Siirry pääsisältöön

Treenausta

Reissu lähenee ja rakot lisääntyy. Reissuun on nyt 9 päivää ja niistä seitsemän menee vanhalla työpaikalla. Huomenna pidetään työpaikan lähipubissa lähtödrinksut. Olen tavannut aivan mahtavia ihmisä Highgatessa. Koska itse sairaala on niin pieni, on ystävien saaminen ollut todella helppoa ja kaikki meidän klinikkatiimissä on puhaltaneet todella hyvin yhteen. Samalla hengenvedolla voin sanoa, että ei sitä silti voi kaikista sanoa samaa. Viime perjantaina sain puhuttelun toisen esimiehen kanssa siitä, että otimme viljelynäytteen haavasta. Potilas oli siis antiobiooteilla, haava oli edelleen tulehtunut ja alunperin viljelynäytettä ei koskaan ollut otettu. Ehkä yksinkertainen asia ja ensikerralla tiedän että en ota näytettä. Mutta siinä siis oltiin puhuttelussa. Sen jälkeen lähdin röngteniin auttamaan lääkäreitä kuvauksissa ja kun tulin takaisin oma esimieheni oli irtisanoutunut ja uusi sairaanhoitaja kollega itki alakerrassa. Siinävaiheessa oli aika pysähtyä ja ajatella että vaikka nyt pelottaa ihan sikana, teen varmaan oikean ratkaisun kun vaihdan työpaikkaa koska eihän tässä nyt ole mitään järkeä!

Victoria parkin kanaalin varrelta


Lontoo Canary Wharfista katsottuna



Mutta tulevasta reissusta, olen nyt varannut kahta vaille kaikki yöpymispaikat ja kengät on testattu nyt kolme kertaa. Eilen kävelin 10 km enkä säästynyt rakoilta. Toivon että ne paranee nyt ennenkuin joudun laittamaan kengät totiseen testiin. Kaikki varusteet pitäis olla nyt ostettu. Ostin vielä sateenpitävän takin vaikka en usko että sitä joudutaan espanjan auringossa monta kertaa käyttämään. Sen lisäksi olen ostanut otsalampun, kävelyyn soveltuvia sukkia ja useamman nopeasti kuivahtavan treenipaidan. Rinkkana toimii vanhakunnon 70kilon deuteri. Tiedän että rinkka on tosi reilunkokoinen reissuun jossa pitäisi olla mukana vaan 10kiloa mutta rinkka on paras mitä omistan enkä halua ostaa halppisversiota reissuun koska en luota niihin. Kävelysauvoja en nyt ostanut suositteluista huolimatta koska en ole tottunut niihin ja yritän jättää pois kaiken ylimääräisen.


Tarkoitus oli nyt vielä käydä ainakin yksi lähemmäs 20 kilometrin lenkki ennen reissua. Toivottavasti se riittää.

Eevis


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eka päivä osastolla

Mites tota edes lähtis kuvailemaan? Oli aikamoinen matto jalkojen alta alotus englannissa. Ihan ekaksi tietenkään sulla ei ole minkäänlaisia työvaatteita koska kukaan ei oo niitä tilannu ja teet omissa farkuissa duunia (naminami) ja kukaan ei tunnu edes tietävän että sä oot tullut töihin.  Aloitin siis Watfordin sairaalassa Emergency assestment unitissa eilen, ESAU on kirurgisten potilaiden arviointiyksikkö johon he tulee tavallaan skippaamalla ensiavun ja pääsevät siitä nopeasti mahdolliseen leikkaukseen. Eilen meillä oli suurimmaksi osaksi akuuttivatsapotilaita: munuaisvaivoja sekä umpisuolen tulehduksia. Osastona ESAU on juuri sitä mitä tulin hakemaan: saa olla jaloillaan kokoajan, paljon potilaita ja pääsee tekemään kaikenmoista.  Jokaisella on se uus työpäivä uudella osastolla, sä oot jo uus, siihen ei tarvi enää yhtää ylimääräistä spektaakkelia koska kaikki on ihan tarpeeksi hermostuttavaa ylipäätänsä. Puhumattakaan englannissa missä kaikki käyt kaiken vielä vä...

"Frankly my dear - I dont give a damn"

Aloin tekemään työpankkivuoroja viimeviikolla koska elämä on vaan niin kallista täällä. Pärjäisin ihan ok jos suomessa kela ei haluaisi mun roposia liian paljon tienatuista töistä. Koska maksan mätkyjä pois ennenku tulee edes mätkyjä, joudun tekemään enemmän töitä. Teen siis nyt parin viikon aikana 6x12h putkeen kaksi kertaa yhdellä vapaapäivällä. Onneksi tämä putki loppuu pääsiäiseen jolloin perheeni tulee kylään (Äiti lähetä lisää rahaa tsekit on loppu) Tein ensimmäisen yövuoroni viimeviikolla. Sain onneksi olla rakkaassa emergency assestmentissani ja yö meni osittain hyvinkin mallikkaasti, ajatellen että en saanut tähänkään vuoroon mitään perehdytystä. Pahimmillaan herätin vain yhden lääkärin yöllä. Toinen suurimmista mokistani oli yrittää mennä taukohuoneeseen kun siellä oli toinen hoitaja nukkumassa. Jäin siis oven taakse tunniksi kukkumaan eväineni. Asiahan ei olisi muuten ollut kummoinen mutta kaikki tavarani oli taukohuoneessa ja osastolla on yöllä hemmetin kylmä. Aamulla o...

No jo on ilmoja pidellyt!

On uskomatonta, miten pieni sään muutos saa fiiliksen nousemaan. Tähän asti elämä täällä englannissa on ollut tasaista puurtamista, toivotonta ja pää metsäänpäin menoa. Sitten yhtäkkiä! Aurinko tuli ulos ja elämä maistuu makealta. Tällä kaikella hymyilyllä voi olla myös se takana, että sain gradun palautettua ja saan hakea pian maisteripapereitani. Olihan se "pieni" juttu harteilla. Eilen kävellessä töistä kotiin oli jo aika sellanen fiilis, että englantihan onki ihan okei. Lääkärit on alkaneet kutsua mua etunimellä, oon kehittynyt sairaanhoitajana tuhatkertaisesti, puhun englantia jo sujuvasti (aksentilla) ja olen saanut kavereita. Työ on edelleen sika rankkaa mutta sitä on helpompi kestää. Tässä onnellisuuspöllyssä tilasin myös lennot suomeen. Tulen käymään suomessa nopeasti, mutta silti! Oon ensin Porissa viikonlopun ja siirryn sitten Helsinkiin ihan yhtä pikaisesti. Todella ihanaa tulla käymään suomessa pitkästä aikaa, edellisestä reissusta onkin jo viisi kuukautta ai...