari kuukautta on mennyt tosi nopeaa uusissa duuneissa. Tykkään uudesta paikasta kovasti ja mun työkaverit on aivan huikeita. Työ on silti todella vaativaa ja olen vastuussa melkein joka päivä. Kotoutuksessa on niin tuhat ja sata asiaa jotka voi mennä pieleen ja usein kaikki meneekin niin pieleen kuin mahdollista. Silti, en kaipaa osastotyötä enää yhtään. En tippakaan. Sain asunnon sairaalan alueelta, ihan sairaalan vierestä. Janika oli mitannut että  uudelta kämpältä kestää alle 5minuuttia töihin. Kämppä on siis kaksio, jossa molemmilla meillä on omat huoneet. Asunto on suht uusi ja kiva. Oon ihan innoissani muutosta. Sen lisäksi kämppä sijaitsee myös aivan watfordin stadionin vieressä, eli kun Manchester United tulee pelaamaan täytyy vaan pelata kovasti tinderiä, jos vaikka Zlatan tulis siellä vastaan. 😏 Muuten täällä menee ihan kivasti, juhöittiin 25-vuotiasta Janika-kämppistä tänään ja huomenna takas töihin. Tämähän muikkeli täyttääkin ensviikolla 30.. Apua. Anyway, peace and ...

Eka päivä osastolla

Mites tota edes lähtis kuvailemaan? Oli aikamoinen matto jalkojen alta alotus englannissa. Ihan ekaksi tietenkään sulla ei ole minkäänlaisia työvaatteita koska kukaan ei oo niitä tilannu ja teet omissa farkuissa duunia (naminami) ja kukaan ei tunnu edes tietävän että sä oot tullut töihin.  Aloitin siis Watfordin sairaalassa Emergency assestment unitissa eilen, ESAU on kirurgisten potilaiden arviointiyksikkö johon he tulee tavallaan skippaamalla ensiavun ja pääsevät siitä nopeasti mahdolliseen leikkaukseen. Eilen meillä oli suurimmaksi osaksi akuuttivatsapotilaita: munuaisvaivoja sekä umpisuolen tulehduksia. Osastona ESAU on juuri sitä mitä tulin hakemaan: saa olla jaloillaan kokoajan, paljon potilaita ja pääsee tekemään kaikenmoista.  Jokaisella on se uus työpäivä uudella osastolla, sä oot jo uus, siihen ei tarvi enää yhtää ylimääräistä spektaakkelia koska kaikki on ihan tarpeeksi hermostuttavaa ylipäätänsä. Puhumattakaan englannissa missä kaikki käyt kaiken vielä vä...

No jo on ilmoja pidellyt!

On uskomatonta, miten pieni sään muutos saa fiiliksen nousemaan. Tähän asti elämä täällä englannissa on ollut tasaista puurtamista, toivotonta ja pää metsäänpäin menoa. Sitten yhtäkkiä! Aurinko tuli ulos ja elämä maistuu makealta. Tällä kaikella hymyilyllä voi olla myös se takana, että sain gradun palautettua ja saan hakea pian maisteripapereitani. Olihan se "pieni" juttu harteilla. Eilen kävellessä töistä kotiin oli jo aika sellanen fiilis, että englantihan onki ihan okei. Lääkärit on alkaneet kutsua mua etunimellä, oon kehittynyt sairaanhoitajana tuhatkertaisesti, puhun englantia jo sujuvasti (aksentilla) ja olen saanut kavereita. Työ on edelleen sika rankkaa mutta sitä on helpompi kestää. Tässä onnellisuuspöllyssä tilasin myös lennot suomeen. Tulen käymään suomessa nopeasti, mutta silti! Oon ensin Porissa viikonlopun ja siirryn sitten Helsinkiin ihan yhtä pikaisesti. Todella ihanaa tulla käymään suomessa pitkästä aikaa, edellisestä reissusta onkin jo viisi kuukautta ai...